Paras mahdollinen palkinto työstä

Viisi vuotta sitten Antti Honkaheimon puhelin soi. Soittaja oli nykyinen kärppävalmentaja Lauri Marjamäki , joka etsi hierojaa Hannu Jortikan taustatiimiin Suomen alle 20-vuotiaiden maajoukkueeseen.

Honkaheimo sanoi tuolloin kyllä, eikä ole katunut päivääkään.

– Näissä joukkueissa on aina ollut mukana hienoja ihmisiä ja hyvä meininki. Lisäksi pääsee katsastamaan paikkoja, joihin ei muuten pääsisi. On huikeaa olla mukana, Honkaheimo sanoo.

Tänä vuonna mukanaolo oli erityisen huikeaa. Viidennet MM-kisat Nuorten leijonien mukana toivat Honkaheimolle ensimmäisen mitalin. Odotus ja työ palkittiin maailmanmestaruudella.

– Tämä on ihan ehdottomasti hienoin palkinto, minkä tästä hommasta voi saada. Taloudellisten intressien takia tässä ei todellakaan olla mukana, vaan sen takia, miten tämä joukkue MM-turnauksen päätti, Honkaheimo tunnelmoi.

Saroksen otteet
tekivät vaikutuksen

Hän pääsi näkemään läheltä, miten Suomen suurin vahvuus kehittyi turnauksen aikana. Se löytyi pukukopin ytimestä, joukkuehengestä.

Aikaisemminkin Honkaheimon aikana Suomella on ollut hyviä porukoita, mutta maailmanmestarijoukkue hitsautui poikkeuksellisen hyvin yhteen.

– Pukukopissa ei ollut hetkeäkään hiljaista. Läppä lensi ja näki, että jätkillä on kivaa yhdessä. Meillä ei ollut ehkä taitavimmat yksilöt, mutta oli paras joukkue.

Vanhana maalivahtina Honkaheimo katsoi ihaillen Suomen ykkösveskarin, HPK:n Juuse Saroksen otteita.

– Aivan huikea jätkä. Se itsevarmuus. Nykyajan trendi suosii isoja veskareita, mutta Juuse korvaa pienen koon liikkumisella ja sijoittumisella. Noin hienosti liikkuvia veskareita näkee harvemmin.

Aamusta iltaan
painetaan

Vaikka pelaajat tekivät MM-kullan eteen ratkaisevan työn kaukalossa, hiki hatussa hommia sai paiskia myös taustatiimi. Honkaheimo muodosti Suomen huoltojoukot yhdessä huoltaja JP Janssonin ja fysioterapeutti Hero Malin kanssa.

– Pitkiä päiviä näissä turnauksissa on. Aamusta iltaan painetaan enemmän tai vähemmän, Honkaheimo tiivistää.

Vaikka hänen nimikkeensä on fysioterapeutti, työnkuvaan kuului muutakin kuin pelaajien fyysisten vaivojen ehkäisyä. Huoltotrio laittoi esimerkiksi yhdessä pukukopin kuntoon ennen ja jälkeen harjoitusten.

– Hierontapöydälläkin asiakkaita riitti ihan kiitettävästi. Kun mukana on paljon liigapelaajia, jotka ovat seurajoukkueissaan tottuneet hierontoihin, niin hommia on vähän enemmän.

Jatkolle olisi
vaikea sanoa ei

Honkaheimo ei usko, että maailmanmestarihierojan pöydälle on odotettavissa erityistä tungosta, kun hän palaa viikon päästä työpaikalleen Raumalla.

– Maailmanmestaruus on huikea juttu, mutta ei se hierojasta taida ammatillisesti maailman parasta tehdä, Honkaheimo naurahtaa.

Kultaiset mitalit loppuivat palkintojenjaossa kesken, mutta kun se aikanaan saapuu, Honkaheimo aikoo asettaa sen kodissaan näkyvälle paikalle. Viereen kannattaa jättää tilaa, sillä työ maajoukkueessa tuskin päättyi maailmanmestaruuteen.

– Jatkosta ei ole tällä hetkellä mitään tietoa, mutta jos pyydetään, niin vaikea sitä olisi vieläkään kieltäytyä.

Toisen maailmanmestarin, Lukon Joni Nikon tunnelmia keskiviikon Länsi-Suomessa.

Antti Honkaheimo
Syntynyt 12.10.1984 Raumalla.
Työskentelee hierojana Rauman Fysikaalisessa Hoitolaitoksessa.
Toiminut alle 20-vuotiaiden maajoukkueen hierojana viisissä MM-kisoissa.
Pelasi omalla jääkiekkourallaan maalivahtina Lukossa A-junioreihin asti ja Suomi-sarjassa Vermuntilan Tempossa.
On Lukon kapteenin Otto Honkaheimon serkku.