Taklaus päähän ja huuto perään: ”Toivottavasti loukkasit pahasti!”

Seuraan poikani peliä silmä kovana netin tilastopalvelu eli Titun kautta. Ruutuun ilmestyy merkintä ” Pelirangaistus – pään ja niskan alueelle kohdistuva taklaus”. Mielessä käy nopeasti, ettei nyt vaan omalle pojalle olisi sattunut mitään.

Aihe on puhuttanut suomalaista lätkäkansaa koko uuden jääkiekkokauden alun. Päähän kohdistuneita taklauksia on ollut hälyttävän paljon, lähes jokaisella ottelukierroksella.

Niin tavikset kuin ammattilaisetkin ovat selitelleet ilmiön lisääntymistä.

Syypäinä on pidetty niin lajin nopeutta, tempon kiihtymistä, oikeaoppisen taklauksen vastaanottamistaidottomuutta kuin toisaalta yleistä vastustajan kunnioituksen puutetta.

Kuuluuko pelaaja, joka ei hallitse nopeuttaan, tähän peliin? Olen ymmärtänyt, että pelaaja on vastuussa monista asioista jäällä ollessaan kuten esimerkiksi mailastaan. Miten emme voi vaatia, että hän on vastuussa myös omasta kropastaan ja erityisesti sen käytöstä vahingoittamistarkoituksissa?

Sitähän päähän kohdistuneet taklaukset valitettavan usein ovat. Pieni prosentti on vahingossa tapahtuvia, yleensä junnukiekon puolella sattuvia.

Lätkä-äidin näkökulmasta nyt esitetyt selitykset ovat siis täyttä höpöhöpöpuhetta.

Minua ei äitinä lämmitä pätkääkään moiset selittelyt, jos poikani pää liiskataan tohjoksi vain sen vuoksi, että peli on nopeatempoista, eikä hän jonkun mielestä osannut ottaa taklausta vastaan oikeaoppisesti.

Lätkä on fyysinen peli. Se ei ole koskaan kuitenkaan tarkoittanut väkivaltaista peliä. Peliä ei tulla katsomaan, jotta näkisi pelaajia makaamassa jäällä, liikkumattomina tai hoippumassa tajuttomuuden rajamailla kohti vaihtoaitiota. Vai tullaanko sittenkin?

”Teidän poika sai aika kovan tällin päähänsä. Niska on nyt vähän arka, joten kannattaa varmaan seurata tilannetta.”

Jääkiekko on iso business. Joukkueiden tulee voittaa, häviäjiä ei muista kukaan.

On surullista ja pelottavaa, jos aikuiset ihmiset telovat toisiaan tahallaan. Erittäin ikävän asiasta tekee se, että nämä ”ajelijat” ovat monen nuoren junnun idoleja. Idoleja, joiden toimista otetaan mallia ja joita ”matkitaan” omissa peleissä. Keskiympyrässä tapahtuvat ”pidä pää ylhäällä” -huudot ovat junnupeleissä arkipäivää.

Jos pelaajat eivät pysty hallitsemaan taklauksiaan, tulisi valmennuksen ottaa tilanteisiin tiukempi kanta. Nyt kantaa ei ole.

Hatunnosto Ässien valmentaja Jyrki Aholle, joka julkisesti myönsi Matti Lambergin taklauksen olleen turha.

Tuokin ilmaisu on vielä melko vaatimaton mutta ainakin jotain.

Pojan joukkueen linja-auto lipuu harjoitushallin pihamaalle. Joukkueen huoltaja tulee luokseni.

”Teidän poika sai aika kovan tällin päähänsä. Niska on nyt vähän arka, joten kannattaa varmaan seurata tilannetta.” Arvasin!

Kerta ei ollut ensimmäinen. Tällä kertaa tilanteesta jäi kuitenkin ekstrahuono maku, sillä taklaaja oli tilanteen päälle huutanut, toivottavasti loukkasit pahasti!

Voin äitinä kertoa, ettei tunnu kovin mukavalta valvoa pojan vieressä seuraavaa yötä ja herätellä häntä kysyen, mikä sun nimi on?

Kirjoittaja on Marva Median erikoistoimittaja, kahden kiekkoilevan pojan äiti ja Täydelliset Hockey Mamat -facebook -ryhmän perustaja.