Vaniljanmakuiset viikot

No niin, nyt ne alkavat. Aidot ja oikeat tosipelit.

Paitsi, että kuusi joukkuetta ja reilusti toista sataa liigapelaajaa on jo päättänyt kiekkokautensa. Monessa seurassa ei enää puhuta mahdollisuudesta, saavuttamistarpeesta, ihan eri maailmasta. Ei mennä peli kerrallaan, eikä toivota, että tuomarit a) antavat pelata tai b) viheltävät kuten pitäisi...

Ilman vähäistäkään vinoilun häivää voi todeta, että Ässien Mika Niemeä kävi playoff-infossa vähän jopa sääliksi. Ei ole hääviä katsella ja kuunnella, kun kahdeksan toinen toistaan keskittyneempää koutsia ja kapteenia puhuu alkavista pleijariväännöistä. Porilaiset ehtivät pudota pudotuspeleistä ennen kuin niistä järjestettiin tiedotustilaisuus.

Niemi pelasi vahvan ja tasaisen kauden, rikkoi piste-ennätyksensä, syötteli Eero Elon lähes maalikuninkaaksi ja sai taatusti lupauksen tuhdista palkankorotuksesta, kun osoite vaihtuu Porista Ouluun.

Kultakypäräkisan voitosta tullut kymppitonnin shekki toki oli Niemelle hyvä kipuraha, mutta varmasti porilaissentteri olisi kuitannut palkintonsa mieluummin netin välityksellä tai perinteisenä postilähetyksenä kuin kuunnellut Pekka Virran ja Risto Dufvan sinänsä lennokasta nokittelua puolivälierien lentojärjestelyistä.

Urheilija ei olisi urheilija, eikä tekemisissään tosissaan, ellei häntä korpeaisi katsoa toisten mitalipelejä sivusta.

Sama tuli mieleen torstaiaamuna, kun Ilveksen päävalmentaja Tuomas Tuokkola istui radiostudiossa luurit päässä perkaamassa päättynyttä kautta. Ei ole kaksista kertoa, että ”eteenpäin on menty”, kun toiset menevät eteenpäin vielä tätäkin kautta.

Kyse on vähän samasta asiasta, kun laittaisi lapsen lasin taakse katsomaan synttärijuhlia, missä muut kiskovat kaksin käsin karkkia, kakkua ja muita epäterveellisiä mutta maukkaita herkkuja. Vaikka tenava tietää, että mässäilystä tulee maha kipeäksi, silti olisi mukava olla mukana.

Mailaniskut, mustelmat, muut ruhjeet ja vaniljanmakuiset palautumisjuomat –ovat playoff-kekkerien herkkuja.

Riemunkiljahdukset hikisten kiekkokamojen peittämällä jäällä ovat tässä vaiheessa vain harvojen mielessä – mutta kyllä ne siellä odottavat, jossain huhtikuun lopulla. Pitkän pelipäivä–välipäiväputken päässä.