Väittely: Sami Vatanen pelaa ristiriitaista NHL-kautta – "Sama ongelma kuin Mikael Granlundilla"

Sami Vatanen.
Sami Vatanen. Kuva: NHL

Kiekkoareenan Ilkka Palomäki ja Miika Arponen pureutuvat Sami Vatasen NHL-kauteen. Mitä edistyneet tilastot kertovat Vatasesta – ja mitä niiden taakse kätkeytyy?

Palomäki: Sami Vatanen on nyt pelannut jo puolen kauden ajan New Jersey Devilsissä. Kerropa, herra Arponen, miltä näyttää Vatasen aika tilastollisesti Devils-paidassa?

Arponen: Tästä aiheesta on sekä hyviä että huonoja uutisia. Aloitetaan niistä hyvistä. Vatanen on nostanut pelinsä tasoa huomattavasti siirron jälkeen. Anaheim Ducksissa Vatasen ollessa jäällä maalivahti sai yrittää kopata peräti 71 laukausta kuuttakymmentä tasakentällisin pelattua peliminuuttia kohden, Devilsissä tuo lukema on kutistunut huomattavasti siedettävämpään 56:een. Vielä kun hyökkäyspelikin on kohentunut niin laukaushallinnan osalta kuin ihan perinteisillä tehopisteilläkin mitattuna, voi Vatasen tilastojen sanoa parantuneen huomattavasti.

Palomäki: Se oli varmasti aika lailla itsestäänselvää, koska Vatasen otteissa Anaheimissa näkyi syksyllä loukkaantumisen jälkeinen tahmeus. Lukemien parantuminen selittyy jo sillä, että Vatasen pelikunto on parantunut jatkuvasti. Lisäksi Ducks ei paljon syyskaudella loukkaantumissumassaan kiekonhallinnoista välittänyt, kun kaikki paukut lyötiin maalinestopelaamiseen ja toivottiin, että kärkijärkät palaavat kaukaloon tilanteessa, jossa pudotuspelipaikka ei ole karannut liian kauas. Koska lupasit myös huonoja uutisia, anna tulla nekin ennen kuin alan syventyä aiheeseen.

Arponen: Vatanen ei tilastojen parantumisesta huolimatta ole siltikään noussut omalle tasolleen, eli huomattavasti keskitason NHL-puolustajaa kovemmaksi tekijäksi. NHL:ssä on tätä kirjoitettaessa 223 puolustajaa pelannut tasakentällisin yli 300 minuuttia, ja Vatasen sijoitus Corsi-%:ssa – eli vastustajan päähän ja omaan päähän ammuttujen laukausten suhteessa – on 149:s. Vaarallisia maalipaikkoja on Vatasen ollessa jäällä tullut vastustajalle lähes 12 kuuttakymmentä peliminuuttia kohden, mikä on kriteerit täyttävistä puolustajista 64:nneksi huonoin lukema. Toki tähän vaikuttavat pelikaveritkin, mutta tilastojen valossa Vatanen näyttäisi ennemminkin tekevän pelikavereistaan huonompia kuin parempia, mikä ei sekään näytä hyvältä.

Palomäki: Mielenkiintoista. Kun katsoo peliminuutteja ja etenkin laadullisia peliminuutteja, Vatanen on illasta toiseen joukkueensa ykköspuolustaja. Ihan viime aikoina hän on noussut jo ykkösylivoimallekin, kun tulokaspuolustaja Will Butcherin tuottavuus on laskenut lennokkaan alkukauden jälkeen. Myönnetään, Devilsissä ei tarvitse kummoinen puolustaja olla saadakseen ykköspuolustajan tittelin, mutta ei tuo John Hynesin luottamus Vatasta kohtaan ihan tyhjästä tule. Esimerkiksi paikallista aikaa tiistaina Vatanen pelasi hurjat 27 minuuttia Devilsin tehdessä tempun, johon ei yksikään joukkue ole viime aikoina pystynyt – voittamaan Pittsburgh Penguinsin vieraissa. Pidättelen vielä hetken näkemystäni, koska haluan kysyä, löydätkö tilastoista perusteita Vatasen roolille?

Andy Greene.
Sami Vatanen on luutinut Devilsissä enimmäkseen Andy Greenen pakkiparina. Kuva: NHL

Arponen: Niitä perusteita ei ole vaikea löytää. Keskinkertaisesta suorittamisestaan huolimatta Vatanen on nimittäin numeroiden valossa kokonaisvaltaisesti Devilsin toiseksi paras puolustaja. Ainoastaan Damon Severson on pystynyt latomaan tiskiin kovempia tunnuslukuja kaukalon molemmissa päissä. Steven Santini ja Andy Greene ovat huomattavasti Vatasta varmempia omassa päässä, mutta hyökkäyspeli ei tunnu lähtevän. Jo mainittu Butcher puolestaan on mittauttanut paljon parempia hyökkäyspelilukemia, mutta peli pyörii Butcherin ollessa kaukalossa huomattavasti Vatasta useammin omassa päässä.

Palomäki: Aivan. Devils ei taida olla joukkueenakaan kiekonhallintatilastoissa kovin korkealla? Siihen on myös selkeitä pelitavallisia syitä. Ensinnäkin, Devils pyrkii hyödyntämään nopeuttaan maksimaalisesti, minkä takia sen hyökkäyspelaaminen perustuu jo ideologisesti vastaiskupelaamiseen. Toiseksi, jotta joukkue saisi happea jatkuvasta puolustamisesta, määrällinen kiekkokontrolli on iso arvo John Hynesin joukkueelle (verrattuna siis laadulliseen kiekkokontrolliin).

Se tarkoittaa sitä, että Devils suorastaan pihtaa laukauksia päätypelissään, koska jokainen laukaus sisältää riskin kaksinkamppailutilanteesta ja täten kiekon menettämisestä. Devils mieluummin jauhaa jalkavasti päätypeliään, väsyttää vastustajaa ja etsii mahdollisimman laadukasta maalipaikkaa sitä kautta. Se on ihan pelitavallinen valinta, jota laukauksiin pohjautuvat kiekonhallintatilastot eivät sinänsä osaa ottaa huomioon. Esimerkiksi Vatasen kohdalla se tarkoittaa usein sitä, että hän tyytyy tuuppaamaan kiekon takaisin kulmaan tilanteessa, jossa monessa muussa joukkueessa pitäisi jo ampua.

Ja mitä tulee Vataseen muuten, hän on ollut ehdoton vahvistus Devilsille. Siinä olen kyllä täysin samaa mieltä, että enemmän se kertoo Devilsin pakistosta, että Vatanen on heidän ykköspuolustajansa. Kyllähän se jotain kertoo, että JYP-kasvatti oli Anaheimissa kakkos- tai jopa kolmoskategorian pakki. Kun vertailu käy muihin NHL:n ykköspakkeihin, Vatanen pystyy pelaamaan vertailukelpoista jääkiekkoa suurimman osan illasta. Ero tulee pitkälti niillä sektoreilla, joilla peliä ratkotaan.

Ensinnäkään Vatanen ei ole ratkaisupotentiaaliltaan aivan riittävän tehokas. Ja toiseksi, omassa päädyssä hän ei ole samalla tavalla horjumaton kuin vaikkapa nyt Drew Doughty. Vaikkapa nyt mainitussa ottelussa Penguinsia vastaan Vatanen hävisi kamppailun irtokiekosta Sidney Crosbya vastaan, ja omissa soi. Sitten Crosby pakotti Vatasen virheeseen taklaamalla häntä – ja omissa soi. Kaikille näitä sattuu, mutta nämä täytyisi tuossa roolissa pystyä kompensoimaan toisessa päädyssä nähtyä paremmin.

Will Butcher.
Will Butcher on Devilsin tulevaisuuden toivo. Kuva: NHL

Arponen: Itse asiassa pelitapaansa nähden Devils pärjää yllättävän hyvin kiekonhallintatilastoissa. Monessa tunnusluvussa joukkue on kokolailla NHL:n keskiarvon tuntumassa. Toki tästä mainitsemastasi laukausten pihtailusta ja laadukkaiden paikkojen hakemisesta seuraa se, että Devilsissä vaarallisten maalipaikkojen osuus kaikista maalipaikoista on yksi NHL:n korkeimmista, hieman samalla tavalla kuin esimerkiksi Tapparalla on kotimaisessa Liigassa.

Devilsin – ja myös Vatasen – kannalta parasta olisi, jos Will Butcher pystyisi nostamaan tasoaan oikeaksi ykköspuolustajaksi. Näin Vatasen ei tarvitsisi kantaa niin suurta vastuuta kuin nykyisin kantaa, ja hän pystyisi ehkä paremmin keskittymään vahvuuksiinsa, jotka kaikesta huolimatta ovat hyökkäyspelissä.

Hauska yksityiskohta Vatasen tilastoista muuten on, että hän on tällä kaudella yli sata minuuttia alivoimaa pelanneista puolustajista koko sarjan kakkonen alivoimamaalipaikkojen määrässä vastustajan päätyyn – ainoastaan nykyinen joukkuekaveri John Moore on edellä.

Palomäki: Samaa mieltä. Se, että Randy Carlyle ja nyt John Hynes ovat tehneet peluutuksellaan Sami Vatasesta monipuolisemman puolustajan, on totta kai palvellut Vatasen uraa. Ja kuten todettu, Devilsissä Vatanen on eittämättä arvokkaimmillaan mahdollisimman monipuolisesti käytettynä, koska hän nyt sattuu olemaan tuon joukkueen paras puolustaja.

Voi kuitenkin kysyä, palveliko Vatanen kokonaisuutta paremmin NHL-uransa alkupuolella, kun häntä käytettiin Ducksissa paljon painotetummin hyökkäyspäädyn aloituksissa ja ylivoimilla. Jatkuva omissa painiminen, alivoiman pelaaminen ja oman päädyn aloitukset syövät rutosti hyökkäysterää, jossa Vatasella olisi kuitenkin potentiaalia nousta ihan NHL:n kärkipään tekijäksi.

Ongelma on vähän samanlainen kuin Mikael Granlundilla Minnesotassa; suurimpia vahvuuksia ei saada optimaalisesti käyttöön. Sehän ei ole toki Vatasen vika. Päinvastoin, sehän on hänelle vain kunnianosoitus, että häntä parempia yleispuolustajia ei tahdo olla saatavilla. Vatanen pelaa hyvällä ja vakaalla suoritustasolla. Devils kuitenkin kaipaisi enemmän molempiin suuntiin, jotta tällä kaudella nähty menestys (todennäköinen pudotuspelipaikka) ei olisi aivan potentiaalin ylärajoilta kumpuava suoritus.