Meidän Villet

Omien kasvattien perään huutelu on yksi kestoaiheista Rauman kiekkokeskustelussa. Kylillä on päivitelty vuosikausia miten moni omi kasvatti on "päästetty" pois.
Välillä jopa kuulee salaliittoteorioita siitä, että Lukko sorsii johdonmukaisesti omia kasvatteja eikä halua antaa heille kunnon mahdollisuutta.
Viime viikkoina ei omien kasvattien perään ole hirveästi haikaltu, kun Lukko porskuttaa sarjakärjessä.
Tämän kauden joukkueen vakiokokoonpanossa pelaa vain muutama pelaaja, jotka voidaan laskea Lukon juniorikoulun tuotteiksi. Ykkösnimenä häärii Janne Niskala, joka on yksi kaikkien aikojen raumalaispelaajista.
Puolustaja Jesse "Kaaron Coffey" Virtanen kuuluu jo kalustoon. Juho Tommilakin saanee taas näyttömahdollisuuden, kun hän tervehtyy loukkaantumisesta.  
Oskari Setänen aloitti jääkiekkoilun Panelian Raikkaassa, mutta kehittyi aikuistasolle Lukon junnuissa. Setänen on pelannut hyvin CHL:ssä, mutta näyttöpaikkaa Liigassa ei ole vielä tullut.
Dilemma tiivistyy oikeastaan keskushyökkääjä Eetu Koskeen, joka on päässyt tällä kaudella pelaamaan viidessä liigapelissä. Hän tarvitsisi kipeästi liigapelejä alle, mutta Lukon kovaan kokoonpanoon on vaikea murtautua.
Ei Koskellekaan voi näyttöpaikkoja antaa loputtomiin, jos taso ei yksinkertaisesti riitä joukkueeseen. Ja hänen oman kehityksen kannalta on parempi jossain vaiheessa lähteä hakemaan peliaikaa muualta.
Usein kuulee ihmettelyä siitä miksei nelosketjun paikkoja voi täyttää omilla junnuilla. Ei voi, jos he eivät ole riittävän hyviä.
Liiga on kilpaurheilusarja, jossa on tarkoitus voittaa joka ilta. Seura hankkii käytettävissä olevalla rahalla mahdollisimman hyvät pelaajat, joilla voitot on mahdollista ottaa.  
Lukolla on varaa hankkia rikkoviinkin ketjuihin aikuisia ja kokeneita rooliensa erikoismiehiä. Ja se toimii. Filip Riska ja Olli Sipiläinen ovat olleet Lukon uuden noususuhdanteen kulmapaloja.
Godzillan kokoiset Jonne Virtanen ja Olavi Vauhkonen tuoneet entisestään luonnetta tämän kauden joukkueeseen.
Tullista tulleesta pelimiehestä kasvaa Lukon äijä sillä hetkellä, kun hän ajelee pari ässäläistä rusinaksi joustolaitaan, iskee pari kaappia perään ja tuulettaa päälle. Tuskin Pertti Perusfani jaksaa siinä vaiheessa tarkistaa eliteprospectista pelaajan kasvattajaseuraa.
Esimerkiksi kelpaa tämä Vahalahden Ville, jota on kutsuttu "Meidän Villeksi". Paraislaisesta TPS-ikonista on tullut enemmän lukkolainen kuin monesta Raumalla kiekko-oppinsa saaneesta pelaajasta.
Ottaisitko joukkueeseen mieluummin keskinkertaisen oman kasvatin vai pisteitä nakuttavan Vahalahden, joka voittaa jatkuvasti kaikki kaksinkamppailut kentän joka alueella.
Se toinen Ville (Nieminen) tuntee jo muutaman kuukauden jälkeen todennäköisesti enemmän raumalaisia kuin monet raumalaiset itse. Sitä se jatkuva torilla notkuminen teettää.
Kun oma kasvatti jää ytimen ulkopuolelle, piilee taustalla aina joku syy. Ihan niin pahoja ja tyhmiä eivät ole kiekkojohtajatkaan, että he tahallaan ja silkkaa vittumaisuuttaan jättäisivät oman kaupungin pojan heitteille.
Omien kasvattien määrän paheksuminen on enemmänkin jämähtäneiden kiekkoromantikkojen omien traumojen purkamista kuin nykykiekon todellisuutta.