KalPan Pekka Virta: Jos tänne tulee kattelemaan, niin kyllä se sitten kattelemiseksi jääkin

Kuopiolaiskannattajat pitivät Savon ylpeyden puolta ylevästi. Hakametsän yleisömäärä jäi yllättävä kyllä vähän runsaaseen 6100:aan eli tyhjiä paikkoja oli yli 1000. Kuva: Jukka Rautio/Europhoto

Finaalisarjan avauskamppailun jälkeen ei ollut vaikea päätellä, kumman valmentajan joukkue otti ottelusarjassa johdon.

Siinä kun Tapparan Jussi Tapola kävi otteluvalvojan kanssa pitkähkön, kiivassävyisen ja etelämaalaisia kädellä viittomisia sisältäneen jälkipurkupalaverin, kollega Pekka Virta tyytyi vaihtamaan minuutin verran näkemyksiä niin, että keskustelun aihetta tai puheääntä ei erottanut edes metrin–parin päähän.

KalPa-luotsi käytti päätöserässä hyväkseen pudotuspeleihin tullutta sääntömuutosta eli valmentajan haasto-oikeutta. 

Tapparan 2–3-kavennuksessa maalivahti Eero Kilpeläisen tontilla – tai sen rajamailla – oli sen verran runsaasti trafiikkia ja myös yksi sinipaita, että pyyntö oli perusteltavissa.

Mitä hait haastolla? 

– Tarvitsimme aikalisän.

– Olihan siinä pieni mahdollisuus, ettei maalia olisi hyväksytty, mutta hyvin pieni. Prosentit sille olivat kymmenen – tai viisi. Kyllä mä sen tiesin, Virta hymähti ja veisteli perään.

– Saatiin me siinä sellainen seitsemän minuuttia ihmetellä ja ottaa happea.

Virran mukaan Kristian Kuuselan osuman hyväksymisestä ei jäänyt mitään hampaankoloon, koska erotuomarijohtaja Jyri Rönn piti playoff-infossa joukkueille niin selkeän johdatuksen maalivahdin häirinnästä, ettei väärinymmärryksen mahdollisuuksia jäänyt niille, jotka esityksen kuulivat.

– Se oli hyvä briiffi. Ihmettelen vain sitä, miksei samaa ole kerrottu ja avattu suurelle yleisölle.

Virta kiitteli omiaan taktisesti kypsästä esityksestä ja paljasti olleensa ottelun alla hieman huolestunut omiensa vireystilasta.

– Olihan tämä epäkiitollinen paikka, niin henkisesti kuin fyysisesti. Se seitsemäs peli kuitenkin tyhjensi aika kovasti pankit ja sitä oli ihan pelonsekaisin tuntein tuossa ennen peliä ja eilisissä treeneissä. Että mitähän tästä tulee, Virta mietti voittoisan finaalistartin päätyttyä.

Virran mukaan KalPa oli käynyt joukkueena keskusteluja maanantain harjoitusten jälkeen.

– Tässä mennään kuitenkin sellaista vaihetta, jota moni ei ole kokenut kertaakaan urallaan.

Kokemattomuutta ei ainakaan katsomoon erottanut. Pelillisesti Hakametsässä nähtiin sama KalPa, joka on raivannut tiensä lähelle Kanada-maljaa. Aktiivisuus ja pelirohkeus eivät olleet kadonneet tavoitteen lähetessä.

Päävalmentaja Pekka Virta ja valmentaja Sami Kapanen antavat ohjeita pelaajilleen. Jäällä kultakypärä Jaakko Rissanen, Jesse Mankinen ja playoffien pistekärki Janne Keränen. Kuva: Jukka Rautio/Europhoto

– Todella sitkeitä oltiin ja pystyttiin taktisesti pelaamaan fiksusti. Kyllähän tässä kaikilla kova nälkä on, mutta olennaista on se, ettei se peli mene sitten liikaa puskemiseksi, Virta sanoi.

Virralta lohkesi kritiikkiä myös niille, jotka katselemisesta tai siitä, ettei KalPalla olisi "mitään hävittävää".

– Kyllä mä koen, että sillä tavalla ei voiteta mitään.

– Olemme keskustelleet paljon siitä, mitä haluamme. Jos tänne tulee kattelemaan, niin kyllä se sitten kattelemiseksi jääkin, Virta sanoi.

Ottelun jälkeen mediarumba oli vielä täydessä käynnissä, kun kuopiolaisten loppuverryttelyt olivat jo pitkällä. KalPan joukkue hyppäsi iltakymmenen tietämissä bussin kyytiin, mutta matkan päätepiste ei vielä pelipäivänä ole koti-Kuopio, vaan puolimatkan krouvi eli Jyväskylä.

– Neljän tunnin ajomatka on liian pitkä. Yritämme pitää kellot rytmissä, jos tässä jotakin emme kaipaa, niin jet lagia, Virta taustoitti.

KalPa pysähtyi jo Tampereella tullesssa Jyväskylään, ei käynyt jäällä, mutta teki siellä vetreyttävän jumpan ja lepäsi hotellin päivähuoneissa.

– Samalla lailla toimimme jo Pelicans-sarjassa. Silloin tosin pysähdyimme ja yövyimme Mikkelissä. 

Finaalisarjan toinen kamppailu pelataan torstaina Kuopiossa.