Pojat perässä

Näyttelijät Heikki ja Santeri Kinnunen kertasivat omaa yhteistä taivaltaan YlePuheen haastattatteluohjelmassa. Keskustelu toi esiin kiehtovia näkökulmia, jotka siirsivät (yllättäen!!) ajatukset jääkiekkoonkin.

Santeri näki kotioloissa miten rankka ammatin arki on. Kun isä oli kotona, hän ei ollut läheskaan aina se komedianäytelimien tai sketsiohjelmien hauska hassuttelija. Hän oli omissa oloissaan ja harjoitteli vaativia vuorosanoja.

Siitä huolimatta Santeri päätyi isänsä tapaan näyttelijäksi.

Kinnusten mielestä näyttelijän lapset näkevät sen oikean totuuden ammatista. Tavallinen katsoja saattaa ihmetellä, että mitä näyttelijät tekevät päivisin. No, he harjoittelevat.

Moni nuori haaveilee näyttelijän työn glamourista ja kuuluisuuden tuomista eduista. Väärät asiat ajavat heitä eteenpäin.

Näyttelijän lapsi tietää mitä ammatti oikeasti on, ei vain sitä miltä ammatti näyttää ulospäin.

 

Jääkiekkoilijan lapsien tilanne on saman kaltainen. Pelistä tai treeneistä tulee usein kotiin väsynyt iskä, joka ei aina jaksa leikkiä. Hän rojahtaa sohvalle.

Ja silti monesta jääkiekkoilijan pojasta tulee huippupelaaja.

Jääkiekkoilijan lapselle isän ammatti on ihan normaali juttu, koska he eivät tiedä muusta. Salla tavalla kuin vastasyntynyt vasa on tyytyväinen laitumeensa, koska hän ei tiedosta, että jossain päin maailmaa voi olla parempiakin laitumia.

Kiekkoilijan lapselle jääkiekon julkisuuspuoli ei ole mikään supercool juttu. Se on normaalia arkea. Ulkoiset tekijät eivät vie mukanaan. Kiekkoa pelataan jos se on hauskaa.

Kiekkoilijan poika oppii nuorena, ettei jääkiekkoilijan ammatti ole yhtä riemukulkua voitosta toiseen. Tulee tappioputkia, potkuja ja loukkaantumisia. Kun ne tulevat omalle kohdalle, asiat ovat tavallaan jo valmiiksi mittasuhteissa.

Eikä pelillisten seikkojenkaan imeminen ole haitaksi. Tuskin Aleksi Saarelan veto olisi yhtä terävä, jos hän ei olisi seurannut vierestä isänsä Pasin tykkejä.

Usein puhutaan kiekkoilijan geeneistä, jotka periytyvät sukupolvelta toiselle. Siihen teoriaan en usko yhtään. Kasvuympäristö on paljon merkittävämpi tekijä.

Kasperi Kapanen.​
Kasperi Kapanen.​

Toki kiekkoileva isä voi tuoda paineitakin. Kasperi Kapanen oli nuorten MM-kisoissa suurennuslasin alla paitsi pelitaitojensa, myös sukunimensä takia. Kapasen nimen tunnistavat pohjosamerikkalaisetkin kiekkotoimittajat.

Isistä ja pojista saa hyviä tarinoita, mutta on helppo kuvitella, että pelitaitojen ja luonteen vertailu kääntyy jossain vaiheessa rasittavaksikin. Se pitää kuitenkin kestää. Ja useimmiten juttujen sävy on myönteinen.

Huonoin tilanne on silloin, kun poika pelaa jääkiekkoa miellyttääkseen kuuluisaa pelaajaisäänsä. Se loppu voi olla hyvinkin surullinen.

Siinä voi menettää sekä perhesuhteet että hienon lajin.