Vammat piiloon

Liigan runkosarja alkaa vedellä henkitoreissaan viimeisiä vetoja. Pudotuspelien lähestymisen aistii muustakin kuin keväisestä ilmasta.

Peli näyttää jo yhä useampina iltoina pudotuspelikiekolta: tilaa ja aikaa ei ole yhtään ylimääräistä. Jokainen vaihto vedetään loppuun asti. Jos nyt alkaa antaa siimaa, velttoilu jää helposti päälle kauden tärkeimmille hetkillekin.

Pelaajien ja valmentajien kommenteista on niin ikään jo muutaman viikon ajan havainnut, että pleijarit alkavat pian.

– Emme kommentoi vammaa, koska pudotuspelit ovat jo niin lähellä.

 

Pelaajien loukkaantumisten piilottelu ja salaaminen on jokakeväinen teatteri, joka saa välillä huvittaviakin muotoja. Kun pelaaja saa kiekon selkeästi nilkkaan, lehdistössä puhutaan epämääräisesti alaraajavammasta, vaikka kaikki paikallaolijat näkivät todellisen kivun aiheuttajan.

Kääntöpuoli on se, ettei vammoissa ole mitään huvittavaa. Lukonkin kopissa vaeltelee otteluiden jälkeen pelaajia, joiden kävelyn rinnalla 90-vuotiaan eteneminen näyttää balettitanssijan liikehdinnältä. Siitä on hauskuus kaukana.  

Olen itsekin kuulunut siihen joukkoon, joka on naureskellut vammojen salailua. Tietenkin yleisön kuuluu saada tietää. Onhan tämä avoin yhteiskunta, jossa on vapaa lehdistö.

Kovana uutishaukkana olla metsästämässä uutista jokaisesta kolhusta, mutta kun asiaa ajattelee tarkemmin, olen hyvin arveluttavilla vesillä.

Vaitiolovelvollisuus kieltää jopa hierojaa kertomasta ulos edes sitä, oliko asiakkaalla jumissa hartiat vai takareidet. Ei terveydenhoidon ammattilainen voi kertoa ulos asiakkaansa vammoista, jos sille ei ole hänen omaa suostumustaan.  

Jos joku pelaaja haluaa kertoa terveydentilastaan, se on ihan ok. Mutta jos hän tai joukkue ei sitä halua tehdä, asiaa on kunnioitettava. Arvio paluun ajankohdasta saa riittää.

Seurat ovat entistä tarkempia vammojen kertomisesta potilasturvavakuutuksenkin takia. Ja kuka haluaa antaa vastustajalle tietoa heikosta kohdasta, johon iskeä. Niin raakaa kuin se onkin.

 

Pelaajan kannalta tilanteesta tekee harmillisen se, että lähtökohtaisesti kaikki pelaajat ovat yleisön ja median silmissä samalla viivalla. Me oletamme, että kaukaloon astuu toimintakykyinen urheilija. Todellisuudessa pelaaja on joutunut ehkä valvovamaan edellisen yön ja miettimään, että ottaako hän liian ison riskin hyppäämällä askiin.

Heikko pelaaja jää sivuun pikkuvamman takia, ja hän säästyy mahdolliselta arvostelulta. Kovalla kipukynnyksellä varustettu pelaaja raahautuu kaukaloon viimeisillä voimillaan, pelaa alle oman tasonsa ja joutuu kovan kritiikin kohteeksi.

Miksi hän ei pelaa täysillä? No siksi, koska olkapää ja nilkka ovat leikkauskunnossa.

 

Pitäisikö meidän toimittajienkin olla kiivaan uutiskilpailun keskelläkin vähän armollisempia ja kunnioittaa joukkueiden toiveita? Pudotuspeleissä riitttää varmasti mielenkiintoisia ”storylinejä” ilman jatkuvaa loukkaantumisten spekulointiakin.

Vammauutisten metsästäminen vie aika paljon aikaa ja tarmoa esimerkiksi laadukkaiden peli- ja taustajuttujen valmistelulta. Lapsenusko sanoo, että niistä kiekkoyleisö nauttii eniten.  

Niputetaan vammat ja tulevat leikkaukset sitten kauden jälkeen, jos seurat ja pelaajat niin haluavat.