Lukon Kari Heikkilä: ”Tämä oli kova nousu perjantain alakulon ja tikityksen jälkeen”

Kultakypärät Veli-Matti Savinainen ja Ville Vahalahti olivat näkyvästi esillä muutenkin kuin päänsuojusten värinsä ansiosta. Savinainen keräsi lyhyttä joulutaukoa edeltäneessä ottelussa tehot 1+1 eli liigan maalipörssin kärki oli osallisena Tapparan molemmissa osumissa. Kuva: Jukka Rautio/Europhoto

Särkänniemen tyhjäksi jääneeseen delfinaarioon avataan tällä viikolla sisäaktiviteettipuisto. Ideana on saada lapset ja nuoret liikkumaan hauskalla ja innostavalla tavalla.
Lukon Tampereen-vierailua ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua hauskaksi tai innostavaksi, mutta liikettä ja hikeä riitti. Niin vain raumalaiset raastoivat sarjakärki-Tapparan kotiluolasta pisteen.

– Tämä oli kova nousu perjantain HPK-pelin jälkeen. Pelaajat olivat sen jälkeen niin apeita ja niin syvällä, että sen tikityksen – jos tällaista ilmausta voi käyttää – nyt nähtyyn esitykseen täytyy olla tyytyväinen, Lukon päävalmentaja Kari Heikkilä sanoi.

Jatkoaika ei sitten enää ehtinyt vanheta kuin 41 sekuntia, kun isäntien kolmen hyökkääjän koostumus piti kiekkoa ja ohitti vaihdon kolmannella laukauksella Lukko-vahti Jakub Stepanekin. Kovavireinen Veli-Matti Savinainen ja Jan-Mikael Järvinen pohjustivat, ja Jukka Peltola laukoi 2–1-voittomaalin aivan oikeaan ylänurkkaan.

Saarela osui ja pelästytti

Liikettä ottelussa toki riitti, mutta ensimmäisen kolmen minuutin rynnistystä lukuun ottamatta raumalaiset olivat avauserän useimmissa tilanteissa potkun-pari sarjakärki-Tapparaa jäljessä.

Esimerkkejä vauhtierosta voi hakea sekä kirvesrintojen että keltapaitojen leiristä.

Lukkoa edelliset seitsemän kautta edustanutta Teemu Nurmea ei tunneta liigakaukaloiden raikasjalkaisimpana pelaajana, mutta niin vain Nurmi ohitti puhtaalla luisteluvoimalla Keaton Ellerbyn. Satakiloinen ja 194-senttinen pakkijärkäle jäi yksinkertaisesti vauhdista.

Sinnikkyys oli kuitenkin sinikeltaisten vahvuus. Lukko roikkui mukana. Sitkeä puolustustaistelu tuotti mukavan joulumielen.
Lukon ainokaisen laukonut Aleksi Saarela ei väitettä ostanut.

– Sanon mieluummin niin päin, että Tappara roikkui mukana. Se aloitti hyvin, mutta kyllä me olisimme ansainneet täältä jopa kolme pistettä, Saarela paalutti.

Keltanokka Väyrynen
unelmaketjussa

Alun nihkeys oli Lukko-luotsi Heikkilän mielestä henkistä laatua. Kuinka paljon siitä pelistä on tullut ihmettely ja kyselyjä päävalmentajan korviin asti?

– Aika vähän, yllättävän vähän.

– Täytyy kyllä sanoa, että joukkueen tila ei ollut sen ottelun jälkeen häävi, Heikkilä lisäsi.

On turha väheksyä HPK-ottelun 7–3-kotijohdon menettämisen mentaalivaikutusta. Kenties juuri siksi lukkolaisilla oli ottelun ensimmäisellä 30 minuutin aikana hankaluuksia pysyä itseluottamusta ja peli-iloa pursuavien porkkanapöksyjen pelitempossa.

Vaikka Tappara olikin aluksi edellä sekä luisteluvauhdissa että pelinopeudessa, loppua kohden ote kirposi – tai Lukko otti sen väkisin. Myös Tapparan päävalmentaja Jussi Tapola myönsi omiensa ottelunaikaisen laskusuhdanteen.

– Kyllähän me huomasimme Lukon vaarallisuuden vastaiskuissa. Se toi tiettyä liiallista varovaisuutta otteisiin varsinkin kolmannessa erässä, Tapola pohti.

Kauden toista liigaotteluaan pelannut Janne Väyrynen oli avauserässä kaukana liigatasosta ja –vauhdista. Pitkänhuiskea laituri ei päässyt ottelun edetessäkään täysin ketjukaveriensa Aleksi Saarelan ja Toni Koiviston taajuudelle.Kun Saarela teki toisessa erässä kovalla ja yllättävällä rystylaukauksella 1–1-tasoituksen, Väyryselle ehdittiin jo kuuluttaa uran ensimmäinen liigapiste. Se kuitenkin otettiin kymmenen minuuttia myöhemmin tilastoista pois.

Saarelan tärkeän tasoituksen jälkeen Lukko sai pelistä selvästi otetta, mutta päästi ilman kuumeista pörssikärkeä Henrik Haapalaa pelanneen Tapparan turhan helpolla.

– Siinä olisi ollut paikka ottaa homma haltuun. Vähän liikaa rämplätään vieläkin kiekkoa, Saarela myönsi.

Toisen erän 1–1-lukemissa Lukko oli niskan päällä, mutta alavireisen syksyn aikana kadonnut tappajan vaisto ei riittänyt pysyvämmän niskalenkin ottamiseen.

Paikkoja toki oli.

Tshekkivahtien taisto
oli tasainen


Dominik Hrachovina joutui kakkoserässä torjumaan peräti 11 kertaa, ja varsinaisella peliajalla töitä riitti saman verran kuin Lukon Jakub Stepanekilla. Vaikka Lukko laukoi paljon, turhan moni tilanne jäi silti pelaamatta loppuun asti.

– Pitäisi vaan olla vieläkin suoraviivaisempi, Saarela puntaroi.

Esimerkiksi Eetu Koivistoinen ampui hyvältä paikalta veskaria logoon, mutta ei sännännyt Hrachovinan eteensä torjuman irtokiekon perään, vaan kurvasi maalin taakse.

Päätöserässä näytti hetken siltä, että Lukon jo muutenkin surullisen pitkä sairaslista saisi jatketta.
Saarela sai maajoukkuekaverinsa Sebastian Revon huitaisusta sormilleen, pudotti jäälle sekä hanskansa että mailansa ja poistui rivakasti pukusuojaan. Käynti kopissa jäi Lukon onneksi vain käynniksi.

– Se oli sama sormi, johon tuli KooKoo-pelissä tälli. Sormi aukesi ja kynnen alle vuosi verta, mutta ei mitään sen pahempaa, Saarela kertoi.

”Hyvä, että nuoret
pojat pääsevät rytmiin”

Lukuisat poissaolot avasivat raumalaisten riveissä ruutuja myös vähemmän vastuuta saaneille miehille.

Sormivammaista Steven Seigoa tuurannut Roni Sevänen (0+1) pelasi marras-joulukuun kolmannen liigapelinsä ja sai kauden toisen tehopisteensä. Seiskapakkina kärvistellyt Atte Mäkinen pääsi myös vakiorotaatioon, ja vieläpä niin että vastassa oli kasvattajaseura ja monta tuttua pelikaveria.

– Meillä on nyt mukana paljon nuoria poikia ja vähän ensikertalaisiakin. Ihan hienoa, että pääsevät mukaan rytmiin. KeuPasta otetaan vielä lisääkin pelaajia, jotta saamme kentälliset täyteen, päävalmentaja Heikkilä laskeskeli.

Neljänä viime keväänä Tapparaa vastaan pudotuspeleissä pelannut Lukko ei selvästikään ole mikään Hakametsän yleisömagneetti. Eilinen lukema 4107 oli kirvesrintojen syksyn pienin, lokakuun kohtaaminen (4339) kolmanneksi alhaisin.