Ulkojäät – Kauan sitä odotettiin, eikä suotta

Vaikka Karri Kivi tsemppaakin tässä "vain" omaa joukkuettaan, Ilveksen päävalmentaja voisi näyttää peukkua koko Ulkojäät 2016 -tapahtumalle. Kuva: Jukka Rautio/Europhoto

Jos Ulkojäät 2016 -tapahtumia pitää kuvailla yhdellä sanalla, se sana on onnistuminen. Suomi-kiekon menestyksekkäin ulkojääseura eli 14 taivasalla voitetun SM-kullan Ilves järjesti tamperelaiselle – ja vähän stadilaisellekin – kiekkoyleisölle ikimuistoisen viikonlopun.

Imagohyöty: PR-tapahtumana Ulkojäät 2016 oli napakymppi. Kotisohvalle jääneet saavat syyttää mukavuudenhalustaan tai pitkien kalsarien käyttämisen kammostaan vain ja ainoastaan itseään. Kaksi ulkoilmaottelua tekivät hyvää myös suomalaisen jääkiekkoilun pöhöttyneelle ja kalliiden lippukohujen mustaamalle maineelle. Lätkä on hetken aikaa taas cool – varsinkin pikkupakkasessa ja pipo molarin maskin päällä "niitattuna".  

Urheilullinen taso: Jaossa olleet kuusi sarjapistettä olivat vakuutus ja takuu sille, että joukkueet vetivät joka ikisen vaihdon tosissaan ja täysillä. Miestä "laminoitiin laitaan" ihan olan takaa, ja kaikki kolme kaukalossa nähtyä joukkuetta esiintyivät identiteettinsä mukaisesti. Tappara oli tyly, träppäävä ja tehokas. Ilves edusti taitokiekkoa niin kuin tupsukorvat ovat tehneet jo noin vuodesta 1621 lähten, eikä IFK:kaan irtaantunut identiteetistään. 

Miksi "vain" onnistuminen? Ihan täysosumaksi Sorsapuiston kahta ottelua ei ilkeä kutsua, sillä talousvaikeuksissa jo pitkään kärvistellyt Ilves olisi kernaasti tarvinnut isommankin yleisömäärän kuin perjantain 11 000 ja lauantain 8 500 katsojaa. Ilveksen monisäikeisiä lausuntoja antava toimitusjohtaja Esa Honkalehto kertoi etukäteen, että 20 000 katsojalla järjestäjä olisi "taloudellisesti kuivilla". Moni muistaa sen ennakkohypetyksen, että ulkojäiden piti olla se kantoraketti, joka kääntää tilinpäätöksen etumerkin miinuksesta plussaksi.

Viihdearvo: Täydet viisi tähteä. Tamperelaiseen luonteenlaatuun sopii konstailemattomuus ja turhan pröystäilyn vältteleminen. "Ei tehrä tästä ny numeroo" -asenne on kuin sanasta sanaan seuraikoni Raipe Helmisen motto. Sorsapuistossa nähtiin kuitenkin värikkäiden pelitapahtumien lisäksi ilotulitteiden räiskettä sekä Kummeli-kaksikko Heikki Silvennoisen ja Heikki Vihisen visiitti jäällä. Kukaan tuskin odotti, että Popedan Paten veisaama "Mää ja Tapparan mies" olisi kaikunut Ilveksen ottelussa.

Urheilullinen anti: Perjantaina Ilves nousi kahden maalin takaa tasoihin ja jatkoajalle. Lauantainakin päästiin näkemään kolmella kolmea vastaan jatkoaika, kun Matias Sointu ja Markku Flinck onnistuivat samassa asiassa kuin HIFK:n Lennart Petrell ja Henri Tamminen, siis maalinteossa. Kun vielä Jerry D'Amigo tinttasi voittomaalin, tupsukorville jäi tapahtumasta 50 prosenttia tarjolla olleista sarjapisteistä.

Oppimiskyky: Tampereen edellinen ulkoilmaottelu Ratinassa keskeytettiin kolme vuotta sitten kolmeksi vartiksi siitä syystä, että huuruisia pleksejä yritettiin pitää sulana jäänestoaineella. Laitaa pitkin pelialustan pintaan valuessaan aine teki tehtävänsä vähän turhankin hyvin ja myös pelialusta meni mössöksi. Nyt samaa virhettä ei toistettu. Sorsapuiston jää oli sekä silmämääräisesti että pelaajien mielestä erittäin hyvä. 

Pukeutuminen: Katsomossa näkyi vain harvoja paljaspäisiä uskalikkoja, eli 2010-luvulla pipottumuus ei onneksi ole enää uskottavuuden synonyymi. Erityistunnustuksen siviilirohkeudesta ansaitsee HIFK:n päävalmentaja Antti Törmänen, joka tunnusti Hufvudstadsbladetin haastattelussa, ettei urheilemaan ilman "tykkejä" eli pitkälahkeisia kalsareita. Lääkekuuri tai ei, järjenkäyttö on sallittua.

Epäsopivimmat kengät: Viluisinta taisi olla HIFK:n Matt Generousin kanssa tapelleella Brett Bulmerilla, joka seurasi avauserän ulosajonsa jälkeen ottelun loppuun katsomoaukolla suihkusandaaleissa. Hikimärät sukat ja släpärit eivät ole pikkupakkasessakaan kovin kaksinen yhdistelmä, ainakaan parin tunnin annoksena. 

Epäsopivin käytös: Kehu kalsareista taisi sittenkin olla etuajassa annettua. HIFK:n leiristä ei löytynyt äkkikuolematappion jälkeen sen paremmin Törmästä kuin pelaajiakaan median eteen haastateltavaksi. Punaisten bussi starttasi putkikatsomon takaa hämmästyttävän – ja sakotettavan – nopeasti. Kun seura seura on perustettu jo vuonna 1897, luulisi ylenpalttisen arroganssin jo väistyneen.

Tunnelma: Pelkistetyt putkirakennelmat ja seisomakatsomot loivat lehtereille mainion perusfiiliksen. Joukkueet hoitivat lopun. Virvokkeiden ja ruuan myyntipisteitä vaikutti olevan riittävästi, muttei liikaa. Kukaan ei tiettävästi myöskään kokeillut, tarttuuko kieli metalliputkeen kiinni.

Entä seuraavaksi? Ilveksen yhtiökokous on ollut keskeytyksissä jo puolitoista kuukautta. Urheilusanomien Vesa Rantanen kiteytti rahavaikeuksissa kituvan Ilveksen tilanteen tv-lähetyksessä osuvasti: "Suomen jääkiekkohistorian hienoin seura on saanut ristikseen Suomen jääkiekkohistorian karmeimman omistajan." 
Ensi kausi huipentaa perinneseuran "Viiri viidessä vuodessa" -projektin, ja niin kuin tyhmempikin tajuaa, seuran on oltava paitsi varoissaan, ennen kaikkea tolpillaan voittaakseen ensimmäisen mestaruutensa kevään 1985 jälkeen.