Viisi pointtia kolmannesta finaalista – mitä tekemistä Aurinkokuninkaan 7-metrisellä styrox-patsaalla on finaalien kanssa?

Otso Rantakari aiheutti herkkäkorvaisimmille lievän mutta ohimenevän kuulovaurion ratkaisemallai ottelun 2–1 maalillaan ja Jani Lajunen onnittelee. KalPan kapteeni Jussi Timonen ja superkevään pelannut Eero Kilpeläinen ovat allapäin. Kuva: Jukka Rautio Europhoto

Tapparan puolustajat ottivat eilen pääroolin Suomi-kiekon kaikilla estradeilla.

Otso Rantakari ratkaisi kolmannen liigafinaalin. Liigatunnelmia kolmen minuutin ja 46 sekunnin verran ulkoilmaottelussa haistellut Toni Utunen puolestaan oli tänä keväänä se ratkaisija, joka vei Suomen alle 18-vuotiaat MM-finaaliin – jo kolmantena keväänä peräkkäin.

Draaman kaari

SM-liigan mainosslogan oli takavuosina ”draamaa ja rytinää”. Niinä vuosina sattui ja kolisi välillä vähän liiankin kanssa. Niin kolisi eilenkin.

Ottelun soolomaalillaan ratkaissut Rantakari oli esillä hyvässä ja pahassa. Media ymmärrettävästi piiritti 2–1-voittomaalin tekijän mixed zonella, mutta myös vastustajan leirissä Rantakari oli puhuttu mies.

KalPan käskijä Pekka Virta käytti valtaosan media-ajastaan manaamalla sitä, miten Rantakarin taklaus pudotti Alexander Ruutun pelistä jo avauserässä. Sen nyt näki sokea Reettakin, että se oli polvitaklaus, Virta vaahtosi ja syytti tilanteen surkeasta jälkihoidosta ottelun toista päätuomaria Teemu Salmista.

"Sen nyt näki sokea Reettakin, että se oli polvitaklaus!"

Oli niin tai näin, otteluissa sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Rantakari ei jäänyt märehtimään lähimenneisyyttä, vaan nousi avauserän kohutaklauksensa jälkeen ratkaisijaksi. Tarinana ilta oni uljas, vaikka kuopiolaisleiriä kiukuttaakin.

Kohtalokas vaihtovirhe

Kun ottelu päättyy 2–1, ja vierailija ottaa viimeisellä vitosella kaksi kakkosta, syyt vyörytetään joko raitapaitojen niskaan tai otetaan omalle kontolle.

Kiihkeästä erotuomaripalautteestaan huolimatta kuopiolaisten valmentaja Virta löysi ratkaiseviin virheisiin syyllisiksi ainoastaan omansa.

Kentällä oli kuusi kalpalaista inhimillisen virheen seurauksena. 

"Jos kenttäpelaajia on enemmän kuin yhdessä kädessä sormia. kannattaa olla tarkkana".

Ensimmäisen jäähyn istuneen Juuso Riikolan vaihtopari Santeri Lukka hyppäsi rotaatiosta normaalikaavalla kentälle, vaikka sinne oli tarkoitus mennä hyökkääjän. Ja hyökkääjä oli myös mennyt, mutta hups – kohtalokkain seurauksin.

Kun kentällä oli kolme pakkia ja kolme hyökkääjää, lyhyen matematiikan osaaminenkin riitti. Tuomarien oli helppo noudattaa ikiaikaista ohjetta: "Jos kenttäpelaajia on enemmän kuin yhdessä kädessä sormia. kannattaa olla tarkkana".

Rantakari spurttasi lähes heti jäähyn alkajaisiksi maalintekoon. Se sai pelaajien lisäksi katsojat halaamaan toisiaan ja teki tästä finaalisarjasta sellaisen näytelmän kuin loppuotteluiden suo olevankin. 

Pisterohmut

Perjantain pronssipelin maali-iloittelu nosti playoffien pistekärkeen Roope Hintzin (3+11) ja Juuso Puustisen (6+6). HIFK-kaksikolla on kolmannen finaalin jälkeenkin vielä kaulaa loppuottelusarjan kärkinimiin eli KalPan Janne Keräseen (5+6) ja pakkolevossa olleeseen Veli-Matti Savinaiseen (5+6) ja heidän ohitseen lauantaina nousseeseen Jesse Mankiseen (6+5)

Maalitilastossa Puustinen, Michel Miklik ja Mankinen pitävät nyt kärkipaikkaa, mutta satavarma veikkaus – voisi kai sanoa tieto – on, että kolmikosta edes Mankinen ei ole tyytyväinen, jos kulta karkaa.

Juuri tästä pudotuspeleissä on kyse. Oma ego ja tehot jäävät taka-alalle. Vain joukkueen menestyksellä on merkitystä.

Savinaisen stuntman

Nuorten MM-kisoissa suuren – tai ainakin keskisuuren – kiekkoyleisön tietoisuuteen noussut Joona Luoto nousi pelaavaan kokoonpanoon, kun Veli-Matti Savinainen kärsi yhden ottelun pelikieltoaan.

Aikuisten MM-mittelöihin vahvasti tyrkyllä olevan Savinaisen poissaolo ei eilen raastanut porkkanaa niin pahasti kuin olisi voinut olettaa. Se ei ole ihme. Tappara ei sattumalta ole viidettä kertaa peräkkäin finaaleissa. Kovissa joukkueissa kovia pelaajia on yleensä niin paljon, että edes yhden tärkeän palan puuttuminen ei haittaa. Ei ainakaan, jos ydin on terve. Kirvesrinnoilla se on. Joko tuli mainittua viisi peräkkäistä finaalipaikkaa?

Savinaisen poissaolo ei eilen raastanut porkkanaa niin pahasti kuin olisi voinut olettaa.

Entä sitten Luodon lauantainen esitys?

Tarina olisi kai ollut liiankin Hollywoodia, jos stuntman olisi noussut tähdeksi. Luoto pelasi yritteliäästi, taklasi muutaman kerran ahnaasti, mutta jäi sittenkin sivurooliin.

Viihdearvo

Monissa liigakaupungeissa läpsyttimet ovat huonossa huudossa, mutta Tampereella yleisö on ottanut ne avosylin omakseen. Lauantaina tarjolla oli muutakin rekvisiittaa. Sinisille ja oransseille istuimille oli aseteltu kauniiseen riviin tuhansia sinioransseja pahvikypäriä.

Voi olla, että se näytti ja kuulosti pahalta, mutta meiltä ammatin vuoksi hallissa käyviltä unohtuu monesti, että ammattilaisurheilu on myös viihdebisnestä.

Show-puolen tempaus onnistui erinomaisesti Tapparalta ja kypärät taitelleelta Tappara Fan Clubilta. Kirveslogolla komistettu pahvikypärä peitti satojen katsojien päätä. Siitä tuli some-hitti.

Huomioarvon kannalta kyse oli vähän samanlaisesta tempauksesta kuin 2013 MM-kotikisoissa. Silloin selfieitä otettiiin kännykkäkädet ojossa Aurinkokuninkaan seitsenmetrisen patsaan edessä. Mitä siitä, että veistos oli tehty styroxista..

Jos Tapparan juniorityölle olisi kilahtanut euro jokaisesta kännykkäkameran kuvasta ja niiden herättämästä some-reaktiosta, kausimaksut olisivat hyvin alhaiset.