Ura edustusjoukkueessa alkoi melkein 15-vuotiaana pelipaidassa #15

Markku Kiimalaisen pelipaita #15 nousee lauantaina Raksilan halliin kattoon, jossa jo ovat Reijo Ruotsalaisen ja Jari Viuhkolan paidat. Kuka voisi olla neljäs? – Mielestäni Kari Jalonen olisi sopiva ehdokas. Hän on antanut vahvat näytöt niin Kärpissä, kotimaassa muualla kuin ulkomailla, Kiimalainen toteaa.

Lauantai-illan Kärpät–Kookoo-ottelu tarjoaa pelillisen viihteen lisäksi komean kattauksen nostalgiaa, kun ennen varsinaista kamppailua pidettävässä seremoniassa Raksilan hallin kattoon nousee paita numero 15.

Tätä paitaa käytti Kärppien edustusjoukkueessa koko uransa ajan Markku Kiimalainen. Aina siitä asti, kun hän kävi seuran ”kololla” Aleksanterinkadulla valitsemassa itselleen pelipaidan. Tuolloin – syksyllä 1970 – Kiimalainen oli vasta 14-vuotias, mutta melkein 15.

Kiimalainen pääsee hallin korkeuksissa komeaan seuraan, kahden toisen kärppälegendan Reijo Ruotsalaisen (#10) ja Jari Viuhkolan (#24) väliin.

– Totta kai se on hieno kunnianosoitus sekä minulle että minun ikäpolvelleni. Edessä on varmasti tunteikas tilaisuus, Kiimalainen ennakoi.

Osan ajasta jäällä on myös Kärppin nykyjoukkue. Seremonian lopussa jäälle astelevat Kiimalaisen kaveriksi myös Viuhkola ja Ruotsalainen.

"Tuohon etunurkkaan minä sen kiekon ammuin. Antti Leppäsen kilpikäden puolelle."

Juhla-alustana on tietenkin punainen matto, mutta sen alla on jää, jonka päällä Kiimalainen teki Kärppien liigahistorian ensimmäisen maalin. Se tapahtui 9. päivänä lokakuuta 1977 Tapparaaa vastaan.

Tappara johti jo 4–0, ja Kiimalaisen täysosuma toisen erässä lopussa ajassa 38.25 oli kavennus 1–4:ään.

– Tuohon etunurkkaan minä sen kiekon ammuin. Antti Leppäsen kilpikäden puolelle, Kiimalainen muistaa kuin eilisen päivän.

Siitä ottelusta on jälkipolville jäänyt muutakin historiallista kerrottavaa kuin Kiimalaisen tekemä avausmaali. Yleisöä oli nimittäin 8800, joka on seurahistorian virallinen yleisöennätys. Ottelu päättyi Tapparan voittoon 6–3.

"Itse lähdin aika pian mestaruusjuhlien jälkeen maajoukkueleirille ja sieltä MM-kisoihin Ruotsiin. Syksyllä olin mukana Canadan cupin joukkueessa."

Tässä haastattelussa Kiimalaisella on päällään Kärppien mestaruusvuoden 1981 pelipaita. Tietysti numero 15, jota hän kantoi koko uransa ajan.

Paita ei ole nähnyt viimeisen 35 vuoden aikana kovinkaan paljon päivänvaloa.

– Varastossa se on ollut, ja tämä on toinen kerta, kun puen sen päälleni. Ensimmäinen kerta oli joskus 1990-luvulla, kun minut houkuteltiin Lipon naisten pesäpallo-otteluun. Kilpailin työministeri Liisa Jaakonsaren kanssa siitä, kumpi vierittää pallon lähemmäksi polttolinjaa. Minä hävisin.

Toinen merkittävä pelipaita, se ensimmäisen liigakauden 1977–1978 punavalkoinen pelipaita ei enää taida olla tallessa

– Siihen aikaan paidat pantiin kiertoon. Olisiko mennyt A-juniorien käyttöön, hän aprikoi.

 

Kiimalaisen, 61, uran ikimuistoisimpiin hetkiin kuuluu tietysti liigamestaruus 1981, jolloin Kärpät voitti Tapparan viiden ottelun finaalisarjassa voitoin 3–2. Kolmas ottelu Tampereella päättyi Tapparalle 13–2 ja kirvesrinnat siirtyivät sarjassa 2–1-johtoon.

– Tapparalla onnistui kaikki. Ajattelimme, että hävitty, mikä hävitty, mutta katsoimme eteenpäin.

Oulun-otteluun Tappara valmistautui varaamalla silloiseen hotelli Vaakunaan mestaruussaunan kuohujuomineen. Kärpät taas valmistautui niin, että päävalmentaja Kari Mäkinen toi koppiin nipun Helsingin Sanomia, jossa joukkueelle ei luvattu mitään mahdollisuuksia.

Kärpät voitti 6–0 ja siirsi ratkaisun Tampereelle. Sieltä oululaisjoukkue kairasi 5–2-voiton, vaikka oli avauserän jälkeen 0–2-tappiolla.

– Itse lähdin aika pian mestaruusjuhlien jälkeen maajoukkueleirille ja sieltä MM-kisoihin Ruotsiin. Syksyllä olin mukana Canadan cupin joukkueessa, Kiimalainen muistaa.

”Harrastan kuntosalilla käyntiä ja tennistä sekä kesällä purjehdusta. Jäällä en enää käy, koska polvissa on pahat kulumat, ja ne alkavat turvota. Niitä pitää vähän säästellä.”

 

Kiimalaisen ura pähkinänkuoressa:

Syntynyt 8. lokakuuta 1955 Oulussa.

Aktiivivuosinaan 182 cm, 78 kg. 61-vuotiaana edelleen samoissa mitoissa.

”Harrastan kuntosalilla käyntiä ja tennistä sekä kesällä purjehdusta. Jäällä en enää käy, koska polvissa on pahat kulumat, ja ne alkavat turvota. Niitä pitää vähän säästellä.”

Edusti koko uransa Kärppiä ja käytti numeroa 15. A-maajoukkueessa #12 ja #16.

Kärpissä vuosien 1977–1989 aikana SM-liigassa yhteensä 390 runkosarjan ottelua pistein 159+166=325. Pudotuspelejä 63 pistein 24+24=48.

SM-liigan maalitykki ja tulokkaiden maaliennätys 31 kaudella 1977–1978.

Suomen mestari 1981, SM-hopeaa 1987, SM-pronssia 1980, 1984, 1985 ja 1986.

Joukkueen kapteeni 1983–1987.

Lake Placidin olympialaisissa 1980 7 ottelua 1+6=7. MM-kisoissa Ruotsissa 1981 8 ottelua 4+4=8. Syksyn 1981 Canada cupissa 5 ottelua 1+0=1.

89 A-maaottelua pistein 18+17=35. Izvestija-turnauksessa Moskovassa kahdeksan kertaa putkeen.

Ura päättyi Kärppien divarijoukkueessa keväällä 1992.

Koulutukseltaan puistopuutarhuri. Viimeiset 20 vuotta töissä Oulun kaupungin puisto-osastolla.

Kiimalaisen jälkeen Kärppien liigajoukkueissa numeroa 15 ehtivät käyttää ainakin Jari Laukkanen 2000 – 2002, Ossi-Petteri Grönholm 2008–2009 ja Miro Aaltonen 2015–2016.