Miekkailutalkoot kaukalossa

Jos Lukon pelissä katsomossa on joskus normaalia hiljaisempaa ja kaukalossa pelaajat väsyneitä, panepa piruuttasi silmät kiinni ja kuuntele tarkkaan.

Kaukalosta kuuluu luistimien ääniä, ähinää ja kiekon kolahduksia, mutta massasta nousee esiin ääni, joka kuulostaa sapelin kalinalta.

Se tulee siitä, kun pelaajat hakkaavat komposiittimailojaan yhteen.

Liigakiekkoilu on salakavalasti muuttunut jälleen sietämättömäksi mailalla hakkaamiseksi. Pelaajat käyttävät liikaa työvälinettään tarkoitukseen, joka ei tee oikeutta lajille.

Peli näyttää välillä ala-asteen sählyltä. Kiekko on paikallaan ja joukko eri väreihin pukeutuneita pelaajia junttaa mailojaan yhteen.

JYPin Jani Tuppurainen sanoi Jääkiekkolehden 99 kysymyksessä, että mailankäyttö on lisääntynyt Liigassa liikaa. Saman vahvisti ex-Lukko Jussi Pesonen perjantain Sport-Lukko-ottelun jälkeen.

 Ja kun aloin tiedustella asiaa muiltakin pelaajilta, useimmat olivat samaa mieltä.

Kyseinen perjantain peli oli kauden miekkailuhuipennus. Vaatimattomallalla taitotasolla varustettu Sport käytti siekailematta hyväksi tuomareiden suomia vapauksia, eivätkä lukkolaisetkaan toki puhtaita pulmusia olleet.

 

Miksi sitten pelaajat käyttävät mailaa huitomiseen ja hakkaamiseen, jos he eivät sitä halua tehdä? Siitä yksinkertaisesta syystä, että kaukalossa tehdään kaikki mahdollisuudet koiruudet, jos ne ovat sallittuja ja edes jotenkin edistävät oman joukkueen pärjäämismahdollisuuksia.

Tuomarit ottavat melko hyvin pois koukkaamiset ja estämiset, mutta muut kyseenalainen mailankäyttö jää liian usein huomaamatta.

Koukkaamisesta harvemmin kukaan loukkaantuu, mutta turhat mailaniskut napsaisevat luita poikki.

Mauttomimpia ovat aloittajat, joiden maneereihin kuuluu kirveskisku vastustajan sentterin mailaan. Ja sitten on taas Tätilän Nunu ojentelemassa vaihtoaitiosta uutta mailaa tilalle.

Ja Rajalan Timppa kalkuloi aitiossa, että taas meni parisataa miinuksen puolelle.

 

Puolustajien luistelutaito on kehittynyt niin paljon, että hyökkääjän on vaikea kiertää laidan kautta maalintekopaikkaan. Jos mailan rikollinen käyttö sallitaan, tehtävästi tulee entistä mahdottomampi.

Janne Niskala sanoi joskus viisaasti, ettei jääkiekossa kuulukaan päästää vastustajaa etenemään vapaasti. Ei kuulukaan, mutta tuomareiden pitäisi pysyä koko ajan tarkkana, ettei linja lipsu kauden edetessä.

Ymmärrettävää, että linja väljenee pudotuspelien alla. Tätä nykyä ero runkosarjan alussa ja lopussa on kuitenin liian iso. Jonkinlainen keskitie pitäisi löytää.

 

Junnuille silmitön mailalla hakkaaminen on huonoa oppia. Sillä pelillä ei kuitenkaan isossa maailmassa enää pärjää.

Paljon hyödyllisempää olisi opetella vanhaa kunnon mailannostokikkaa. Se ei riko vastustajaa, eikä mailoja.

Kannattaa katsoa vaikka Detroit Red Wingsin Pavel Datsjukin peliä. Ei hän huido mailallaan satunnaisesti. Hän luistelee äänettömästi vastustajan selän taakse ja iskee huomaamattomasti kuin Mustanaamio.

Hetken päästä kerätäänkin jo kiekkoa vastustajan maalista.