Tahdon portaat

Neljä peräkkäistä finaalipaikkaa on järkyttävän kova suoritus – mutta ei lähellekään sitä, mitä Tappara tahtoo.

Juuri tahto on yksi tärkeä tekijä tämän kevään finaalisarjassa. Tapparan traditioissa tahto ja maitohappo ovat jo vuosikymmeniä näytelleet päärooleja. Kirvesrintojen valmennusportaassa on aina ollut niitä miehiä, jotka ovat raapustaneet kesän treeniohjelmaan sanaparin ”Tahdon Portaat”.

Moninkertainen mestarivalmentaja Rauno Korpi muistetaan nimenomaan siitä, että hänen aikanaan kirvesrinnat olivat aina teräksisessä kunnossa. Eikä Korpikaan työteliäisyyttä keksinyt. Jo Kalevi ”Tepon isä” Numminen tuli tunnetuksi siitä, että hänen joukkueensa olivat aina fyysisesti iskussa. Samaa periksiantamatonta asennetta ovat seurassa siirtäneet muut valmentajat Jukka Rautakorpi etunenässä ja nykyinen luotsi Jussi Tapola ensin hänen oikeana kätenään ja nyt päävastuullisena.

Jos perjantain ottelua seurasi Nelonen Pron tökkivästä nettilähetyksestä, studiomiesten analyysista saattoi saada sellaisen vaikutelman, että tämä finaalisarja oli tässä. HIFK:n ja Tapparan taso on nyt nähty – ja näillä mennään, kunnes toisella eli stadilaisilla on neljä voittoa putkeen. Kiiltävän pöydän paneelin maalaisjäsen Karri Kivikin kuulosti Tapparan peliä analysoidessaan välillä ihan Ilveksen valmentajalta… mitä hän tarkemmin ajateltuna toki onkin.

On tietysti mahdollista, ettei Tappara voita tällä kaudella enää peliäkään. Korjasihan HIFK edellisenkin mestaruutensa puhtaasti 4–0. Niissä kekkereissä vastassa oli Blues, ja jopa helsinkiläisten fanit voittivat Espoon areenan kuorosodassa kotikannattajat.

Miksi silti on vaikea uskoa, että yksi ohipeli monistuisi neljäksi? Vastauksen voi kertoa kahdella sanalla: Tahdon portaat. Jos Tapolan tiimi on yhtään onnistunut fysiikkatreeneissään Pyynikin uljaan upeissa maisemissa, ensimmäinen ottelu oli vasta alkuverryttelyä. Pelaajat ovat haukkoneet

Varalan mutkassa henkeään ihan muusta syystä kuin luonnonkauniiden järvinäkymien vuoksi.

Olin Rautakorpi–Tapola-kaksikon ensimmäisen hopean jälkeen seuraamassa yhtä keskikesän treeniä. Jos siitä Jääkiekkolehteen kirjoittamani jutun kommentit olisi koonnut pelkästään porrastreenin perusteella, tarinasta olisi tullut paitsi hapokas, myös varsin vähäsanainen.

Pelaajien kommenteista 92 prosenttia sisälsi viisikirjaimisen v-sanan ja 67 prosenttia ei muuta sisältänytkään. Lisäksi Pyynikin rinteessä kuultiin pari perkelettä ja yksi apuvalmentajalle suunnattu "Nyt ei kannata heittää läppää, ei oo sen aika".

Todellinen happotreeni ja tahtojen taisto on kirvesrinnoissa pelaaville vähän samanlainen sisäänkirjautumisriitti kuin tulokas-dinner ensimmäisen kauden NHL-pelaajalle.

Tahdon Portaat oli – niin kuin edellä tuli todettua – Tapparan moninkertaisen mestarivalmentajan Rauno Korven tavaramerkki ja suosikki – yksi niistä.
"Se tehtiin viikon viimeisenä harjoituksena eli perjantai-iltana. Joskus se kesti kahdesta ja puolesta tunnista kolmeenkin, mutta tarkoitus oli aina selvä. Se oli sama, mikä siinä nimessäkin: Tahto", Korpi kertoo.
Hikisen hapottavina 1980-luvun vuosina Tahdon Portaiksi kutsuttiin Pyynikin näkötornille johtavia kivirappusia. Korpi ei ole moksiskaan, että nykyisin oikeastaan kaikkia harjun eteläpuolisia portaita kutsutaan Tahto-etuliitteellä.
"Ei, en todellakaan. Varalan mutkan puuportaat sopivat käyttöön nykyisin varmaankin parhaiten."

"Välillä ylös mentiin 40 kertaa eri etenemistavoilla. Usein myös kannettiin kaveria sylissä, selässä tai edessä. Portaat ovat myös erittäin hyvät simuloimaan luistelutyyppistä loikkimista ja auttavat luistelukulman hakemisessa", Korpi kuvailee.

Tahdon Portaat on kuitenkin vähintään yhtä paljon asennetta ja henkistä ponnistamista kuin paikka.
"Kun olemme jälkikäteen muistelleet pelaajien kanssa sitä oksentelua ja puutumisia, kaikilla on sama mielikuva: siinä ajettiin joukkuetta yhteen ja kasvatettiin henkeä."

Pitkään Tapparan matkassa ollut fysiikkavalmentaja Jaakko Kailajärvi tiivisti porrastreenin merkityksen yhteen virkkeeseen: Se on ohjelmassa ihan sen takia, että saadaan tuotettua joukkueelle vähän ”elämän totuuksia”.

Niitä totuuksia on kovennetulla kertoimella tarjolla lähimmän viikon aikana.