Viuh, viuh ja takki kääntyy – Marjamäki näytti epäilijöille

Nollapeli tiukassa paikassa. Harri Säteri torjui Leijonat välieriin pysäyttämällä USA:n kaikki 26 laukausta. Kuva: HSP

"Suomi ei ole pelannut näissä kisoissa vielä yhtään hyvää ottelua."

Tyly oli maailmanmestarivalmentaja Jukka Jalosen toteamus USA-ottelun aattominuuteilla – mutta tosi. Mitäpä sadoille tuhansille kotisohville näkynyttä faktaa sen kummemmin kaartelemaan.

Riemukkaan välieräpaikan varmistuttua Jalonenkin saattoi myöntää, että paras peli tuli tärkeimpään mahdolliseen paikkaan.

Ennen  peliä vähän funtsittiin, että tässsä on nyt seitsemän peliä harjoiteltu. Nyt sitten pelattiiin se paras peli, Jalonen pohti MTV:n studiossa toisen emeritus-päävalmentaja Hannu Aravirran nyökytellessä vierellään.

Jalosen ei kuitenkaan tarvitse hävetä sanojaan, sillä hän on koko ajan puhunut totta, pysynyt asiassa ja perustanut kritiikkinsä tosiasioihin. Niin sen pitää mennäkin. Kun on paikka, täräytetään vastapalloon. Jos muuta tekee, se tulkitaan muminaksi.

Hämmentävä tilanne on sen sijaan nyt niillä verenhimonsa vuoksi vietävissä olleilla äkkipikaisilla. Niillä, joiden kritiikki on vyörynyt yli joko alatyylinsä tai suhteellisuudentajun puutteen vuoksi.
Jos on vaatinut Marjamäeltä eronpyyntöä tai liiton pomoilta potkuja suurin piirtein kesken Slovenia-pelin avauserän, vaatii melkoista takinkääntöä asetella näkemyksensä nyt niin, että viuh viuh -suhina kuulostaa muulta kuin nololta.

Nololta toki näytti USA:n esityskin. 

Jo ottelun aikana heräsi kysymys, miksi maasta taivaisiin suitsutettu USA:n joukkue pelasi niin huonosti. Oliko syynä ylimielisyys, yö vai Leijonien nerokas pelisabluuna? Kenties nuo kaikki kolme.

Suomi ja – valtavan kritiikkivyöryn kohteena ollut – päävalmentaja Lauri Marjamäki veivät nuorta jenkkijoukkuetta pelikirjalla. Taito, nopeus ja materiaalietu eivät paljon painaneet, kun jenkit juoksivat (lue: vitkastelivat) Leijonien laatimalla tahdilla.

Kirjoitin otteluennakossa, että "lohkovoittaja on rallatellut tähän asti niin vahvasti omilla ehdoillaan, ettei vielä ole saatu edes viitteitä, mitä päävalmentaja Jeff Blashill, 43, tekee, jos USA ei ole kuskin paikalla".

Nyt niitä viitteitä saatiin. Koska aktiivinen, aloitteellinen ja hyökkäysvoimainen suosikki ei päässyt pelaamaan vahvuuksillaan, sormi meni suuhun. Eikä vain sormi. Nyt siellä suussa on sormen sijasta koko käsi etu-, keskisormen, nimettömän ja pikkusormen kahta ylintä niveltä myöten.

MIKSI USA ei päässyt käsiksi hurlumhei-kiekkoonsa?

Siksi, koska Lauri Marjamäki vei itseään neljä vuotta vanhempaa kollegaansa taktisessa taistossa samaan malliin klap-klap kuin Juhamatti Aaltonen ja Joonas Kemppainen Suomen upeassa 2–0-maalissa.

Voisi siteerata erään alkulohkon alavireisistä otteista suivaantuneen lukijan viestiä lopputuloksen selvittyä: "Laurin taktiikka harjoitella träppiä maksoi nyt itsensä takaisin. Late kusi kansan muroihin, mutta osti kaikille kebabit."

Koska en niin kebabin päälle ymmärrä, keksin oman ruokavertauksen: Alkulohko on nykymuotoisessa MM-turnauksessa kuin aamupala. Huonona päivänä voi joutua tyytymään kuppiin kitkerää kahvia, mutta päivä ei ole pilalla, jos kuvun saa kunnolla täyteen seuraavilla aterioilla.  

Leijona pääsee näissä karkeloissa aterioimaan vielä kahdesti: ensin lauantaina ja joka tapauksessa myös sunnuntaina.

Siksi paluulento on vasta ensi viikolla. Paikka neljän joukossa on parjatulta joukkueelta ja sen keltanokkapäävalmentajalta kova suoritus.

Niin kova, etteivät siihen ole 35 viime vuoden aikana tulokasluotseista pystyneet kuin Curt Lindström, Aravirta ja Doug Shedden.

PS. Tätä virttä on tullut veisattua vuosien varrella lähes yhtä usein kuin Suvivirttä kesän korvalla. Suomi-kiekon tilanne ei koskaan ole niin valoisa kuin yhden ottelun tai turnauksen tulos näyttää, muttei myöskään koskaan niin synkkä kuin heikoimmillaan voi kuvitella.

Edit: lisätty tarkennuksena viimeiseen virkkeeseen etuliite tulokas-, jotta käy selväksi, että kyse on maajoukkuevalmentajien ensimmäisten MM-kisojen tuloksista.

Lisää aiheesta