Dominator ja Lempäälän supermiehet HIFK:n riesana

Dominik Hrachovina saattoi olla eksyksissä haastatteluissa, mutta ei kaukalossa. Kuva: Jukka Rautio/Europhoto

Tapparan maalivahti Dominik Hrachovina saapuu vähän eksyneen oloisena Helsingin jäähallin haastattelualueelle. Hän pyörittelee vähän aikaa päätään ja häviää takaisin verhon taakse riisumaan luistimiaan.

Sen jälkeen Hrachovina on valmis antamaan kommentit ottelusta, jonka keskipisteessä hän itse oli vahvasti.

Tappara meni välieräsarjassa 2–0-johtoon, kun se voitti toisen osaottelun Helsingissä 5–2.

Tshekkivahdista tuli SM-liigan kaikkien aikojen pisimpään nollan pudotuspeleissä pitänyt maalivahti. Hän pelasi ilman päästettyä maalia yhteensä 233.21 minuuttia, kunnes Juuso Puustinen pääsi tuikkaamaan osuman ajassa 51.35.

Aiempikin ennätys oli Tapparan nimissä, sillä Juha Metsola piti maalin puhtaana kevään 2013 pudotuspeleissä 210 minuuttia ja 59 sekuntia.

Näissä tilanteissa pelaajia lämmittää voitto huomattavasti paljon enemmän kuin sinänsä ihan nasta ennätys.

– On tämä ollut vähän erilainen kuin Ilves-sarja. Ihan niin paljon ei tulla maalille ainakaan tässä vaiheessa, tshekkivahti sanoi hyvällä suomen kielellä.

– Kolmannessa erässä HIFK sai paikkoja vähän enemmän, ja annoin itse heille lopussa vähän buustia. Muuten puolustimme hyvin ja tiiviisti koko ajan.

 

Tulkaa Lempäälään katsomaan!

Tapparan Juhani Jasu oli odotetusti sivussa ensimmäisessä välierässä tulleen Kai Kantolan kovan taklauksen takia. Tilalle hyppäsi pätevä korvaaja. Joona Luoto otti paikan nelosketjussa Otto Rauhalan ja Sebastian Revon ketjussa.

Luoto pelasi vasta uransa viidennen SM-liigan pudotuspeliottelun, ja hän iski ensimmäisen pleijarimaalinsa makoisaan paikkaan. Tappara meni johtoon avauserässä, kun Luoto jatkoi oman riparinsa Kevin Lankisen taakse.

– Kaksi minuuttia pyörittiin omissa ja sitten tehtiin maali. Ei veto ollut ihan ykkösluokkaa, mutta sinne meni, Luoto naureskeli.

Ottelun ykköshahmo oli toinen Lempäälän pihapelien kasvatti Henrik Haapala (1+1). Tapparan kolmas maali oli varsinainen herkkupala – Haapala pujotteli koko HIFK:n puolustuksen läpi kevyesti ja vaivattomasti.

Mikä Lempäälän salaisuus on, kun sieltä putkahtaa tuollaisia pelimiehiä Tapparaan?

– Kaikkien pitäisi tulla Lempäälään katsomaan sitä touhua. Siellä valmistetaan pelimiehiä isompiin ympyröihin. Tulkaa katsomaan, Luoto innostui kysymyksestä.

Valota nyt vähän, jos ei pääse käymään…

– Ei voi, siellä pitää vierailla!

 

HIFK:n päälle liimattua pelottelua

Niin hieno kuin Hrachovinan nollaputki olikin, HIFK ei ole ottelusarjassa häntä testannut toden teolla. Tappara dominoi kenttäpeliä niin vahvasti.

HIFK:n pelissä näkyi jo suoranaista alistumista toisessa erässä. Vaikka kotijoukkue oli viiden maalin takaa-ajoasemassa, se jauhoi puuduttavasti kiekkoa omalla alueellaan.

Kolmannessa erässä tapahtui odotettu brändikiekon paluu. Tapparan pelaajat vaikuttivat lähinnä huvittuneilta HIFK:n jälkipeleistä ja myöhästyneistä taklauksista.

Sekä HIFK:n päävalmentaja Antti Törmänen että kapteeni Arttu Luttinen muistuttivat HIFK:n hyvästä alusta. Alku oli ehkä hyvä, mutta sen pitäisi kestää 60 kertaa pidempään.

– Seuraavaan peliin pitää saada pieni epätoivo päälle. Olemme tavallaan selkä seinää vasten. Kaikki peliin, Luttinen sanoi.

– Vastustajan kärki oli selvästi parempi kuin meidän. Lisää tunnetta pitää saada peliin. Jokaisella pelaajalla on nyt vastuu esittää kauden parasta peliä, Törmänen säesti.

HIFK voi toki viilata pieniä yksityiskohtia, mutta perustyö on tehty jo aiemmin. Ja sen Tappara on tehnyt moni verroin paremmin.

Jos David Copperfield ei taio HIFK:lle tyhjästä maaleja, Tappara menee finaaliin suoraan neljässä pelissä. Nykypelillä Juhamatti Aaltonen ei niitä ainakaan tee.