Väittely: Onko suomalainen NHL-keskustelu vääristynyttä? – “Onhan sitä kaikenlaisia perverssejä maailma täynnä”

Ovie tykittää maaleja liukuhihnalta, mutta sekään ei kaikille riitä. Kuva: Roy K. Miller/All Over Press

Kiekkoareenan Marko Leppästä alkoi närästää Viasatin NHL-studiota katsellessaan Ville Niemisen antipatiat NHL-jääkiekon taktista köyhyyttä vastaan. Syntyi hyvän maun rajoja koetteleva keskustelu Ilkka Palomäen kanssa siitä, eletäänkö Suomessa vääristynyttä NHL-todellisuutta.

Leppänen: Viasatin kiekkostudiossa sunnuntaina toistui sama juttu kuin niin monta kertaa aiemminkin. Asiantuntijoista varsinkin Ville Nieminen keskittyi lähinnä virheiden etsimiseen ja NHL-joukkueiden joukkuepelin mollaamiseen. Kommenttien perusteella voisi luulla, että NHL on Liigan farmisarja. Mitä mieltä olet, Ilkka?

Palomäki: Heh. Kai tiedät, että kysyt tätä asiaa ehkä maailman pelitapakeskeisimmältä NHL-toimittajalta? Kyseessähän oli Washington Capitalsin ja Vegas Golden Knightsin välinen ottelu, jossa Vegas hallitsi varsinkin avauserää pitkälti taktisin asein. On suorastaan nerokasta, jos pystyy pakottamaan Capitalsin virheisiin – siis Capitalsin, jonka pelaaminen pitkälti perustuu virheiden välttelyyn!

Ylipäätään NHL-journalismissa ja -analyyseissä näkyy valitettavan usein se sama tähtikultti, joka leimaa koko sarjaa. Pidän ainoastaan positiivisena, jos jostain päin maapalloa löytyy sellaisiakin asiantuntijoita, jotka osaavat ja ennen kaikkea haluavat tuoda tähän yhtälöön myös viisikkopelillisiä ulottuvuuksia. Kaikki ei selity sillä, että toisella on paremmat pelaajat kuin toisella. Jos joku, tämän kauden Golden Knights on siitä loistava esimerkki!

Leppänen: Sinänsä hyvä nostaa pelitavat aika ajoin esiin NHL-ympyröissäkin, ja analyysisi ovat nostaneet Kiekkoareenan uudelle tasolle, mutta lähinnä sylettää tämä sinänsä ammattitaitoisten asiantuntijoiden tapa keskittyä virheisiin ja huonoon puolustuspeliin. Mietin asiaa laajemmin kuin vain yksittäisen joukkueen menestyksen kannalta. Jos kaikki NHL-joukkueet vain puolustaisivat ja välttäisivät virheitä, peleissä ei nähtäisi yhtään maaleja. Osta kausikortti, tule katsomaan Vierumäellä kehitettyä koko joukkueen jalkavaa keskialueen puolustuspeliä!

NHL-kiekosta tekee kiehtovan juuri sen yksilöiden kautta ajattelu, mikä näkyy puolustuspelissäkin. Varmin tapa hävitä NHL-peli on lähteä pelaamaan sitä kuuluisaa omaa peliä. Vastustajan parhaat pitää syödä pois pelistä yksi kerrallaan. Milloin McDavid leikkaa keskelle? Kummalle puolelle Crosbyä annetaan painetta? Milloin Karlsson lähtee tukemaan hyökkäystä?

Jopa NHL:n “eurooppalaisimpana” päävalmentajana pidetty Mike Babcock on joissain asioissa – varsinkin peluutusetua hyödyntäessään – äärimmäisen pohjoisamerikkalainen valmentaja.

Palomäki: Huomiosi on sinänsä briljantti. Ne, jotka väittävät, että NHL:ssä pelataan taktisesti heikkotasoista jääkiekkoa, ovat väärässä. NHL:ssä se taktinen ajattelu kumpuaa vain paljon Eurooppaa korostuneemmin nimenomaan vastustajan ykköstähtien ja -ketjujen torpedoinnista. Jopa NHL:n “eurooppalaisimpana” päävalmentajana pidetty Mike Babcock on joissain asioissa – varsinkin peluutusetua hyödyntäessään – äärimmäisen pohjoisamerikkalainen valmentaja.

Väärässä ovat kuitenkin myös ne, jotka sanovat, ettei pienen kaukalon peliä voi ajatella samalla tavalla viisikkopelaamisen kautta kuin eurooppalaisessa kaukalossa. Golden Knightsin lisäksi voi nostaa esimerkiksi viime keväältä esiin Nashville Predatorsin ja Chicago Blackhawksin välisen ottelusarjan, josta käynnistyi Predatorsin marssi kohti Stanley Cup -finaalia. Predators tuhosi erittäin eurooppalaishenkisellä kaksivaiheisella ohjauspelaamisellaan suursuosikkina ottelusarjaan lähteneen Blackhawksin voitoin 4-0.

Pohjois-Amerikassa – ja sitä kautta myös Suomessa – se käännettiin tietenkin niin, että Pekka Rinne pysäytti Blackhawksin. Toki Rinne oli viimeinen lukko, mutta kyllä suurin syy oli se, että Rinteen ei Predatorsin dominoivan viisikkopelaamisen takia tarvinnut tehdä kuin perustyönsä huolellisesti. Tiedän, ei kuulosta seksikkäältä kovin monen NHL-seuraajan korvissa, mutta ei ole minun ongelmani.

Pahoittelut turhan pitkästä johdannosta, mutta pointtini on tämä: NHL on koko ajan matkalla kohti kollektiivisempaa viisikkopeliajattelua. NHL-peli ei ole suoraan verrannollinen eurooppalaiseen jääkiekkoon, mutta ei se enää sitäkään lätkää ole, jossa parhaat pelaajat ratkovat keskenään, kumpi joukkue voittaa. Sitä höttöistä yksilöistä kumpuavaa “analyysiä” kuulee kyllä ihan riittävästi. Tuota toista puolta, jota Viasat Niemisen ja myös Ismo Lehkosen suulla on ansiokkaasti tuonut esiin, on suhteessa aivan liian vähän.

Leppänen: Nyt ollaan vaarallisilla vesillä. Ole varovainen mitä toivot, koska se voi toteutua. Juuri tuo seksittömyyden puute voi olla iso ongelma NHL-jääkiekossa ja muissakin huippusarjoissa, jos kehitys jatkuu tällä tavalla. Jos peliä viilataan koko ajan taktisesti valveutuneemmaksi ja suitsitaan samalla huippuyksilöiden vapauksia, pelistä katoaa hohto.

Oletko koskaan kuullut pikkupoikien huutavan pihapeleissä, että “hei jätkät nyt pelataan kollektiivista viisikkopeliä”?

Mietitään ihan konkreettisesti, mihin jääkiekon viehätys perustuu. Oletko koskaan kuullut pikkupoikien huutavan pihapeleissä, että “hei jätkät nyt pelataan kollektiivista viisikkopeliä”? Kyllä sieltä yleensä kuuluu, että “mä vedän samanlaisen one-timerin kuin Patrik Laine”. Tarkoitan sitä, että jos huippuyksilöitä aletaan tasapäistää ja vetää liikaa tiettyyn muottiin, junnut hakeutuvat muihin lajeihin ja katsojien mielenkiinto latistuu. Samalla me voimme siirtyä raportoimaan e-urheilusta, kun jääkiekkojutuista ei kukaan enää maksa mitään.

Tarvitseeko yksilöanalyysin välttämättä olla höttöistä? Jonkun Sidney Crosbyn tekemisten pilkkominen osiin kertoo aika paljon Pittsburgh Penguinsista joukkueena, koska hän on yksilönä niin iso osa kokonaisuutta.

Sinänsä kehitys on nurinkurista, koska muuten koko yhteiskunta on muuttunut suuntaan, jossa yksilön erikoisominaisuudet ovat arvossaan. Tunkkainen kiekkoaatelisto on jaksanut valittaa Ovetškinin laiskasta puolustuspelistä, vaikka hän on on antanut TOP10-välähdyksiin materiaalia vuodesta toiseen.

Palomäki: Niin no, tässä tullaan siihen, mikä on median vastuu. Ei median vastuu ole toimia NHL:n, jääkiekon tai minkään muunkaan promolaitoksena. Näen median tehtävässä merkittävänä syy–seuraus-suhteiden avaamisen. Joskus se toki tarkoittaa sen avaamista, mitä joku pelaaja tekee tai on tekemättä. Useammin pelaajan toiminta on kuitenkin suoraan tai epäsuoraan kytköksissä kollektiiviin.

Näet nyt melkoisia mörköjä. Kaikki keinot, joilla kollektiivin tekemistä pyritään parantamaan, tähtäävät viime kädessä siihen, että niillä yksilöillä sen kollektiivin sisällä on paremmat mahdollisuudet onnistua. Eli mitä parempaa viisikkopelaamista joukkue pelaa, sitä paremmin Patrik Laineen pitäisi päästä laittamaan sitä kiekkoa ylähyllylle.

Eli jos Capitals hyökkäisi joukkueena laadukkaammin, niillä pihapiirin lapsilla olisi enemmän ihailtavaa.

Totta kai toinen joukkue tekee kollektiivisesti kaiken estääkseen sen, mutta nähdäkseni nimenomaan kollektiivisessa hyökkäyspelaamisessa on NHL:ssä suurin kasvupotentiaali. Otetaan esimerkiksi mainitsemasi Ovetškin. Vahva uskomukseni on, että hänen kykynsä jäävät optimaalisesti käyttämättä, koska Capitalsin viisikkohyökkäämisessä on selkeitä ongelmakohtia. Eli jos Capitals hyökkäisi joukkueena laadukkaammin, niillä pihapiirin lapsilla olisi enemmän ihailtavaa.

Leppänen: Ei tarkoitus ole NHL:ää promota vaan puhua siitä millainen sarja olisi katsojan kannalta kiinnostavin. NHL:ssä on paljon lieve-ilmiöitä, joihin pitäisi puuttua vieläkin järeämmillä journalistisilla aseilla. Mutta pysytään nyt tässä “peruspelissä”.

Pelipuheen vääntäminen liian taktiseksi on sama kuin yrittäisi näyttää Hollywood-elokuvien ystäville tanskalaista dogmaa.

Pelipuheen vääntäminen liian taktiseksi on sama kuin yrittäisi näyttää Hollywood-elokuvien ystäville tanskalaista dogmaa. Juliste kaksivaiheisesta karvauspelistä näyttää aika tympeältä varhaisteinin seinällä.

Tähtikultti menee toki välillä Pohjois-Amerikassa yli, mutta lähtökohtaisesti siinä ei ole mitään vikaa. Tähdet saavat parhaat palkat ja parhaimman näköiset naiset. Luupin alla oleminen tuo valtaa mutta myös vastuuta. Kaikki eivät sitä painetta kestä.

Keskustelu menee usein liian mustavalkoiseksi. Jääkiekon viehätys piilee sen moniulotteisuudessa. Osa kiekkokuluttajista saa kiksejä avauspelivariaatioiden ja karvauskuvioiden tutkimisesta, mikä on ihan ok. Yksittäiset sankaritarinat ovat kuitenkin kaiken ytimessä. Miten köyhän perheen moniongelmainen poika voittaa vaikeudet, nousee Stanley Cupin finaaliin ja ratkaisee pelin uskomattomalla soololla...

Taktista NHL-puhetta voisi vääntää enemmän sarjan nykyisistä lähtökohdista eikä esittää supervalmentajaa, jonka mielestä nykyiset koutsit tekevät kaiken väärin. Olli Määttä kuvaili hyvin NHL-peliä. Kiekkoa heitetään paikkoihin, jossa vastustaja joutuu ongelmiin ja väsyy. Sitten isketään. Jos taktiikkaa analysoidaan tarkasti, se pitäisi tehdä ottelu kerrallaan.

Palomäki: Kuten usein, tässäkin totuus löytyy jostain sieltä välimaastosta. Voi olla, että Ville Nieminen ajattelee tällä hetkellä pelistä vähän turhankin orjallisesti kuin Euroopassa valmentava valmentaja, mutta kärjistäminen ei hänen tapauksessaan ole lainkaan huono asia. Hän on halunnut selkeästi tehdä pesäeron entiseen NHL-pelaaja Ville Niemiseen, mikä alleviivaa, että ei se totuus ainakaan siellä päässä spektriä ole.

Ja kuten sanottu, peli Pohjois-Amerikassa on liukumassa paljon voimakkaammin eurooppalaiseen suuntaan kuin päinvastoin. Jos arvon lukija löytää jostain käsiinsä Urheilulehden numeron 41/2016, entinen kollegani Samuel Savolainen kirjoitti siihen hienon artikkelin siitä, kuinka Mike Babcockin jääkiekkoajattelu on saanut voimakkaasti vaikutteita Suomesta. Kuten tiedetään, Babcockin ajatukset ovat sittemmin levinneet ympäri NHL:ää...

Leppänen: Onnea Mikelle. Vielä kun ottaisivat valmennustiimiin jonkun Tintin innokkuudella operoivan suomalaisen Mestis-valmentajan, Toronto voisi alkaa suunnitella mestaruusparaatia.

Molemmat voivat oppia toisiltaan. NHL-jengit kopioimaan hiukan viisikkopeliä Suomesta ja liigaseurat vastaavasti hyödyntämään jenkkiläistä tähtikulttiperiaatetta. Julius Junttila vaan kerrostalon kokoisiin tienvarsimainoksiin ja reality-sarjaan esittelemään glamourinhehkuista elämää.

Mutta tämä keskustelu alleviivasi yhtä asiaa: Kiekkoareenan NHL-toimituksen viisikkotasapaino on kunnossa. Äijä ajaa ytimeen ja mä hoidan hömppäjutut! Jotta homma tasapainottuisi vähän, yritän kirjoittaa johonkin juttuun sanan “kollektiivinen”. Jos sä sitten vastaat kirjoittamalla “seksikäs”?

Voiko ohjauspeliä kutsua seksikkääksi?

Palomäki: Haaste vastaanotettu. Voiko ohjauspeliä kutsua seksikkääksi?

Leppänen: Onhan sitä kaikenlaisia perverssejä maailma täynnä. Enkä toki ole puhtoinen itsekään. Mielestäni esimerkiksi Aki Bergin ja Toni Lydmanin rystypuruissa omalta alueelta oli hyvinkin paljon eroottista latausta.