HIFK juhli ennen pelin alkua ja Lukko sen jälkeen

HIFK:n ja Lukon peli alkoi vuoden 1967 kuluisan uusintapelin pelaajien kukistuksella. Tuo olikin HIFK:n ainoa juhlehetki, sillä peli päättyi aivan lopussa Lukon eduksi hieman onnellakin.

Melkein sääliksi käy HIFK:ta nykyään. Viidennessä peräkkäisessä tappiossa onnikin oli täysin sitä vastaan. Lukko voitti hyvän ja onnekkaan loppunsa ansiosta 4-2. Voitto ei sitä vielä paljon auttanut, vaikka hyvässä suunnassa ollaankin, mutta HIFK:n kohdalla tappio merkitsi suoran puolivälieriin pääsyn muuttumista lähes mahdottomaksi.

Voittomaalissa Lukolla oli kosolti onnea. Jatkoajan jo häämöttäessä Peter Tiivola ohjasi Jesse Virtasen laukauksen tolppaan, josta se pomppasi maalivahti Kevin Lankisen kautta maaliin ilman, että yksikään Lukon pelaaja olisi ollut lähelläkään.

Janne Niskala teki illan toisensa HIFK:n tyhjään maalin ammuttuaan oman maalin takaa hienon ”biljardin” laidan kautta. Kaikki saattoivat vain katsoa, lipuuko kiekko maalin vain ohi. Maalinhan sen meni.

- Pienet ovat marginaalit. Meillä oli kaikki hyvin hallussa 2-0:aan asti, mutta sitten ei vain jaksettu pitää tilannetta. Kun on tämä tilanne, niin menee näinpäin, sanoi HIFK:n päävalmentaja Antti Törmänen niin pelistä kuin Lukon voittomaalista.

Joukkueesta puuttui pari ketjullista hyökkääjiä ja lisää jää pois, kun Roope Hintz ja Juha Jääskä ovat maajoukkueiden mukana. HIFK:n seuraava peli on keskiviikkona Mikkelissä.

- Täytyy vain viedä hyvät asiat mukana ja jaksaa koko 60 minuuttia. Tilanne on raskas, mutta se olisi vielä raskaampi, jos miettisimme sarjatilannetta. Pitää vain ottaa ottelu kerrallaan, Törmänen jatkoi.

Ensimmäisen erän aikana nähtiin sellainenkin harvinaisuus, että HIFK onnistui saman erän aikana tappamaan jäähyn ja tekemään ylivoimamaalin. Tuo on tavallista normaaleille jääkiekkojoukkueille, mutta tämän kauden HIFK:ta ei voi laskea normaaliksi jääkiekkojoukkueeksi.

HIFK:n onnistuneen alivoimapelin aikana jäähyllä istui Juhamatti Aaltonen. Ylivoimamaalin teki hyökkääjänä pelannut Saku Salmela, joka oli hienosti ”hiipinyt” takatolpalle. Hän pelasi puolustajien ketjussa, kun myös Oliwer Kaski oli nyt ketjussa. Sen ainoa hyökkääjä oli Jasse Ikonen, joka sai ottelussa täyteen 300 liigaottelua.

Heti toisen erän alussa nähtiin sellainen ihme, että HIFK teki maalin toisessa peräkkäisessä ylivoimassa. Hintz teki oikean NHL-ylivoimaalin eli sai tilaa laukaukselle ja ampui yläkulmaan.

Viime kaudella tuo olisi jo riittänyt voittoon, mutta ei nyt. Ensin Aleksi Saarela teki pohjat toiselle ”NHL-maalille”, kun jätti HIFK:n puolustajat luistelussa ja syntyneestä jälkitilanteesta ”Rannikkotykistö” eli Niskala kavensi siniviivalta. Ja viimeisellä minuutilla HIFK ei onnistunut tappamaan toista jäähyään, vaan Rony Ahonen tasoitti pelin eurooppalaisella peruskuviolla.

Kolmannen erän HIFK aloitti hyvin, mutta kova painostus ei tuonut maalia. Kun jatkoaikaa sitten jo odotettiin, niin Lukko saikin voittomaalin.

Ennen peliä kukitettiin vuoden 1967 HIFK:n pelaajat kuuluisassa uusintaottelussa Vesaa vastaan. HIFK:han voitti tuon ottelun 4-2 ja nousi SM-sarjaan ottaen etulyönnin kamppailussa Helsingin herruudesta. Kukistuksessa oli kymmenen joukkueen pelaajaa sekä sen kokoamisesta vastannut Göran Stubb. Vesasta paikalla oli kahdeksan pelaajaa. He olivat kuitenkin jo valmiina aitioissa muistelutilaisuutta varten. Kukistusta ei tehty, koska pelättiin osan yleisöstä buuaavan. Luultavasti pelko oli turha, mutta urheiluyleisöstä ei koskaan tiedä.