Unohtakaa kriisipuheet

No niin, nyt se on pelattu, Leijonien ensimmäinen ottelu. Hätäisimmät vapun viettäjät virittelevät ties jo minkälaisia kriisejä ja unohtavat, että USA ei tälläkään kertaa ole kisoissa millään koulupoikajoukkueella, vaan ison kiekkomaan iskukykyisellä ryhmällä, sanan kaikissa merkityksissä.

MM-kisojen systeemi on sellainen, että ensimmäinen viikko haukutaan pelaajia, pelitapaa ja yhden ikäihmisen pikkutakkia. Ja sitten joskus tulee se tosipeli, puolivälierä… Arvosana annetaan aina sen mukaan, yltääkö Suomi mitalipeleihin vai jääkö aikakirjoihin sijaluvuksi viisi tai huonompi.

Aina jossain välissä moititaan pelaajavalintoja ja puhutaan maalivahtikriisistä.  Tosissaan tai läpällä, mutta puhutaan kuitenkin.

Oman MM-kisahistoriani eriskummallisin maalivahtiepisodi on jäänyt mieleen Itävallasta kymmenen vuoden takaa. Suomi lähti Innsbruckiin kahdella veskarilla, kolmas eli Pasi Nurminen ”piti pelivalmiutta yllä” harjoittelemalla ”kovaa” kotimaassa.

Kun Fredrik Norrena putosi kesken kisojen remmistä, nähtiin tilanne, että treenihallin aamujäillä hikoili Niklas Bäckströmin lisäksi muuan Risto Dufva, Leijonien silloinen apuvalmentaja. Moni paikalla ollut ei tunnistanut ylärimaan tuon tuosta nojaillutta RD:tä, ihmetteli vain, että vähän väsyneeltä vaikuttaa tuo veskari…

Sitten tehtiin vaihdos: Norrena lensi kotiin ”lapsia laskemaan”, kuten hän tuolloin kuvaili. Ja kotona ”kovaa treenannut” Nurminen tuli vaihdossa silmiä hivelevän kauniisiin kisamaisemiin. Nupen saldoksi jäi nolla pelattua minuuttia, Suomelle tuloksena oli lopulta seitsemäs sija.

Nyt kisoissa on heti valmiiksi kolme kassaria. NHL:n parhaaksi vahdiksi ehdolla oleva Pekka Rinne on varma ykkönen jokaisen asiantuntijan, kotisohvan analyytikon ja myös kahden muun kisaryhmään nimetyn veskarin mielestä. Siitä ei ole kahta sanaa. Sen sijaan, silti ja siitä huolimatta moni maalivahtipelaamisen – tai aikaerojen – asiantuntija olisi harkinnut USA-avausotteluun torjuntavuoroa Atte Engrenille tai Juuse Sarokselle.

No, alkusarjan ensimmäinen peli on alkusarjan ensimmäinen peli, eikä yhtään mestaruutta tai mitalia ole ennenkään ratkottu kisojen avauskamppailussa. Suunnankin ehtii kääntää moneen kertaan. Rinne on ensi viikolla kuin eri mies. Leijonat ei kaatunut Rinteen normipäivää vaisumpaan peliesitykseen, mutta psykologisesti – ja aikaeromielessä myös fysiologisesti – olisi saattanut olla fiksua antaa peli jommallekummalle niistä miehistä, jotka ovat ehtineet olla leirityksessä mukana täydet neljä viikkoa.

Vaikka veskarit tietävät pelin hengen, jokainen maalivahti haluaa varmasti itse pelata. Tai niin kuin Engren kuvasi, kun jututin häntä alkuviikolla Länsi-Suomeen. Raumalaislähtöisen kiekkokiertolaisen tilillä on toistaiseksi yksi ainoa varsinainen MM-kisapeli. Se oli varaveskarin pesti kevään 2013 kotikisoissa alkusarjan ottelusa Venäjää vastaan.

”Ei siitä paljon kokemusta saanut, kun yhdessä pelissä auoin luukkua.”

Nyt sitä kokemusta olisi ollut mahdollisuus saada ja antaa. Se olisi ollut Kari Jaloselta, Ari Moisaselta ja muulta valmennusryhmältä luottamuksen osoitus sekä Rinteelle että pitkän leirin lusineille. Nashvillen tähtivahti olisi ehtinyt huilata jet lagin unohduksiin, Saros tai Engren olisivat oikeutetusti tunteneet itsensä täysivaltaisiksi joukkueen jäseniksi. Ja saanet pojille pelin lisäksi ehkä myös voiton.