Ei se ole sattumaa

Tulevan marraskuun seitsemäs jo 37 vuotta täyttävän meidän Villen, siis sen ensimmäisen eli Vahalahden, majailua Liigan (o.s. SM-liiga) pistepörssin kärjessä pidetään varsinkin pääkaupungin mediassa isona yllätyksenä. Pidetään jo toista kautta peräjälkeen. Ammattikuntani nuoret haukat eivät suostu yksinkertaisesti myöntämään, eivätkä edes ymmärtämään, että noin vanha ja noin juntti eli siis Kehä Kolmosen ulkopuolella asuva yksilö voisi ikinä olla taitavampi ja tehokkaampi kuin esimerkiksi ison, mutta jostain syystä uskomattoman tylsäkyntisen kissan Teemu Ramstedt – Tomas Zaborskysta puhumattakaan.

Kylmän tilastollinen totuus on, että Ville Vahalahden menestys on kaikkea muuta kuin yllätys ja sattumaa. Pikainen Elite Prospect -sivuston – on muuten aivan loistava lähde niin ammattilaiselle kuin amatöörille – tarkastelu paljastaa, että Vahalahti on tehnyt pitkällä liigaurallaan pisteitä nykykiekossa uskomattomalla 0,70 pisteen ottelukeskiarvolla. Tänä päivänä moisiin lukemiin ei pääse missään kansallisessa pääsarjassa kuin aniharva.

Vertailukohteeksi voi ottaa esimerkiksi sellaiset raumalaiskiekkoilun suuruudet kuin Pasi Saarelan ja Kalle Sahlstedtin, jotka etenivät liigahistoriaan keskiarvoin 0,64 ja 0,67. Matti Forssin keskiarvo oli 0,74, Jouni Rinteen 0,91 ja Jari Torkin 0,94, mutta heidän aikanaan jääkiekko oli maalimääriltään huomattavasti lähempänä havaiji-hokia, mitä se on tänään. Tämän päivän kiekkoilussa avainsana on puolustus ja tämän päivän maalivahdilla on pinta-alassa mitaten melkein puolta isommat varusteet kuin oli takoilla, tammilla ja kumppaneilla.

Täysin yksisilmäisesti ei keskiarvoihin kannata kuitenkaan tuijottaa. Janne Ståhl (pistekeskiarvo 2,0) ei ollut takuutaatusti niin hyvä pelaaja, mitä numerot väittävät, eikä Jyrki Pönkkä (0,0) vastaavasti niin huono.

Ratkaisevin syy siihen, miksi juuri Ville Vahalahti keikkuu pistepörssin kärjessä jo toista kautta peräkkäin on mies nimeltä Aaron Gagnon. Jos maalivahti Ryan Zapolskin jääminen Raumalle oli Lukon johdolta onnistunut kisällityö, niin Gagnonin allekirjoittama jatkopahvi oli jo lottovoitto. Kansainvälisen tason huippusenttereistään Lukko sai pitää Kurtis McLeanin kaksi kautta, mutta Justin Azevedoa kutsuivat symbolisesti ruplilla täytetyt rahasäkit jo yhden kauden jälkeen. Ottajia olisi takuuvarmasti ollut Gagnonillakin, mutta ehkä hän sitten vaan tykkää Raumasta, raumalaisista ja Risto Dufvasta.

Ville Vahalahti ja Aaron Gagnon muodostavat Liigan kiistatta tämän hetken tehokkaimman ja pelätyimmän kaksikon, joka luistellessaan kentälle varsinkin ylivoimapelissä saa jännäkakan lirahtamaan itsetunnoltaan vähänkään heikomman maalivahdin jamekseen – vai mitä Rasmus. Ja kun seuraavaan aaltoon päälle vyöryvät sitten kolmannen vuosituhannen puolitonnarit eli herrat Virtanen, Vauhkonen ja Nurmi, niin ei kateeksi käy, nimittäin sitä vastustajan maalivahtia. Takavuosien Lukosta dufvalainen nyky-Lukko eroaa ratkaisevimmin sillä, että peli on nyt myös tehokasta. Ihan liian usein ja ihan liian monen valmentajan aikana Raumalla on jouduttu tyytymään pelkkään näyttävyyteen.