Kovempi kuin yö putkassa

Ville Nieminen käytti Tapparassa pelaavasta ex-joukkuekaveristaan Markus Kankaanperästä vertausta "kovempi kuin yö putkassa". Ehkä läppä sopii paremmin kuitenkin kuvaamaan Jere Karalahtea, joka oikeasti on saanut nauttia enemmänkin valtionhotellin hellästä huomasta.

Mutta niistä yöpymisistä on aikaa. Jere on muuttunut mies. Enää Karalahti ei herää putkan lattialta krapulassa, vaan loikkaa näppärästi fitnesstyttöystävänsä viereltä ylös ja tallustaa keittiöön sekoittamaan vihersmoothien.

Tätä nykyä lehdissä näkyvät treenikuvat ovat hyvin kaukana siitä poliisin käsiin joutuneesta kokkelifotosta, jossa Jere nuokkuu pipo silmillä jengiläisten sohvalla.

Jere jakaa tyyppinä mielipiteet, mutta "heittereidenkin" on pakko tunnustaa, että hänen selviytymistarinansa on vaatinut harvinaisen sitkeää mielenlaatua.

Karalahti on oman viinajärvensä juonut. Tämän loppumattomalta tuntunut läträysprojekti eteni siihen pisteeseen, että hän vaipui koomaan. Siitä tilasta herääminen vaatii hieman eri tason ponnistelua kuin normaalista sammumisjurrista.

Jututin Karalahtea takavuosina Jääkiekkolehden 99 kysymystä -palstalle. Hän heitti tuttu virne kasvoillaan, että kuningas alkoholia hän ei aio jättää kokonaan. Elimistö päätti toisin. Nyt Karalahden on pakko pitää korkki kiinni, jos hän aikoo pelata - ja ylipäätään pysyä hengissä.

Tuomas "Osku" Grönman kertoi joskus tarinan nuorten maajoukkueen ulkomaanreissusta, jossa nuori Karalahti oli ollut mukana. Pelaajat olivat harmitelleet, kun tenniskenttä oli lukossa. He olisivat halunneet mennä pelaamaan lämimttelyksi futistennistä.

Karalahti tuli paikalle ja ilmoitti, että ei lukko ole mikään ongelma ja tiirikoi sen auki hetkessä. Tapulikaupungin kavereiden opit olivat menneet perille.

Silloin stoori kuulosti hauskalta, mutta jälkeenpäin Karalahden vaikeita vaiheita seuratessa on tullut mieleen, että ehkä hupaisan tarinan taustalla oli sittenkin alakuloinen pohjavire.

Sekin kuulosti siistiltä, kun Karalahti laittoi kavereilleen kokonaisia aitioita rokkikonserteista tarjoiluineen. Ja se, kun Karalahti osti NHL-reissuilla aina uuden puvun, kun ei jaksanut ottaa matkatavaroita mukaan.

Miettiiköhän Karalahti oikeasti ennen nukkumaanmenoa menetettyjä mahdollisuuksiaan ja rahojaan? Totuutta ei tiedä kukaan muu kuin hän, mutta jos pitäisi veikata, niin sanoisin ettei juurikaan mieti.

Moni ihminen uskottelee itselleen ja muille, ettei oikeasti välitä mitä muut sanovat. Useinkaan se ei pidä paikkaansa. Uskon, että Jere Karalahti on ihminen, joka ei oikeasti välitä muiden mielipiteistä.

Moni ihminen uskottelee itselleen, ettei murehdi menneitä ja tulevaa, vaan elää tässä hetkessä. Useinkaan se ei pidä paikkaansa. Uskon, että Jere Karalahti on ihminen, joka oikeasti osaa elää tässä hetkessä.

Karalahden kroppa tekee kunniaa meille vuonna 1975 syntyneille suomalaismiehille. Kyllä, se on mahdollista. "Mulla on huonot geenit" -häränpaskan voi unohtaa. Jos syö ja treenaa oikein (ja muistaa välillä nukkuakin), kenen tahansa nelikymppisen miehen vartalo saadaan näyttämään kreikkalaiselta veistokselta.

Fyysistä tuunausta mielenkiintoisempaa Karalahden keississä on henkinen puoli. Karalahti on useissa haastatteiluissa maininnut mielen merkityksestä urheilussa.

Karalahden viesti on, että usein kroppa kyllä jaksaisi, mutta pääkoppa antaa periksi. "Kun tuntuu, että olet väsynyt, et oikeasti edes ole väsynyt", kuului Jeren kommentti.

Tuossa ajattelutavassa voisi kyteä yksi suomikiekon kilpailuvaltti. Kun Karalahden ura joskus 15 vuoden kuluttua loppuu, hänet voisi nimittää vaikka Suomen maajoukkueen pääshamaaniksi.