Suomen kiekkoilu kaipaa tämän tähti-GM:n palveluksia

– Ai, tulit sittenkin peliin. Et mennytkään piiloon Suomen esityksen takia.

Piti se arvata, että calgarylaiset toimittajat kaivavat Saddledomen mediatioissa tikarit esiin nihkeästi sujuneiden nuorten MM-kisojen takia.

Siihen sitten vastapuukkoa keksimään. Heh, kröhöm, nojoo… Pressitilojen lounassalaatti vain takertui kurkkuun, eikä hyvää vastakuittia tullut mieleen. Liian hitaat hoksottimet.

World Cupin menestykselläkään ei voinut hirveästi paukutella henkseleitä, vaikka se Valtteri Filppulan maali ihan komea olikin.

Olisi tietenkin pitänyt huomauttaa oman arvonsa tunteville kanukkitoimittajille, että NHL:n kuumimman joukkueen GM on Suomesta.

 

Harvan kiekkopomon elämä on tasaista possujunaa, mutta Columbus Blue Jacketsin GM Jarmo Kekäläisen lähimenneisyys on ollut hurja vuoristorata.

Viime kaudella joukkue hävisi kahdeksan ottelua heti kauden alussa, eikä enää toipunut järkytyksestä. Kauden lopussa Columbus oli sarjan 27. paras joukkue. Eli toisin sanoen neljänneksi huonoin.

Kukaan ei olisi uskaltanut edes puolivitsillä vihjailla, että Columbus voittaisi 16 ottelua putkeen ja paistattelisi vuodenvaihteen jälkeen koko liigan kärjessä. Voittoputki katkesi 5–0-tappioon Washingtonille, mutta suoritus on silti loistava.

Columbus on sarjan toiseksi nuorin joukkue Toronto Maple Leafsin jälkeen. Joukkue on saanut käännettyä sen hienosti edukseen: peli näyttää energiseltä ja itseluottamusta puhkuvalta.

 

NHL:ssä GM:n rooli on merkittävä. Hän rakentaa scouttitiimin, valitsee valmentajat ja pelaajat. Toisin sanoen hän vastaa urheilutoiminnasta.

Kekäläinen on ollut puikoissa vuodesta 2013, joten nyt voi jo sanoa, että nykyinen Columbus on hänen joukkueensa.

Jo hänen valintansa NHL:n ensimmäiseksi eurooppalaiseksi GM:ksi oli komea saavutus. Mutta että vielä sarjan kärkijoukkueessa.

Teksti-TV:n sivu 235 on suomalaisten kiekkofanien ahkerassa käytössä aamuisin. Tunnen monta ihmistä, jotka katsovat heti aamulla tulokset, mutteivat välttämättä yhtään ottelua kauden aikana.

Patrik Laineen osumilla on hyvä herkutella. Columbus Blue Jacketsin voitoista on ehkä vähän vaikeampi iloita Kekäläisen takia, vaikka hän on päässyt vaikuttamaan menestykseen enemmän kuin yksikään yksittäinen pelaaja.

 

It-alalla puhutaan usein ”aivoviennistä” ulkomaille. Alan parhaat osaajat lähtevät ulkomaille tekemään uraa ja vuolemaan rahaa. Rakkaalta kotimaalta jäävät osaaminen ja verorahat saamatta.

Kekäläinen on nostamassa hienosti suomikiekon imagoa, mutta samalla hänen tietotaitonsa valuu ulkomaille.

Juuri kuin Suomessa näytti viime kauden nuorten ja poikien MM-kultien jälkeen hyvältä, tämä kausi on ollut maajoukkuetasolla katastrofi: surkea World Cup, vaisu EHT-turnaus ja pettymykseen päättyneet nuorten MM-kisat. Siihen sitten vielä päälle vähän liiton ahdistelukohua ja humalaisia juniorivalmentajia.

Nyt jos koskaan olisi paikka isolle johtajalle, joka panisi palikat järjestykseen.

Kekäläinen oli Suomen maajoukkueen apuna World Cupissa, mutta hän oli kokonaisprojektissa vain sivuosan esittäjä. Kekäläinen tarvitsisi ison roolin liiton tai liigan johdossa. Miksi hän ei voisi ottaa molempia posteja haltuun samaan aikaan? Se vaatisi toki järjestelyä ja delegointia, mutta ainakin olisi yhteinen linja, mihin suuntaan Suomen jääkiekkoa kuuluu viedä.  

Vaikka Kekäläinen on luonutkin uraa viime vuosina ulkomailla, hän välittää suomalaisesta jääkiekosta. Tuskin hän on vähään aikaan irrotettavissa NHL:stä ainakaan nykyisen nosteen aikana, mutta jossain vaiheessa hän voisi hyvinkin tarttua rapalaan.

Suomessa kenelläkään muulla kiekkojohtajalla ei ole läheskään yhtä laajaa ammattitaitoa kuin Kekäläisellä. Hänellä on koulutusta, mangerikokemusta Suomesta ja Pohjois-Amerikasta, laaja scouttitausta, järkyttävän isot kontaktit ja jämäkkä ulosanti. Tuskin hyvästä fyysisestä kunnosta ja kovasta työmoraalistakaan on haittaa. Kekäläinen tuntee suomalaisista kiekkoihmisistä parhaiten maailman kärjen vaatimukset.

Kekäläisen haastatteluihin on pakko valmistautua aina huolella. Jos hänelle esittää löysän kysymyksen tai väärän faktan, piikki tulee varmasti.

Hän itse on tehnyt kotitehtävänsä aina. Silloin on pohjaa sanoa.

 

Kutkuttavaa ajatella hetkeä, kun Kekäläinen astuisi Vierumäen tilojen auditorioon ensimmäiseen linjapalaveriinsa.

Auditorio on täynnä leijonalogopikeepaidoilla vuorattuja miehiä, joiden kasvot ovat kivettyneet. Vain paperien rapina ja tuulettimen humina rikkovat hiljaisuuden. Joku nielaisee.

Kekäläinen astuu tilaan. Päät kääntyvät.

Mitäköhän se Keku aikoo? Onko minun paikkani vaarassa, kun oma kaveri ei ole enää hommissa? Rikkooko hän vanhan kunnon leijonaveljeskunnan?  

Siitä hetkestä tulisi taloon laki ja järjestys.