Välipäivän väite: Unohtakaa murskalukemat, SaiPan todellinen ongelma on menoveden loppuminen

Tiivis ottelutahti ja kapea kokoonpano on saanut SaiPan polvilleen. Kuva: Europhoto/Jukka Rautio

TPS:n ja SaiPan kolmas puolivälieräkohtaaminen on nopeasti summattu. Taistelu oli lyhyt ja epätasainen, ja 7–0-lukemat kertovatkin pelistä kaiken oleellisen.

Moisen tuloksen jälkeen turkulaisyleisön olisi helppo keksiä vaihtoehtoista tekemistä keskiviikolle, jolloin Turussa pelattaisiin mahdollinen viides ottelu. Se olisi kuitenkin junnumaista höntyilyä.

Pudotuspeleissä on iät ja ajat nähty pahojakin ylikävelyjä, joiden jälkeen voittanut joukkue nostaa mopon eturenkaan reteästi tienpinnasta ja odottelee seuraavastakin ottelusta rutiinivoittoa, kun tämä henkinen yliotekin on tullut hankittua. Seuraavassa ottelussa ollaankin sitten hätää kärsimässä, kun homma ei mennytkään ihan niin. (Turussa hyvästä esimerkistä käy vaikka 5–1-voitto puolivälieräavauksessa Tero Lehterän Kiekko-Espoota vastaan 1998. Kahden lisävoiton piti tulla niillä samoilla vauhdeilla, kunnes...)

Play-off-kiekon paradoksi on se, että vaikka ottelusarja on aina 4–7 seitsemän ottelun mosaiikki, yksittäisen ottelun tapahtumilla on lopulta kovin vähän merkitystä sen jälkeen, kun loppusummeri on soinut. 7–0 näyttää tyrmäävämmältä kuin 1–0, mutta kuten TPS-valmentaja Kalle Kaskinenkin lauantaina kypsäsi muistutti, molemmilla tuloksilla saa vain sen yhden ja saman voiton. Kaikki muu on hellyyttävän yhdentekevää.

Lauantain tuloksellakaan ei siis enää ole SaiPalle tuon taivaallista merkitystä. Oleellisempaa on se, paljastiko rökäletappio jotain paljon tulosta suurempaa, eli SaiPan energiavarantojen uhkaavan hupenemisen.

Lauantain ottelu oli SaiPalle kuudes ottelu 11 päivän sisällä. Luisteluvoimaan pelinsä perustavalla joukkueella se näkyy väkisin, kun vastassa on yhtälailla vauhdikas, mutta samalla myös taitavampi ja levänneempi joukkue.

Etenkin SaiPan vajaamiehinen puolustus alkaa varmasti olla rajoilla. Leveyden puute on muutenkin melkoinen koetinkivi, ja kun johtavaksi pakiksi hankittu Vladimir Denisovkin pelaa painajaismaista ottelusarjaa, vitsit ovat vähissä. Brett Carsonin paluu tulisi todella kovaan tarpeeseen, mutta Carsonin pelikunnosta ei vieläkään ole takeita, eikä Lehteräkään joko tiennyt tai halunnut myöntää tietävänsä asiasta mitään.

3–0-tilanteessa on selvää, että voittajan sijaan nyt spekuloidaan enää sarjan kestolla. SaiPa ampui kahdessa ensimmäisessä ottelussa itseään pahasti jalkaan ja maksaa nyt hintaa siitä.

Sillä, että lauantain pelissä lukemat repesivät niinkin rumiksi, ei kuitenkaan ole maanantain ottelun kannalta mitään merkitystä. Oleellisempi asia on se, ajeleeko lappeenrantalainen sputnik enää pelkillä höyryillä. Jos latausta vielä riittää, SaiPalla on kyllä edellytykset venyttää sarjaa. Kahdessa ensimmäisessä kohtaamisessa TPS ei ollut millään tavalla ylitsepääsemätön este.

Kokonaan toinen asia on, olisiko SaiPan voitto uusi alku ottelusarjalle vai pelkästään väistämättömän viivyttelyä. Energisemmällä TPS:llä kun on laajempi materiaalikin.