Valmentajat 2000-luvun keulakuvia – J. Tamminen ensimmäisenä sisään Mariankadun puoleisesta ovesta?

Valmentajista on tullut jääkiekkojoukkueiden merkittäviä keulakuvia. Aina näin ei ole ollut. Vielä 1990-luvulla valmentajat olivat julkisuuden ja media-ajan osalta statistin roolissa. Mistä muutos johtuu? On osoitettavissa viisi isoa murrosta.

1) Tähtien poissaolo ja pelaajien vaihtuvuus

2000-luvun Liiga on tähtipelaajille lähinnä kääntymis- tai näyttäytymispaikka. Myös alemman kastin pelaajien kaudet Liigassa ovat vähentyneet. Kukkeimmat vuodet pelataan muualla ja Suomeen palataan korkeintaan kehäraakkeina.

Toisaalta seuraa vaihdetaan herkemmin myös Liigan sisällä. 1970- ja 1980-luvuilla yli 10 vuoden urat samassa joukkueessa eivät olleet harvinaisuuksia. Sarjan sisällä seuraa ei juurikaan vaihdettu ja ulkomaille mentiin jäähdyttelemään usein vasta uran lopussa. Pelaajat olivat katsojille tuttuakin tutumpia ja heidät koettiin oman kylän poikina.

Tänä päivänä valmentaja on usein joukkueen tunnetuin kasvo. Yksi syy on se, että valmentajien urakierto tapahtuu lähinnä kotimaassa. Kun pelaajavaihtuvuus on suurta, seurauskollisuutta ja tähtiä ei ole, tuttuja ja karismaattisia kasvoja on yhä vähemmän, valmentajat saavat enemmän ruutuaikaa ja huomiota.

2) Puhe pelistä

Pelistä puhutaan eri tavoin ja sanakääntein kuin ennen. 2000-luvun alkupuolella virisi pelikirjapuhe: joukkuetaktiikoita alettiin ruotia uudella tavalla. Pelistä tuli valmentajien peli.

Tämä on korostanut valmentajien roolia ja vaikutusvaltaa. Valmentajista on tullut mystisiä shamaaneja, jotka taikureiden tavoin loihtivat asetelmat kaukaloon. Tämä on erityisesti suomalainen kehityspiirre. NHL:ssä keskustelun keskiössä ovat edelleen yksilöt, tarinat ja tilastot.

Sinällään pelikirjapuhe on varsin tervetullut ilmiö. Lätkäpuheeen monipuolistuminen on vain hyvä asia. Olemme itse asiassa edelläkävijöitä – NHL:kin kyllä seuraa perässä, ellei sikäläinen yhteiskunta sitten ole jo täysin degeneroitunut.

Toisaalta on niinkin, että pelaajien ydinosaaminen on pelaamista, ei puhumista. Valmentaminen taas nimenomaan on puhumista ja motivointia. Valmentajat ovat puhumisen ammattilaisia. Heillä on puhevalta. Ja kenellä on puhevalta, sillä on valta ja voima. Nyky-yhteiskuntaa muutetaan puheella, ei miekalla.

3) Teknologia

Elävän kuvan mahtia ei kannata aliarvioida. Teknologian kehittymisellä on yllättävänkin suuri merkitys valmentajien media-ajan kasvuun.

Konkreettisin esimerkki tästä on vaihtoaitioiden kuvaaminen, Suomessa erityisesti pudotuspeleissä, sillä resurssit eivät riitä useisiin kameroihin runkosarjan aikana. Pudotuspelien aikana yksi tai jopa kaksi kameraa kuvaa tauotta pelkästään vaihtoaitiota. Ja kameran katse kohdistuu ennen kaikkea päävalmentajaan, joka seisoo korkeammalla kuin muut ilman varusteita, jolloin jokainen ele ja sana välittyvät katsojille.

Ehkä juuri vaihtoaition kuvaaminen on vaikuttanut eniten siihen, että valmentajista on tullut katsojien voimakkaiden aggressioiden kohteita. Ei kypsyminen vastustajan pääkäskijään pitkässä pudotuspelisarjassa mikään ihme ole, vähemmästäkin sama naama ruudussa alkaa ketuttamaan. Törmänen itkee, Tapola itkee, Marjamäki itkee, kaikki itkee. Heti kun vastustajan valmentaja ottaa johonkin kantaa, se mielletään välittömästi itkemiseksi. Niinkin asiallisista hahmoista kuin Marjamäestä ja Tapolasta luodaan hetkessä itkijöitä.

Pieni, mutta kuvaava esimerkki teknologian merkityksestä ovat myös lehdistötilaisuudet. Ennen lehdistötilaisuuksiin ei ollut rahvaalla mitään asiaa. Nyt ne ovat suoratoistopalveluiden kautta auki kaikille.

Lehdistötilaisuudet ovat aivan huikeita tilaisuuksia. Ne ovat suomalaisen miehen viimeisiä pakopaikkoja sivistyneestä maailmasta. Lehdistötilaisuuksissa näkee hämmentävän alkukantaista puhetta ja elekieltä. Ne ovat kuin saapuisi kotiin pitkältä korpivaellukselta (vai olisiko tässä täsmällisempi ilmaisu ulkomailta). Lehdistötilaisuudet ovat modernin yhteiskunnan kaksinkamppailuja, joissa miehisyydestä otetaan mittaa.

Kaikilla Liiga-paikkakunnilla ei ole varsinaisia lehdistötilaisuuksia, mutta ne pitäisi ehdottomasti tehdä pakollisiksi ohjelmanumeroiksi.

Parhaista lehdistötilaisuuksista on jopa alettu esittää rankinglistauksia kuten suosikkibiiseistä. Se, jos mikä, osoittaa lehdistötilaisuuden voiman. Onkin huutava tilaus lehdistötilaisuuksia analysoiville lyhytfilmifestivaaleille Sodankylän elokuvajuhlien tapaan. Näin jääkiekko ottaisi merkittävän askeleen eteenpäin arvostetun kulttuurimuodon suuntaan. Tai jotain.

Tuorein suosikkini on Antti Törmäsen ja Tomek Valtosen lehdistötilaisuus lokakuulta. Videon ehdoton kohokohta on se, kun Törmänen nostaa oman koulutuksensa retoriseksi keinoksi. Törmäsen heittoa toki edeltää Valtosen lapsellinen kommentointi Törmäsen kaikkitietävyydestä.

Kakkosena listallani on Törmäsen viimekeväinen tulistuminen finaaleissa Tapparan kuusikkomaaliin. Törmäsen habitus on yleensä hillityn akateeminen. Tyypillisesti hän katsoo haastattelijaa ylimielisen maakuntafiltterin läpi pää hieman kenossa ja vino hymynkaari suupielessä. Tuossa videossa Törmäsen seesteisestä olemuksesta ei ole enää tietoakaan.

Edellä manituissa lehdistötilaisuuksissa on kuitenkin vielä sivistyksen aimo rippeet jäljellä, kun touhua vertaa Harri Aholan tai Mikael Kotkaniemen kommentteihin. En suosittele, niistä ei tule kuin paha olo.

4) Persoonallisuuksien vähentyminen

Erikoiset persoonat, kylähullut, ovat vähentyneet kaikkialta yhteiskunnasta. Syynä on kulttuurin ja käytöstapojen yhdenmukaistuminen ja persoonallisten piirteiden tasoittuminen. Ja siihen keskeinen syy on peruskoulu.

Yhtenäisen peruskoulun merkitystä ei tässä mielessä tule helposti ajatelleeksi. Kaikki käyvät saman, ihmisen yksilöllisyyden lopullisesti nitistävän opinahjon. Jos hieman kärjistetään ja raapaistaan pintaa syvemmältä, peruskoulun perimmäinen tarkoitus on tuottaa työvoimaa tehtaisiin. Peruskoulun rytmi on sama kuin tehtaan ja kuri pohjautuu samaan logiikkaan kuin armeijassa. Näin se iso veli meitä valvoo, pienestä pitäen.

Vielä suurempi ja salakavalampi tasapäistäjä on tuore digitaalinen 24/7-vuorovaikutus. Tietokoneiden ja kännyköiden välitykselle olemme jatkuvasti yhteydessä muihin ja muiden ajatuksiin. Tiedostamattomasti omaksumme ja matkimme aatteita, arvoja ja käytöstapoja. Kohta kaikki ovat kuin samasta puusta. Meistä tulee yksi, toisiinsa kytkeytynyt jättiorganismi.

Edellä mainituilla kehityspiirteillä on luonnollisesti hyvät puolensa ja valtava kehityspotentiaali, mutta väistämättä ne leikkaavat yksilöllistä särmäämme. Kysyttiinkö sinulta lapsena, haluatko mennä peruskouluun? Tai onko kysytty, haluatko ylipäätään kuulua yhteiskuntaan? Entä jos haluaisitkin erota koko yhteiskunnasta? Muistaakseni ainakaan minulta ei ole kysytty koskaan mitään missään. Vaadin päitä vadille.

Ok, nyt tuottaja huutaa selän takana, että pikku hiljaa takaisin siihen asiaan, mutta sen sanon vielä, että tutkiskelkaa näitä asioita sisimmässänne. Ne ovat perustavanlaatuisia itsestäänselvyyksiä, joita ei helposti huomaa tai kyseenalaista – maailma voisi olla toisenlainenkin.

Se yksilönvapaudesta ja salaliittoteorioista. Siirrytään kevyempiin aiheisiin kuten kapitalismiin. Myös jääkiekkoilun bisnesmäistyminen on vaikuttanut persoonien vähentymiseen. Markkinaperusteinen liiketoiminta ei siedä valtavirrasta poikkeavia näkemyksiä tai huonoa käytöstä. Tämän tuloksena pelaajat toistavat haastatteluissa samat, ennalta arvattavat kliseet ja käyttäytyvät kuin kuoropojat kaukalossa ja sen ulkopuolella.

5) Kilpailullisuus luo potku-uhan, potkut luovat rituaalin ja rituaali myytin

Liiga on Suomen suurin urheilusarja. Se vaatii nappulaa. Nappula ei kasva puissa eikä etsiydy häviäjän luo. Kilpailullisuus luo kasvualustan potkuille.

Vanhan sanonnan mukaan poikkeus vahvistaa säännön. Ilman poikkeusta emme havaitsisi säännönmukaisuutta. Potkut ovat poikkeus, jotka tekevät valmentajuuden läpinäkyväksi ja auttavat ymmärtämään sen arvon.

Kauniit ja rohkeat -saippusarjassa kaikki suhteet viedään mielellään välittömästi avioliittoon. Miksi? Ilman liittoa ei ole pyhää, jota rikkoa.

Valmentajuus on liitto, jota kilpailu uhkaa. Potkut tekevät valmentajuuden läpinäkyväksi ja arvokkaaksi. Liiton rikkominen on rituaali. Rituaali luo ja ylläpitää myyttiä. Myytti vahvistaa valmentajuuden auraa.

Valmentajat ensimmäisinä Mariankadun puoleisesta ovesta?

Kun sotaveteraaneista aika jättää, on spekuloitu, ketkä ohjataan ensimmäisenä sisään Linnan juhliin. Juhliinhan saavutaan ensimmäisenä presidentinlinnan Mariankadun puoleisesta ovesta ja kättelyn aloittavat ritarijärjestyksessä sotaveteraanit.

Aiemmin ounastelin, että Mariankadun ovesta symbolisena kärkenä aletaan taluttaa itsenäisen Suomen ykköskierroksen varauksia, mutta voikin olla, että kunnian saavat Liiga-valmentajat. Itseoikeutetusti ensimmäisenä sisään astuu Juhani Tamminen kultakäätyineen ja taskuliinoineen.

Lisää aiheesta