Viides tuleminen: Tappara täyttänyt Rautakorven välivuodet noviiseilla

Kuten Kiekkoareenan selvitys osoittaa, Rautakorpi tekee ensi kaudella ylivoimaista Liiga-historiaa aloittamalla saman joukkueen ruorissa viidennen kerran. Rautakorpi on valmentanut Tapparaa kausilla 1995-1997, 1999-2003, 2005-2006 ja 2012-2014.

Voidaan aiheellisesti kysyä, miksi ihmeessä? Onko se hyvä vai huono asia, ja ketä se haittaa?

Kun tarkastellaan Tapparan rekrytointipolitiikkaa viimeisen 20 vuodelta ajalta, jälkeenpäin voi piirtää kuvan: on ollut Rautakorpi-vuosia ja niiden välisiä välivuosia. Tapparan valmentajien rekrytointipolitiikassa on myös mielenkiintoinen analogia seuran maalivahtihankintoihin.

Tappara ottanut isoja valmentajariskejä

Tapparan valmentajarekrytointeja on leimannut viimeiset parikymmentä vuotta riskin ottaminen. Ei niinkään rahallisesti vaan kokemuksellisesti: seura on pestannut monta valmentajaa, joilla ei ole ollut lainkaan kokemusta Liigan ykköskäskijänä.

Rautakorven ensimmäisen kauden (1995-1997) jälkeen Tapparassa on ollut kahdeksen muuta päävalmentajaa. Ismo Läntinen, Mikko Saarinen, Rauli Urama, Sami Hirvonen ja Jussi Tapola eivät olleet valmentaneet Liigassa ykkösinä ennen Tappara-pestiään. Ja samalle listalle mahtuu myös Rautakorpi itse. Rauno Korpi ei mene noviisilistalle. Mika Saarinen oli valmentanut neljä kautta ja kesken kauden palkattu Risto Dufva viisi kautta Jypiä, mutta Korpea lukuun ottamatta mitään mainituista nimistä ei voida pitää korkean profiilin hakuna. Dufvakin oli vain lyhytaikainen ratkaisu kesken kauden.

Kuusi yhdeksästä vuoden 1995 jälkeen palkatusta valmentajasta on siis hypännyt noviisina päävalmentajan toimeen. Voidaan puhua jonkinlaisesta säännönmukaisuudesta. Ja säännönmukaisuutta vain vahvistaa Rautakorven toistuva palkkaaminen noviisien väleihin. Tämä luo mielikuvan tietoisesta strategiasta: Rautakorven välivuosina on otettu harkittuja riskejä ja toivottu kädet ristissä, että valinnat puhkeaisivat Tapparassa kukkaan.

Kuudesta "välikauden" valmentajasta kolme erotettiin (Korpi, Saarinen, Hirvonen) ja kaksi toi mitalin (Urama 1, Tapola 2). Kun lasketaan vuodesta 1995 lähtien yhteen kaikkien välimiesten mitalit ja kaudet, saadaan tulokseksi 3/12. Rautakorven sama saldo on 5/9. Välimiesten mitaliprosentti on 25 %, Rautakorven 56 %. Tapola toi kannun Hakametsään, joten todistetusti välimieskin voi olla ihan mies paikallaan siinä missä päämieskin.

Rautakorpi on monella tapaa Rauno Korven työn jatkaja. Myös Korven pestien "väleihin" palkattiin enemmän tai vähemmän välimiehiä. Korpi ja Rautakorpi ovat olleet yli 30 vuotta ne paalut, joiden varaan Tappara on rakennettu.

Kolmen T:n mies

Jos noviisin palkkaaminen on ollut riskialtista, kokeneen Rautakorven pestauksessa riskejä on vaikea löytää. Tappara saa mitä tilaa. Rekrytointi ei uutta uurtava, mutta Tapparan kannalta loistava. Rautakorpi on Tapparan näköinen kolmen T:n mies: hieman tosikkomainen, työtä ja tulosta tekevä. Tosin tosikkomaisuus on pikemminkin Rautakorven julkikuva kuin kirveellä hakattu persoonallisuuspiirre, mutta sopii hyvin Ilves-leirin ylläpitämään propagandaan tapparalaisten yksitotisuudesta. Kirvesrintojen vastineessa tyypillinen ipalainen taas kuvataan uuninpankolla läppää heittäväksi työn vieroksujaksi, joka ei kylvä eikä niitä.

Nopea pelinaikainen reagointi ei ole koskaan ollut Rautakorven ydinosaamista tai aivan erityisen kiinnostuksen kohteena. Siinäkin Rautakorpi on Kalevi Nummisen ja Rauno Korven perinteen jatkaja.

Rautakorpea ei yleisesti pidetä ainutlaatuisena pelin innovaattorina vaan ennen kaikkea loistavana omaksujana. Rautakorpi haistelee valmennuksen uusimmat tuulet ja ottaa niistä kopin. Ihmisläheisyyden viimeaikainen omaksuminen on tästä yksi esimerkki. Rautakorpi on jopa niin trenditietoinen, että hänen retoriikkaansa kuulostaa toisinaan oppikirjamaiselta.

Ainoa epävarmuus liittyy oikeastaan vain siihen, leimautuuko Tappara yleisön mielessä liikaa yhteen mieheen. Mutta jos tulosta tulee, sillä ei ole merkitystä kuin hokihipstereille. Ensi kauden joukkueestakin vain muutama pelaaja oli Tapparassa jo Rautakorven viime pestin aikana, joten kasvojen kuluminenkaan ei ole ensisijainen ongelma.

Miksi ihmeessä Rautakorpi tulee taas Tapparaan?

Pestin mielekkyyttä voi ajatella myös Rautakorven näkökulmasta. Miksi hän palaa Tapparaan?

Istuin Rautakorven ja hänen poikansa takana kauden 2003-2004 erään Tappara-pelin aikana. Pojalla oli päällään Tapparan pelipaita. Kun Tappara teki maalin, muistan miten veltosti, ikään kuin velvollisuudentuntoisesti, Rautakorpi hakkasi käsiään yhteen. Rautakorpi tiesi, että kymmenet silmäparit kohdistavat katseensa häneen - oli pakko taputtaa.

Aplodit olivat yhtä innottomia kuin Mika Niemisen loppuverryttelyt. Silloinen tulkintani kuului: Rautakorpi ei ole "Tapparan miehiä", hän on ammattilainen. Ammattivalmentajat eivät ole faneja.

Asiantila on kuitenkin voinut vuosien mittaan aavistuksen muuttua. Kenties Rautakorvesta onkin kuin onkin kuoriutunut jonkinlainen Tapparan mies. Läheiset suhteet Tappara-organisaatioon ja vuodet Pirkanmaalla eivät ole voineet olla vaikuttamatta. Juurtuminen on varmasti yksi syy Viidennelle tulemiselle.

Paluu Tapparaan ei kuitenkaan anna signaalia erityisen eteenpäin suuntautuvasta urakehityksestä. Kun katsoo Rautakorven ansioluetteloa, hänen pitäisi tässä vaiheessa valmentaa ulkomailla. Yksi syy toki voi olla se, että laaja-alaista kysyntää suomalaisvalmentajille ulkomailla ei juuri tällä hetkellä ole. Ja kun katsoo muiden suomalaisten huippuvalmentajien urakehitystä, niistäkin löytyy selviä askelia taaksepäin. Kiekkomarkkinat ovat sen verran pienet, että uran viivasuora nousu ei ole mahdollinen.

Syy Tapparaan tulolle on varmasti myös se, että seuralla on ensi kaudellakin potentiaalia voittaa mestaruus. Rautakorpi on vienyt valmentamansa joukkueensa kuusi kertaa loppuotteluun ja voittanut vain kerran. Ilman muuta hän haluaa kiillottaa ikävän hopealeiman ansioluettelostaan. Ja mestaruus olisi oiva lisämeriitti myös maajoukkuetta ajatellen. Tuleeko voittamisesta Rautakorvelle liiankin pakonomainen motiivi - siinä yksi epävarmuustekijä pestille.

Lopulliset tulkinnat Viidennen tulemisen syistä voidaan tehdä vasta tulevina vuosina. Rautakorven seuraavat liikkeet paljastavat, oliko Tappara-pestin takana jokin pitkän tähtäimen strategia. Asiasta on turha kysyä Rautakorvelta itseltään. Vastauksena saat tyhjänpäiväistä kiekkojargonia ja diipadaabaa.

Tapparan valmentajarekrytointi muistuttaa Tapparan maalivahtirekrytointia

Tapparan päävalmentajarekrytointi on ollut viimeiset vuosikymmenet samantyylistä kuin maalivahtien hankinta. Aika usein joukkueet satsaavat ensimmäisenä kahteen tärkeään osa-alueeseen: maalivahtiin ja valmentajaan. Tämä ei ole ollut Tapparan tapa.

Viimeinen kotimainen maalivahti ennen Teemu Lassilaa, joka on pestattu Kirvesrintoihin MM-pesti tai mittava maajoukkue-edustus vyöllään, on...? Niin, sellaista on vaikea löytää Liiga-historian ajalta. Antti Leppänen oli jo debytoinut Tapparassa ennen MM-edustustaan. Hannu Kamppuri pelasi MM-kisoissa ensimmäisen Tappara-kautensa päätteeksi. Markus Mattson oli mukana MM-kisajoukkueessa 1975-76 kymmenen vuotta ennen Tappara-jaksoaan, mutta ei pelannut turnauksessa peliäkään. Pasi Kuivalaisella oli takanaan mittava Liiga-ura ennen Tapparaan tuloaan, mutta maajoukkuemaalivahti ei ollut hänkään. Tomi Karhunen oli mestarimokke, mutta kysymysmerkkejä oli paljon ilmassa.

Kotimaisista Mattson menee NHL-ja WHA-peleineen lähimmäksi korkean profiilin hankintaa. MM-kisoista huolimatta Lassilaa on vaikea laskea aivan ykköskorin maalivahdiksi. Voidaan siis todeta, että Tapparan viimeisestä korkean profiilin kotimaisesta maalivahtihankinnasta ei ole kuin 30 vuotta.

Ulkomaisista vahvistuksista Jaromir Sindel oli pelannut MM-kisoissa ennen Tapparaa, mutta ei hänestä sen enempää – monet pitävät Sindeliä odotuksiin nähden Tappara-historian epäonnistuneimpana hankinta. Jason Muzatti edusti Italiaa MM-kisoissa monta vuotta Tapparan jälkeen. Andrew Raycroftilla oli työsulkukaudella vuosi NHL-ykkösveskana takanaan. Tom Draper ei pelannut NHL:ssä yhtään kautta ykkösenä eikä yllättäen myöskään Alfie Michaud tai Scott Bailey.

Joten ei niissä ulkomaalaisissakaan ihan jäätäviä hakuja ole ollut. Valmentajissa Tappara on sentään satsannut tasaisin väliajoin kivijalkoihinsa (Korpi ja Rautakorpi), mutta maalivahtiosastolla ei ole ollut samanlaisia päämiehiä.

Lisää aiheesta