Törkeitä viivelähtöjä ja limaista träppiä

Perinteinen liigaristeily on säilyttänyt asemansa suomalaisella kiekkokartalla – toki lama-Suomen sävyyn tuunattuna. Tiistain avaustilaisuus pidettiin kuivalla maalla tamperelaisessa järvenrantahotellissa. Ja hyvä että pidettiin. Laivalta ei osaa jäädä kaipaamaan muuta kuin taxfree-myymälän tuliaiskarkkeja, eli kilosta 800 grammaan keventynyttä viinikumi-karkkirasiaa.

Itse asian tilaisuus täytti täydellisesti.

Kiekkoväen kokoontumisajossa kenenkään ei tarvinnut kiroilla tuomareille, puristaa komposiittia tai kiskoa kiekkoa pleksin kautta keskialueelle.

Pelaajille ja päävalmentajille sekä menoa seinäkukkasina seuraaville erotuomareille avausinfo oli viimeinen rento iltapäivä ennen painepitoisten tosipelien alkua.

Ei kuitenkaan liian rento. Tästä syystä yhdenkään toimitusjohtajan ei tarvinnut tyrkkiä yönsä hyvin valvonutta tähtipelaajaa aamutuimaan terminaaliin, jotta joukkue olisi pikaisen paluumatkan jälkeen täydessä treenivahvuudessa heti avaustilaisuuden jälkeisenä aamuna.

Tiedotusvälineille tilaisuudella on yhä iso tai vähintään keskisuuri merkitys. Kun spottivalojen paahteessa päivystävät seurojensa kapteenit, haastatteluista on oikealla kysymyksenasettelulla kiskottavissa irti kaikenlaista.

Myös epävirallisella jutustelulla eli perinteisillä värityksillä on oma arvonsa. Kahvimuki kädessä ja pulla suussa (tai terveysversiossa sämpylä lautasella) on ennen varsinaisen tilaisuuden alkua hyvä arvuutella, kuka koutseista kiskaisee virallisen haastatteluosion levottomimmat jutut.

Yleensä potin on korjannut Kai Suikkanen tai Risto Dufva, jonka verbaaliakrobatia tosin on herkullisimmillaan yksittäisten ottelujen jälkimainingeissa.

Väritysjuttujen maratontilaston kärjessä keikkuu Hannu ”kuus mestaruut” Jortikka, joka tosin ei hetkeen ole ollut paikalla, mutta jolta lohkesi takavuosiena aina jollain lailla tuore tapa vastata tusina kertaa kysyttyihin kysymyksiin.

No, kuka korjasi potin eilen: a) Suikkanen, b) RD vai c) joku yllättäjä kenties?

Oikea vastaus on c).

”Kun olen kollegoita kuunnellut, niin kaikki pyrkivät pelaamaan nopeasti. Me varmaan pyrimme pelaamaan hitaasti ja yritämme olla sössimättä. Törkeitä viivelähtöjä, limaista träppiä, eikä muutenkaan yritetä tsempata”.

Ja kenen suusta moinen murjaisu kuultiin?

Värityksen tarjoili ässäluotsi Jyrki Aho, joka pääsi lavalle työnantajansa alkukirjaimen mukaisesti eli viimeisenä. Aho myös epäili, että Porista löytyy muitakin hulluja kuin vain hän.