Tuska paistaa kauas

Juha Vuori ei ole saanut Lukko pelaamaan sillä tasolla, mitä nimilista antaa luvan odottaa. Kuva: Juha Sinisalo

Oli hienoa, että Lukko antoi Juha Vuorelle mahdollisuuden nousta liigajoukkueen päävalmentajaksi. Se oli luonnollista jatkumoa sille työlle, jota Vuori oli seurassa tehnyt jo kahdeksan kauden ajan.

Hän oli saanut toimia kahden hyvin erilaisen valmentajan eli Rauli Uraman ja Risto Dufvan apuna.

Hän oli noussut jo kerran onnistuneesti apuvalmentajasta vastuuluotsiksi, kun Uraman pesti päättyi potkuihin.

Hän oli tehnyt töitä sen eteen, että olisi valmis sillä hetkellä, kun ensimmäisen oman projektin aika tulisi.

Katsottiin asiaa sitten seuran tai Vuoren vinkkelistä, ratkaisu oli perusteltu. Kaikki meni juuri niin kuin pitääkin.

Vuori sai rakentaa rauhassa joukkueensa, hahmottaa pelitapaa, suunnitella omanlaistaan Lukkoa. Pukukopissa vaihtuivat pinnoitteet ja pelaajat.

Kauniiksi pohjustetut tarinat eivät kuitenkaan saa onnellista loppua. Toki Vuoren tarina Lukossa ei ole vielä viimeisellä sivullaan, mutta juonenkäänteet ovat olleet surullisia.

Kylmä matematiikkakaan ei ole Lukon puolella. Raumalaiset ovat pelanneet 60 ottelun runkosarjasta 18 kamppailua, ja niistä on irronnut 14 pistettä.

Pudotuspelipaikka on perinteisesti irronnut noin 85 pisteellä. Siihen yltääkseen Lukon pitäisi pystyä kaivamaan loppukauden ajan keskimäärin 1,7 pistettä peliä kohti.

Sillä tahdilla ovat toistaiseksi pystyneet pelaamaan Tappara, KalPa, Sport ja TPS.

Kun Lukko on voittanut kaudella vain kaksi peliä varsinaisella peliajalla, ei näkyvissä ole oikeastaan minkäänlaisia ennusmerkkejä siitä, että mainittu pistemäärä tulisi täyteen.

Ensimmäinen kausi uuden projektin puikoissa on usein opettelua, mutta ei sarjan kolmanneksi kovimmalla pelaajabudjetilla pitäisi joutua katselemaan kaikkien muiden selkiä – ei sitten mitenkään.

Kyse ei edes ole siitä, että rahat olisi haaskattu täysin vääriin pelaajiin. Lukolla on kahden hyökkäysketjun verran todella laadukkaita hyökkääjiä kotimaiseen sarjaan sekä etenkin hyökkäyssuuntaan hyvä pakisto.

Kyse on pitkälti siitä, että joukkueen suorittaminen kaukalossa tökkii. Näyttää siltä, että pelitavallisesti Vuoren bändi ei soita yhteen.

Pelaajat eivät näytä olevan samalla sivulla, vaan he pelaavat suorastaan eri peliä. Pelin toisteisuus puuttuu, mikä luo epämääräisen vaikutelman.

Käytännössä Lukon peli näyttää sellaiselta, mitä sen voisi kuvitella olevan syyskuun ensimmäisten neljän tai viiden pelin aikana.

Nyt eletään marraskuuta, ja ensilumikin on tavoittanut jo Rauman. Pelin ytimen pitäisi olla jo selkärangassa ja pelaamista pitäisi hiljalleen kehittää kohti kevättä.

Lukolle todellakin tulee kiire.

Ei tarvitse olla Juha Vuoren perhetuttu, jotta hänen henkisen tilansa pystyisi aistimaan. Tuska paistaa kireästä ilmeestä ylimmälle penkkiriville saakka.

Se on luonnollista. Kireältä näyttäisi kuka tahansa, jos asetelma olisi yhtä tukala.

Lukko on jo kahdesti etsinyt pelaajakaupasta helpotusta murheeseen. Maalivahti Jakub Stepanek ja puolustaja Keaton Ellerby olivat laadukkaita hakuja.

Voisi kuvitella, että mikäli seurajohto vielä jollakin tavalla tilanteeseen reagoi, se vaihtaa valmentajaa.

Varmasti johtoporras kuitenkin myös tietää, ettei se ole oikotie onneen. Hjallis Harkimo totesi hiljattain, että hän on antanut noin 15 potkut jokeripomona. Niistä yhdet ovat hänen mielestään kannattaneet.

Koko Lukon valmennusnelikolla on sopimukset myös tulevasta kaudesta, joten totaalituuletus tulisi kalliiksi.

Niin toki tulee myös koko kauden jatkuva konttaaminen.