Turonkin tie viemässä muualle

Turo Asplundilla olisi sopimus Lukon kanssa, mutta kohti piste-ennätystään matkalla oleva sentteri on vaihtamassa maisemaa. Kuva: Juha Sinisalo.

Muistatko vielä raumalaisen jääkiekkovuoden 2011? Se oli ilon ja murheen vuosi niin Lukolle kuin sen päävalmentajalle Rauli Uramallekin.

Keväällä pelit päättyivät pronssijuhliin. Urama pystyi kolmannella valmennuskaudellaan palauttamaan Lukon mitalijoukkueeksi.

Nelivuotinen projekti ei kuitenkaan koskaan saanut huipennustaan. Urama sen sijaan sai jo ennen vuodenvaihdetta potkut.

Lukko oli tuolloin saranakohdassa, jollaisia väistämättä tulee. Jo marraskuun puolivälissä oli kerrottu, että Risto Dufva tulee seuraavaksi kaudeksi Lukon päävalmentajaksi.

Samalla kellonlyömällä oli paljastettu, että Uraman ura jatkuu Jääkiekkoliiton huippu-urheilujohtajana.

Ensimmäisellä kaudellaan Urama ei saanut Lukon peliä toimimaan. Kun hän otti ohjat, joukkueeseen oli jo kiinnitetty pelaajia, joiden hän ei katsonut istuvan lainkaan omaan pelitapaansa.

Kausi meni huonosti ja päättyi selviytymistaisteluun sarjapaikkaa vastaan.

Sen jälkeen vuorossa olivat valoisat vuodet. Ensin Lukko löi tauluun syksyn voittoennätykset, sitten otti mitalin.

Dufva pystyi jo avauskaudellaan viemään joukkueensa välieriin, kiitos hienon pudotuspelikevään. Vauhtia kuitenkin piti hakea säälipleijareista asti.

Urama osui mitalisuoneen kolmannella kaudellaan, Dufva jo toisellaan.

RD:n kolmanteen kauteen Lukko laittoi palikat kohdilleen. Mestaruustavoite lyötiin avoimesti julki, ja sitä jahtaamaan koottiin uskottava ja hyvin roolitettu ryhmä.

Tarinasta oli myös tuleva värikäs. Oli kotikaupunkiinsa palannutta maailmanmestari Janne Niskalaa, oli

Tapparasta värikkäästi pois joutunutta Ville Niemistä, oli lausunnoillaan hätkäyttävää Jonne Virtasta...

Tavoite oli lähellä myös täyttyä. Vaikka Ville Vahalahden polvi petti, Lukko pääsi aivan finaalin porteille.

Aivan viimeinen porras oli liikaa. Tappara oli jo sillassa, mutta pystyi välierissä nousemaan 3–1-tilanteesta vielä voittajaksi.
Se oli kova isku, josta Lukko ei pronssiotteluun mennessä ehtinyt toipua. JYP vei arvomitalit ja jätti jälkeensä vain tyhjän tunteen.

Nyt Lukko on jälleen samaisessa saranakohdassa. Dufvan projekti jää nelivuotiseksi, ja hänen tiensä vie kauden jälkeen Mikkeliin.

Siellä häntä odottaa uudenlainen projekti. Jukurit on mielenkiintoinen rakennustyömaa, mutta mestaruuksista se ei kaiken järjen mukaan ihan heti pelaa.

Siksi voi kuvitella, että Dufva haluaisi kiihkeästi voittaa tänä keväänä.

Nyt siihen on ainakin jonkunlainen mahdollisuus, vaikkei hänenkään nelivuotiskautensa menestyskäyrä näytä loppuun asti nousujohteiselta.

Lukossa ei kuitenkaan muutu vain valmennus. Myös suurin osa pelaajista on vaihtamassa paikkakuntaa kauden jälkeen. Lähtevien pelaajien määrä on lähempänä kahtakymmentä kuin kymmentä.

Pitkään yhdessä ollut joukkue hajoaa.

Perjantain kotiottelussa sinikeltaista paitaa kantaa moni pelaaja, jolle seura ei ole tarjonnut jatkosopimusta.

Lisäksi esimerkiksi kakkosketjua johtaa Turo Asplund, jonka sopimuksen Lukko aikoo Kiekkoareenan tietojen mukaan purkaa.

Dufvan vanha luottomies teki viime keväänä raumalaisseuran kanssa 2+1-vuotisen sopimuksen. Nyt hän on ilman varmuutta tulevasta.

Samoin esimerkiksi Janne Lahti ja Olavi Vauhkonen eivät Kiekkoareenan tietojen mukaan kuulu Lukon tulevaisuudensuunnitelmiin.

Asetelma on tavallaan väistämätön, sillä Lukko pyrkii rakentamaan tulevan joukkueensa käytännössä valmiiksi vuodenvaihteeseen mennessä.

TPS:n urheilutoimenjohtaja Antero Niittymäki antoi torstaina aiheesta haastattelun Ilta-Sanomille.

Hän toivoi jonkinlaisia aikarajoja, milloin liigaseurat saavat värvätä muista joukkueista pelaajia. Niittymäen mielestä nykytilanne on villi viidakko.

Nykyisillä käytännöillä sopimuksia voi rauhassa solmia, kunhan niitä ei julkaise.

Siinä ei ole mitään väärää tai ihmeellistä, että Juha Vuori haluaa tehdä omannäköisensä projektin. Päinvastoin, se on luonnollista ja oikein.

Kuluvan kauden osalta tilanne on kuitenkin haastava, sillä pelejä on paljon jäljellä. Nykyinen nippu pitäisi saada pysymään ryhmänä ja puhaltamaan yhteen hiileen.

Usein menestyksen tie vaatii sellaisessa kohdassa jonkinlaisen legendan. Ässien mestaruuskeväänä se oli hetki, kun Ville Uusitalo tarttui viinipulloon.

Viime kauden Tapparalle se oli pidetty Josh Green. Kanadalaisen piti lopettaa, ja joukkue halusi pelata mestaruuden hänelle.

No, lopputulos oli hopeinen eikä Green edes lopettanut.

Se oli kuitenkin kannustin, joka ehkä potki kirvesrinnat välierissä Lukon ohitse.

Lukko on nyt tilanteessa, jossa se tarvitsee oman legendansa.

Joukkueen sisältä.