Kolumni: Tämän miehen korvaaminen on HPK:lle lähes mahdotonta!

Valtava aukko. Saksaan lähtevän Joonas Lehtivuoren paikkaaminen on HPK:lle suuri haaste. Kuva: Jukka Rautio.

Kun HPK marssitti vahvistuksensa median eteen lähes päivälleen vuosi sitten, näky oli vaikuttava.

Vahvassa nousukiidossa ollut hämeenlinnalaisjoukkue esitteli toimistollansa peräti kahdeksan uutta pelaajaa ja kertoi vielä päälle ruotsalaisen Victor Backmanin hankinnasta.

Nyt saman pöydän taakse istuivat oma juniori Olli Maansaari ja Joensuusta testijaksolle saapunut Oskari Lehtinen.

Toki kylkiäisiksi kerrottiin myös Markus Nenosen ja Philippe Cornetin tulo sekä Filip Krivosikin jatkosopimus, mutta siitä huolimatta kontrasti oli valtava.

Ei sillä, että valtava vaihtuvuus olisi viisasta ja takaisi menestyksen.

Ei todellakaan.

Siitä huolimatta kauden avaustilaisuus jätti valjun maun. HPK-karkelot jatkuivat tämän jälkeen Rinkelinmäen hallissa perinteisellä Kick-Off -tapahtumalla.

En ollut paikalla, mutta osaan kuvitella paikalle saapuneiden fanien tunteet. He odottivat paljon enemmän.

Se oli Maansaarelle ja Lehtiselle monin tavoin epäreilu tilanne. Heistä tuli uhrilampaita ilman pienintäkään syytä.

Vahvistuksia kaivattiin kuumeisesti päättyneen kauden mahalaskun jälkeen. Suurin toivein matkaan lähtenyt HPK kompuroi kohtalokkaasti syksyllä – eikä vuodenvaihteen jälkeinen ryhtiliike riittänyt enää.

Pudotuspelipaikka karkasi käsistä. Se oli kaikin tavoin valtava pettymys edelliskauden puolivälieräpaikan jälkeen.

HPK:n päävalmentaja Antti Pennanen totesi mediatilaisuudessa, että menestystä voisi saada nopeammin toisella tavalla. HPK hakee sitä kuitenkin hiukan pidemmän kaavan kautta – omilla junioreilla. Niitä on tulevassa kokoonpanossa laskutavasta riippuen lähes 15.

Se on kiistattomasti iso määrä, mutta entä sitten?

Kaikki liigabisneksessä työskentelevät tietävät, että omien junioreiden määrää korostavat organisaatiot menestyvät huonosti tai vielä huonommin. Ilves on tästä hyvä esimerkki.

Nyt HPK on valinnut saman tien. Toisaalta sen ymmärtää, kun viime kausi toi miinusmerkkisen tuloksen – ja taustalla kuohuu hämmästyttävän paljon. Koko HPK tuntuu olevan kaaoksen partaalla.

Välillä tuntuu siltä, ettei mikään linkki toimi niin kuin pitäisi.

Siihen nähden Pennanen on malttanut mielensä hämmästyttävän hyvin julkisissa tilaisuuksissa.

Olen varma, että pinnan alla on kuohunut lukuisia kertoja raivoisasti ja vielä raivoisammin.

Jos ja kun HPK haluaa menestyä, ensimmäiseksi pitää hoitaa omat taustat kuntoon ja ravistella kaikki torakat ulos. Takavuosien saunasuhteet ja poliittiset pokkuroinnit eivät riitä enää mihinkään koko ajan kiristyvässä liigakiekkoilussa.

Myös Hämeenlinnassa on tajuttava tämä.

Muuten HPK putoaa kärkijoukkueiden kelkasta.

HPK hankki lisää hyökkäysvoimaa tulevaksi kaudeksi. Se oli ymmärrettävää Oula Palveen ja Kristian Vesalaisen lähdön jälkeen.

Silti kannattaa muistaa, että puolustaja Joonas Lehtivuoren lähtö oli HPK:n ylivoimaisesti pahin menetys.

Saksalaiseen Adler Mannheimiin siirtynyt Lehtivuori oli päättyneellä kaudella parempi kuin moni huomasikaan. Suorastaan fantastinen.

Tämän aukon täyttämiseen tarvittaisiin niin kova mies, ettei HPK:lla ole siihen ikinä varaa.

Niinpä kaikkien muiden pakkien pitää nostaa tasoansa – eikä sekään riitä välttämättä Lehtivuoren korvaamiseen.