Toimiiko ylivoima, tervehtyykö Spina? Viisi pointtia TPS:n keväästä

TPS on hyvissä asemissa, mutta mestaruustaistelu kysymysmerkkejäkin riittää. Kuva: Europhoto/Jukka Rautio

TPS piti kiinni runkosarjan kakkossijasta voittamalla maanantaina Ässät 4–2. Runkosarjan loppusuora herätti niin kysymyksiä kuin vastauksia. Tässä turkulaisleirin puheenaiheet pudotuspelien alla.

TPS vältti painajaisvastustajansa

Tämän ja viime kauden aikana on käynyt täysin selväksi, että Pelicans ei sovi TPS:lle lainkaan. Lahtelaisjoukkueen kanssa ei kaukalossa toki viihdy juuri kukaan muukaan, mutta TPS:n Pelicans on riisunut aseista kerta toisensa jälkeen.

Huolestuttavinta TPS:n kannalta on se, että Pelicans on pystynyt voittamaan keskinäisiä kohtaamisia niin monella eri tavalla – fyysisellä pelillä, kiekkokontrollilla tai suoraviivaisella vauhtikiekolla. Viimeisimmän kohtaamisen jälkeen TPS-pelaajat myönsivät, että vastaukset alkavat olla lopussa. Nyt niiden vastausten keksiminen on KalPan päänsärky.

Hienoon kevätvireeseen yltänyt Kärpät tai heräämisen merkkejä osoittanut HIFK eivät myöskään ole etukäteen ajateltuna unelmavastustajia TPS:lle, mutta jostain syystä kummassakin tapauksessa kyse on turkulaisille paremmasta ja fyysisesti vähemmän kuluttavasta match-upista.

Thorell ja Virta kuuluvat yhteen

Jerry Ahtola on pelannut ison osan kaudesta TPS:n kakkossentterinä. Helmi-maaliskuun 12 ottelua kyseisellä tontilla poikivat sangen vaatimattomat tehot 0+1.

Samaan aikaan Ahtolan laidalla pelannut maalitykki Erik Thorell tarpoi vaikeassa 19 ottelun jaksossa, jonka aikana Färjestad-laituri heilutti verkkoa vain kahdesti.

Viime lauantain SaiPa-ottelussa Thorellin sentteriksi istutettiin Patrik Virta. Thorell teki kaksi maalia, ja maanantain Ässät-ottelussa Virran ketju iski TPS:n kaksi ensimmäistä maalia.

Asia ei tietenkään ole näin yksinkertainen. Vaisut tehot tämän vuoden puolella eivät tee Ahtolasta huonoa pelaajaa, eikä Thorellin vaisu jakso varmasti ollut Ahtolan vika.

On silti havaittavissa, että tehokkaasti viimeistelevä Thorell saa itsestään paljon irti, kun vierellä on juonikas, luova ja ovela pelaaja. Dave Spinan poissaollessa sellaista pelaajaa ei aina ole Thorellin ketjuun mahtunut.

Virrallakin on ollut omat vaikeat hetkensä, mutta häneen edellä luetellut adjektiivit sopivat paremmin kuin Ahtolaan. Pari ottelua on todella pieni otanta, mutta Thorellin ja Virran yhteispeli on vaikuttanut hyvin lupaavalta. Näillä näytöillä tämä parivaljakko olisi hyvä pitää yhdessä pudotuspelien käynnistyessä.

Tämä ei todellakaan tarkoita, etteikö Ahtolalla olisi omaa ruutuaan. Ahtola on viimeisen päälle joukkuepelaaja ja hoitaa sentterinä puolustusvelvoitteensa älykkäästi. Jos TPS-valmennus näkee Ahtolan edelleen keskushyökkääjänä, mies on kuin luotu kolmosketjun keskelle.

Ylivoimalla ei enää tekosyitä

TPS:n ylivoimatehot ovat lähes koko kauden pyörineet 20 prosentin alapuolella, ja runkosarjan päätteeksi osumatarkkuus on ollut 16,59 prosenttia.

Saldo on sarjakakkoselle korkeintaankin keskinkertainen. Vaikeudet ovat olleet nähtävillä pitkin kautta. Ylivoimaan on kokeiltu erilaisia kuvioita ja viisikoita, mutta viisasten kiveä ei ole löytynyt. Asetelma on erikoinen, kun joukkueessa on Eric Perrinin ja Tomi Kallion kaltaisia pelintekijöitä, Jasper Lindstenin tyylisiä taitavia juonittelijoita, Ilkka Heikkisen tyyppisiä viivapelotteita ja kliinisiä maalintekijöitä Thorellin malliin. Palikat ovat olemassa, mutta menestysreseptiä ei ole löytynyt.

Viikon tauko ennen puolivälieriä tuleekin tarpeeseen, sillä erikoistilanteiden merkitys ei jatkossa ainakaan pienene. Jo runkosarjan lopulla TPS kohtasi kierros kierrokselta tiiviimpiä puolustuksia ja tarkemmin pelaavia joukkueita.

Tapparan ylivoima oli runkosarjassa noin 29-prosenttista (mikä on mieletön suoritus 60 ottelun jaksolla). Pudotuspelijoukkueista myös JYP (24,06 %) ja Kärpät (21,11 %) vinguttivat verkkoa yli 20-prosenttisesti.

TPS:llä on kelpo alivoima, mutta jos joukkue antaa vastustajilleen liikaa tasoitusta ylivoimapelissä, paineet puolustuspäässä ja maalinteossa viidellä viittä vastaan kasvavat. Se ei ole optimaalinen tilanne, kun jäljelle jäävät vain parhaat joukkueet.

Tiikerinsilmä on tallella

TPS ei ollut runkosarjan päätösviikkoina terävimmillään, mikä on saanut osan TPS-kannattajista huolestumaan. Kannattaako pienestä alavireestä kantaa huolta pudotuspeleihin saakka?

Ei. On totta, ettei TPS ole esittänyt parasta peliään. Se ei kuitenkaan tehnyt niin myöskään vuosi sitten samaan aikaan, jolloin epätasainen joukkue ei kestänyt loppuun saakka ja valahti säälipleijarien puolelle.

Moni epäilevä tuomas uskoi, että sisukas Sportkin saattaa olla liikaa. TPS ryhdistäytyi oikealla hetkellä ja paketoi vaasalaiset suoraan kahdessa pelissä.

TPS:ssä on niin paljon johtajuutta, ettei otteen katoamista kannata pelätä ennen raskauttavia todisteita. Pelkästään Tomi Kallion läsnäolo takaa sen, että vaatimustaso, voittaminen ja sitoutuminen ovat keskiössä.

Kun riveissä ovat myös Henrik Tallinder ja Eric Perrin (muita konkareita unohtamatta), on varmaa, että TPS tietää, mitä pudotuspeleissä pitää tehdä. Se ei yksinään takaa yhtäkään voittoa, mutta kokenut joukkue on epäilemättä valmis.

Runkosarjan loppua ei lopulta kannata ylikorostaa. TPS:n kotietu oli käytännössä selvillä jo hyvissä ajoin ja tilanne turvallinen. Se heijastui niin TPS-pelaajien kommentteihin kuin itse peleihinkin.

Spinaa on ikävä

Tappara ja JYP ovat TPS:n suurimmat kilpailijat kannujahdissa. Kärkiyksilöiden tasossa TPS ei ole kumpaakaan joukkuetta rajusti jäljessä, mutta leveydessä on.

Jasper Lindsten–Eric Perrin–Tomi Kallio on todettu toimivaksi tulosketjuksi. Erik Thorellin ja Patrik Virran yhteistyö on osoittanut lupaavia merkkejä (ks. yllä), mutta monille muille yrittäjille kakkosketjun tulospelaajan luistimet ovat toistaiseksi osoittautuneet liian suuriksi.

Ratkaisijarintamaa leventääkseen TPS tarvitsisi riveihinsä Dave Spinan. Aivotärähdyksen helmikuussa saanut Spina pelasi jo viime torstain Kärpät-ottelussa ja saalisti heti syöttöpisteen. Kahdessa viimeisessä ottelussa Spina ei kuitenkaan ollut mukana. Kiekkoareenan tietojen mukaan odotettu paluu tuli sittenkin hieman liian aikaisin.

TPS:n kannalta on toivottavaa, että viikon pelitauko tekee Spinan kohdalla tehtävänsä. Kokoonpanossa on luotettavan tuloksentekijän mentävä aukko. Lisäksi Spina pystyy nopeudellaan, oveluudellaan ja jopa tietynlaisella kuumapäisyydellään kääntämään pelin kulkua. Yhdysvaltalainen sopii myös todistetusti hyvin yhteen Thorellin kanssa.

Jos myös Curtis Hamilton toipuu pelikuntoon, aina parempi. Hamilton ehti kuitenkin pelata TPS-paidassa ennen loukkaantumistaan niin vähän, ettei laiturin varaan ehtinyt rakentaa suuria odotuksia.