Valavuoriko tyhjensi Äijänsuon?

– Nelonen tarjoaa nyt selvästi parempaa tv-tuotantoa kuin aiemmin on nähty, ja koska katselukorttien hankkiminen on edullista, moni valitsee kotisohvan hallille lähtemisen sijaan.

Jukka-Pekka Vuorinen sen tiivisti Ilta-Sanomille ennen vetäytymistään SM-liigan toimitusjohtajan paikalta.

Liigasyksyn katsojakeskiarvot laahaavat viime kautta perässä. Syy on säässä, taloustilanteessa ja Nelonen Pron tv-paketissa. Vai onko sittenkään?

– Näen punaista, jos yksikin seurajohtaja kehtaa syyttää tyhjistä penkeistä televisiota. Pyytäisivät sitten purkamaan tv-sopimuksen ja viemään kamerat kokonaan pois, Aleksi Valavuori täräyttää.

Nelonen Pron kiekkolähetysten studioisännällä on vahva pointtinsa. Jääkiekko on seurattu urheilulaji Suomessa, ja tv-näkyvyys yksi sen suosion kivijaloista. Lisäksi uuden tv-sopimuksen myötä seurojen kirstuun kilahtaa MTV Sportin tietojen mukaan 850 000 euroa kaudessa.

Kotisohva
vai kuppi-istuin?


Aleksi Valavuori istuu Äijänsuon jäähallin pukuhuoneen penkillä. Illan Lukko–SaiPa-ottelun studiolähetyksen alkuun on vielä reilu tunti, joten Valavuori vetää jalkaansa lämmikkeeksi värikkäät villasukat.


– Seuroissa voitaisiin osoittaa vähän respecktiä tämän tv-homman tekijöitä kohtaan. Ilman näitä tv-kameroita ei näillä pelaajilla, valmentajilla ja seurajohtajilla olisi asiat näin hyvin, Valavuori saarnaa.


Villasukat kuvaavat pitäjänsä persoonaa. Valavuoren ja Petteri Ahomaan vetämät värikkäät studiolähetykset ovat yksi varteenotettava selitys sille, että liigasyksyn katsojaluvut pudonneet viime vuodesta.


Viisivuotisella sopimuksella SM-liigan televisiointioikeudet ostanut Sanoma Media on laittanut tuotteensa huippukuntoon.


Nelonen Pro tuo noin 360 eurolla vuodessa jokaisen SM-liigakierroksen kaikki ottelut suoraan omalle kotisohvalle. Esimerkiksi Lukon hinnastossa halvin kausikortti B-katsomon istumapaikalle maksaa 445 euroa.


Eikä sillä paikalla saa naureskella Valavuoren, Tuomas Grönmanin ja Esa Tikkasen huulenheitolle tai ässälegenda Vellu Ketolan veitsenterävälle Lukko-kuittailulle. Pelitapahtumia ei myöskään säväytä J-P Jalon tai Jani Alkion karheat äänihuulet.


Ottelutapahtumissa
iso skarppauksen paikka


Kanavasurffailu, mukava sohva ja kauppahintainen olutpullo on ottanut monen peruskannattajan ajatuksissa niskalenkin kylmistä kuppi-istuimista.
– Television kautta ei voi kuitenkaan kokea sitä ottelun fiilistä samalla tavalla, Valavuori huomauttaa.


Valavuori arvostelee liigaseurojen ottelutapahtumia, mutta kommentti muistuttaa, etteivät hänen sanansa ole pelkkää oman kanavan mainosrummutusta.


– Mitkä ottelutapahtumat? Eihän liigaseuroilla ole sellaisia. Ei ole muuta kuin peli. Se on yksi suurimmista syistä siihen, että halleissa on tyhjiä penkkejä. Liigaseuroilla on nyt oikeasti ison skarppauksen paikka.


Enää ei
voi piiloutua


Ja oikeassahan Valavuori on.


Monella liigapaikkakunnalla tauko-ohjelma rajoittuu jääkoneen katseluksi ja kahvijonopainiksi. Mediakuutiolla pyörii ehkä haastattelu, mutta ainakaan Raumalla siitä ei saa ala-arvoisen äänentoiston takia mitään selvää.


Ero esimerkiksi Pohjois-Amerikkaan on valtava. Rapakon takana ottelutapahtumien viihdearvo ymmärretään, eikä kuolleita hetkiä juuri tule.


– Meidän lähetykset on ehkä antaneet ihmisille sen syyn jäädä kotiin, mutta toisaalta meidän kauttamme jääkiekosta on kiinnostunut sellaisia ihmisiä, jotka eivät ennen ole katsoneet peliäkään, Valavuori sanoo.


Se on SM-liigaseuroille sekä uhka että mahdollisuus. Laaja tv-näkyvyys on tavallaan poistanut verhon, jonka taakse piiloutua.


Nyt katsoja voi itse kotisohvallaan arvioida, onko televisiosta välittyvä tunnelma sellainen, että hän haluaa olla seuraavassa ottelussa hallilla.


Ja jos haluaa, se ensimmäinen ottelukokemus livenä saattaa määritellä, tuleeko satunnaiskatsojasta kausikorttilainen vai prosohvalainen.