Epärehellinen höpinä seis! - Taklaus on taklaus ja tyrmäys on tyrmäys

Nykyään sitä törmää yhteisöllisessä ATK:ssa ja muuallakin ainakin jonkinlaiseen vaatimukseen poliittisesta korrektiudesta. Jossain määrin näitä vaatimuksia tulee ymmärtää, mutta joskus on myös tilanteita, kun asioista pitäisi puhua niiden oikeilla nimillä.

Kun näin tapahtuu, nousevat kaikenkarvaiset ammattiloukkaantujat koloistaan ja aloittavat mekastuksensa. Sosiaalisen median läpilyömässä ajassa se mekastus saa taakseen usein myös melkoisen kaikukopan.

Pahoitteleen pitkää johdantoani, etenkin kun en edes tiedä, onko jääkiekkoon pesiytyneessä poliittisessa korrektiudessa kyse poliittisesta korrektiudesta ensinkään. Ehkä on, kun elämme aikaa, jolloin sanojaan saa jatkuvasti varoa. Joku saattaa loukkaantua tai vaikkapa säikähtää, jos käytetään sinänsä ihan tavallista, mutta joidenkin korvissa vahvasti arvolatauksellista kieltä.

Katselin tuossa ISTV:n ansiokkaan kahden tunnin taklauskeskustelun. Se oli läpeensä laadukasta lätkäpuhetta, suosittelen lyhyeksi oppimääräksi lajin brutaalin puolen saloihin kaikille, jotka edes jollain tavalla jääkiekossa mukana ovat. Mutta se kilpailevan kiekkomedian kehumisesta.

Uudenmaan aluevalmentaja, ex-liigakiekkoilija Sami Nuutinen käytti keskustelussa sanaparia "kiekosta irrottaminen". Tällaista termiä jääkiekkoliiton papereissa nykyisin käytetään, on käytetty jo hyvän aikaa. Taklauksistakin puhuttaessa.

Taklauksen tehtävä on toki irrottaa vastustaja kiekosta, mutta tuo on silti epärehellistä höpinää. Taklaus on taklaus ja sillä hyvä. Se kuluttaa vastustajaa, jos kohta taklaajaa itseäänkin. Taklauksella on myös merkittävä psykologinen funktio. Sillä voi saada vastustajan pelkäämään tai ainakin varomaan ja sillä voi sytyttää oman joukkueen sekä paikalla olevan yleisön.

Tämän perusasian varmasti jokainen jääkiekon kanssa tekemisissä oleva ymmärtää. Pitäisi ainakin.

Johonkin kulisseihin on kuitenkin vuosien varrella pesiytynyt jääkiekkoa salonkikelpoiseksi ajava, lajia kuohitseva voima, jolle edellä mainittu brutaalius on liikaa. Se voima korostaa ennen muuta taklaajan vastuuta, joka onkin tärkeä asia, mutta yhtä merkittävä on taklattavan vastuu. Sitä ei pidä koskaan väheksyä, sellainen on vaarallista.

Eihän nyrkkeilyssäkään puhuta tajunnan hämärtämisestä, vaan tyrmäyksestä!

Olen tästä melskannut ennenkin. Jääkiekko on raju ja alkukantainen laji, joka ei sovi kaikille. Ei pelattavaksi eikä edes katsottavaksi. Se on laji, jossa sääntöjen mukainenkin teko voi aiheuttaa vakavan ruumiinvamman. Sellainen on onneksi harvinaista, mutta lajin vauhdikkuuden ja kamppailuluonteen vuoksi silti mahdollista.

Tietenkin vakavien vammojen määrä pitää kaikin keinoin pystyä minimoimaan, mutta jos lajin luonne halutaan säilyttää, kokonaan niitä ei pysty poistamaan. Tämän jokainen kaukaloon hyppäävä tietää ja hyväksyy. Tämä pitäisi mennä jakeluun myös kaikille mahdollisille sidosryhmille.

"Motor sports can be dangerous", lukee rallin MM-osakilpailun mediapassissa. Ice hockey can be dangerous, too.

Ja siis mikä ihmeen "kiekosta irrottaminen"? Eihän nyrkkeilyssäkään puhuta tajunnan hämärtämisestä, vaan tyrmäyksestä!