Henkilökuvassa TPS:n tulokaspäävalmentaja Kalle Kaskinen

Kalle Kaskisen debyytti TPS:n liigajoukkueen päävalmentajana sujui voittoisast ja päättyi Dirlandaan soittoon. Turkulaiset kaatoivat yli 12-tuntiseen pelipäivänsä finaalikamppailussa Vaasan Sportin. Kuva: Jukka Rautio/Europhoto

Pitsiturnauksessa nähtiin kolme uutta päävalmentajatuttavuutta. Pisimmälle kesti TPS:n Kalle Kaskisen ilta. Turkulaiset paransivat otteitaan koko pitkän päivän ja voittivat iltamyöhään venyneessä finaalissa Vaasan Sportin.

Millaisen maun Pitsiturnaus jätti?

– Pitää katsoa vähän pidemmältä eli tämän viikon alusta. Tämä on ensimmäinen viikko, kun koko joukkue on koossa. Myös armeijaäijät ja kokenut osasto on ollut mukana, vaikka täällä on neljä kentällistä nuoria, eikä kokenut kaartii pelannut Raumalla. Tietysti sitä on tullut uutena päävalmentajana tullut mietittyä, miten homma lähtee liikkeelle, Kaskinen sanoo.

Jo ilme kertoo, että hyvin on lähtenyt.

Vaikka Pitsiturnausta on turha tulkita ottelutulosten valossa, pelivalmius erottui katsomoon koko päivän. Pelillisessä mielessä tuloksena oli runsasmaalinen finaali, mutta minipelien lukemien takaa löytyi liuta asioita, joita kauden 2017–18 TPS:ssä pitää Kaskisen mielestä näkyäkin.

– En ole kertaakaan käyttänyt sanaa aktiivinen, enkä käytä nytkään. Kyse ei niinkään ole siitä, annammeko me painetta vai pelaammeko träppiä, vaan korostan sitä, että emme kääänä pelille selkäämme, vaan olemme aloitteellisia. Se vaatii aina viisi äijää, Kaskinen tiivistää.

Valmentajan puheissa vilahtelevat sanat luontaisesta jatkumosta inessä olemiseen.

– Sen verran opin parin vuoden aikana stadin slangia, että käytetään tässä nyt sitä inessä-sanaa – ja lähetän samalla terveiset Jokereihin Maunulan Esalle, turkulaisvalmentaja virnistää.

Kaskinen kuului kaudet 2014–16 Jokereiden KHL-miehistön valmennusryhmään. Ajanjakso idän isossa ihmeliigassa avasi luonnollisesti silmiä ja opetti monenlaista, mutta erityisiä venäläisoppeja Kaskinen ei KHL:stä imenyt.

Ette siis vedä aamutuimaan 400 metrin täysvauhtisia vetoja tyhjällä vatsalla ennen aamupalaa?

– Hehe, emme. Joukkue oli kuitenkin suomalainen, samoin Westerlundin Erkan valmennusryhmä. Sen se ajanjakso antoi, että saattoi seurata läheltä maajoukkuepelaajia tai sellaisia, jotka ovat pelanneet NHL:ssä. Näki sitä arkea ja sai olla mukana huippupelaajien matkassa, Kaskinen kuvailee.

Vaikka 43-vuotias Kaskinen ei ole niin sanotulle suurelle kiekkoyleisölle tuttu – osin siitä syystä, ettei hän ole ehtinyt tulla tutuksi minkään tv-kanavan asiantuntijakommentaattorina – valmentaja on ehtinyt olla lajin sisäpiirissä koko aikuisikänsä. Ja itse asiassa osittain jo juniorivuotensa.

Valmennusura alkoi kaudella 2003–04 TPS:n A-nuorissa. Parin vuoden jälkeen koitti ensimmäinen päävalmentajapesti, ja vieläpä seurassa, jollaisesta harva suomalainen saa koskaan merkintää ansiolutteloonsa. Turkulaisen työmaana oli maineikas FC Barcelona.

– Siellä Espanjassa pelasin myös oman lyhen ammattilaisurani, Kaskinen hymähtää ja jättää mainitsematta, että pelasi aikoinaan myös TPS:n A:ssa ja eteni alle 18-vuotiaiden arvokisoihin asti.

TPS:n liigajoukkueen valmennuspuolella Kaskinen operoi jo 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, kunnes päätyi Jääkiekkoliiton leipiin. Viiden vuoden putki eri juniorimaajoukkueissa päättyi keväällä 2014, mutta työpaikan postiosoite pysyi samana. Sekä liitto että Jokerit pitävät majaansa Helsingin Hartwall-areenalla.

Teknis-taktisessa mielessä Kaskinen on nähnyt 2010-luvulla todella läheltä, mihin suuntaan evoluutio on lajia vienyt. Jokereita valmentaneen Westerlundin vaikutus näkyy myös siinä, miten Kaskinen suhtautuu ilmapiirin rakentamiseen.

– Kyllähän sen täytyy lähteä omasta persoonasta, ei voi lyödä päälle jotakin valmentajamoodia ja alkaa esittää. Se on lyhyt tie. Ihmisten kanssa täytyy tulla toimeen.

– Kun on tällainen vähän laiskanpulskea 43-vuotias, ei se kropalla onnistu, kuuluu jatkoarvio.

On kyse sitten pelaajista tai valmennusryhmästä, jokaisen on pystyttävä tuomaan joukkueeseen oman osaamisensa enemmän kuin siitä saa tai syö. Sitä kai kutsutaan arkikielessä yhteistyöksi.

Kaskinen korostaa useaan otteeseen koko valmennusryhmän – ja myös TPS:n kilpaikäluokkien ja juniorivalmennuksesta vastaavien – yhteistä säveltä. 

Urheilutoimenjohtaja Antero Niittymäen lisäksi mustavalkoisten värien puolesta paiskii hommia iso ryhmä saman ikäkauden kasvatteja, joille työnteon kulttuuri tuli tutuksi jo niinä vuosina, kun Vladimir Jursinov valoi turkulaiskiekkoiluun jopa Artukaisten areenaa vahvemmat perustukset.

Kaskisen lisäksi liigavalmennuksessa ovat mukana Kimmo Rintanen, Sami Salo, Fredrik Norrena ja fysiikkapuolen osaaja Timo Kujanen. Kaikille myös löytyy selkeä työnkuva, mikä sekin on tietynlaista westerlundilaisuutta, eikä välttämättä aina ihan arkea kaikissa seuroissa.
​​​​​​​
– Isoin oppi on ehkä se, että jokaisella on iso rooli tässä kokonaisuudessa. Meillä on hyvä yhteistyö.

Ei pelkkää perusilmettä. Vaikka pelillinen ilme oli tasainen ja tuloksekas, Pitsiturnauksessa pitkään päivään mahtuu tunnetason nousuja. Kuva: Jukka Rautio/Europhoto


Kaskinen nostaa puhuessaan jalustalle joukkueen kokeneet pelaajat, joiden kanssa tulevaa kautta on pohjustettu keskustelemalla. Koska joukkueen syntymävuosien haitari ulottuu Tomi Kallion 1977:stä ja Henrik Tallinderin 1979:stä junnukaartin 1999:ään, peruskaava ei voi olla kaikille sama.

– Ei heidän kanssaan voi tai kuulu harjoitella samalla lailla kaksi kertaa päivässä kuin nuorempien. Ydinasia on pitää kroppa kunnossa ja mieli virkeänä, Kaskinen sanoo.

Westerlundin lisäksi uran toinen iso vaikuttaja tuli tutuksi jo urheilulukioaikoina 1990-luvun alussa.

– Wahlstenin Juusoa pidän varsinaisena oppi-isänäni, Kaskinen kehuu pitkään kestänyttä yhteistyötä.

Viime kaudella kertyneen kokemuksen voi tiivistää kahteen A:han. Päätyökseen Kaskinen valmensi Palloseuran A-junioreita, lisäksi hän kuului Lauri Marjamäen valmennusryhmään A-maajoukkueessa. Silti tämä kausi on iso hyppy tuntemattomaan: päävalmentajalle kuuluu aina myös eläminen päävalmentajan painekattilassa.

– En voi sanoa, että tiedän, mitä se mylly pitää sisällään. Ydin on tämä joukkue ja ihmiset siinä. Kun siihen uppoutuu, se kokonaisuus. Voi olla, että sitä täytyy miettiä, miten paljon seuraa mediaa. Ehkä ihan kaikkia kirjoituksia ei kannata lukea.

– Mutta en tosiaan voi sanoa, että tiedän, mitä se kaikki on. Jos vuoden päästä kysyt, saat varmasti tarkemman vastauksen.