Palomäen NHL-ennakko: Suomalaisella NHL-sensaatiolla elämänsä haaste – ”Maailmasta ei löydy tällä hetkellä parempaa pelaajaa”

Anže Kopitar.
Anže Kopitarilla on alla uransa paras kausi. Kuva: Chris Williams / All Over Press

Kiekkoareenan NHL-toimittaja Ilkka Palomäki ennakoi NHL:n ensimmäisen kierroksen ottelusarjat. Läntisessä konferenssissa on runsaasti suomalaismielenkiintoa.

Pacific-divisioona

Vegas Golden Knights – Los Angeles Kings

ASETELMA: Herkullinen vastakohtien sarja. Vegasin tuoreus vastaan LA:n kokemus ja rutiini. Paineettomuus vastaan paineet. Toisaalta myös luisteluvoima vastaan tankkimaisuus, sitä kautta tulevaisuus vastaan menneisyys. Golden Knights on rakennettu aivan erilaiseen jääkiekkoon kuin Kings. Runkosarjassa Golden Knights keräsi 11 pistettä Kingsiä enemmän.

KRIITTINEN PISTE: Pelillisesti asetelma on herkullisin kaikista ensimmäisen kierroksen playoff-sarjoista. Golden Knights pelaa modernia, luisteluvoimaan perustuvaa vauhtijääkiekkoa. Kings puolestaan pyrkii kaikin mahdollisin tavoin hidastamaan pelin tempoa sellaiseksi, että se raskasjalkaisena pysyy mukana.

Vegasin ylläpitämä tempo on kriittinen piste molempien joukkueiden kannalta. Kings joutuu operoimaan kiekollisena jatkuvassa paineessa, mikä asettaa isoja kysymysmerkkejä etenkin puolustusalueen hyökkäyspelaamisessa. Kingsin hyökkäyspelaaminen perustuu rohkeuteen rytmittää ja tehdä peliä keskikaistan kautta, mutta Vegas tekee kaikkensa estääkseen sen.

Toisaalta Vegas on itse itsensä pahin vihollinen. Kun jatkuvasti on kiire ylöspäin, vaatimustaso kiekolliselle pelaamiselle on korkealla. Kun vastassa on Kingsin kaltainen kärsivällinen joukkue, joka odottaa yli-innokkaalta vastustajalta sitä ratkaisevaa virhettä, Golden Knightsin kiekollinen suoritusvarmuus täytyy olla huippuluokkaa. Tämä puoli on vähän rakoillut tämän vuoden puolella.

Odotettavissa on erittäin tasainen ottelusarja. Tullaan myös kysymykseen, kumman kantti kestää paremmin ratkaisuhetkillä. Kings on koko kauden ollut väkivahva kolmansissa erissä, mikä alleviivaa Vegasin haasteen kovuutta. Kestääkö koko kauden myötätuulessa seilannut Golden Knights vastatuulta?

AVAINHAHMO: Sarja ratkaistaan pitkälti kärkiketjujen ja -sentterien välisessä väännössä. William Karlsson ja Erik Haula pelasivat sensaatiomaisen runkosarjan, mutta nyt on edessä maksimaalinen haaste, kun vastaan luistelevat Anže Kopitar ja pitkän sairausloman jälkeen hyvään vauhtiin runkosarjan lopulla päässyt Jeff Carter.

Kopitar ja Carter elävät näistä hetkistä. Molemmilla on vyöllään jo kaksi Stanley Cupia, ja Kopitarilla on vieläpä alla uransa paras kausi. Kun tehtäväksi asetetaan vastustajan parhaiden pelaajien pimentäminen ja samalla pelien ratkominen hyökkäyspäädyssä, maailmasta ei tällä hetkellä löydy 30-vuotiasta slovenialaista parempaa pelaajaa. Runkosarjan 35 maalia ja 92 tehopistettä käyvät siitä todisteena.

Varsinkin Haula on iso kysymysmerkki. Runkosarjassa syntyi komeat tehot, mutta kevättä kohden miinusta alkoi tulla huolestuttavan paljon viidellä viittä vastaan. Avainsana on tasapaino, sillä nyt vastassa on niin sitkeitä vastustajia, että hetkeksikään ei saa nukahtaa.

ARVIO: Kings jatkoon voitoin 4-2.

Joe Thornton.
Mikä on Joe Thorntonin terveystilanne? Kuva: NHL

Anaheim Ducks – San Jose Sharks

ASETELMA: Kaikki oleellinen tiivistyy runkosarjan pistemääriin: Anaheim Ducks 101, San Jose Sharks 100. Puhutaan kahdesta laadukkaasta puolustuspelaamisen kautta peliä lähestyvästä kestomenestyjästä, joilta molemmilta löytyy sekä rutiinia kovista paikoista että nuoruuden intoa. Edessä on pitkä ja todennäköisesti jopa verinen taistelu, jossa maalit ovat tiukoilla molempiin päätyihin.

KRIITTINEN PISTE: Molempien joukkueiden pelaaminen perustuu riskien minimointiin. Hyökkäyspelillisesti suurin tavoite on voittaa punaviiva mahdollisimman pienillä riskikertoimilla ja pelata kiekkoa nöyrästi selustaan. Sitä kautta pakotetaan vastustaja pelaamaan paineistettuna ja yritetään tehdä vastapuolelle punaviivan voittaminen mahdollisimman vaikeaksi.

Kummankin hyökkäystehokkuus on täysin riippuvaista hyökkäysajasta. Varsinkin Ducks on tunnettu karheasta päätypelistään, mutta täysin samasta vahvuudesta elää myös Sharks. Pienen edun Sharksille tuo se, että siniviivalta löytyy tulivoimaisia tykkejä Brent Burnsista lähtien, mutta toisaalta Ducks on vielä aavistuksen vahvempi maalin lähettyvillä.

Molemmilla joukkueilla on myös taipumusta ruokkia vastustajan vyöryä kovassa paineessa. Riskittömyys on usein synonyymi roiskimiselle ja paineen purkamiselle omista. Nyt, jos joskus, on turvallista puhua jääkiekosta momentum-pelinä.

Ratkaisevaksi muodostuu siis se, kumpi pystyy pitämään kiekkoa enemmän. Myös sillä, kumpi pääsee johtoasemaan, on iso merkitys. Etenkin Sharksin pelaaminen tuppaa hajoamaan, jos sen pitää nostaa riskikertoimia.

AVAINHAHMO: Joe Thornton, San Jose Sharks. Kenelläkään ei tunnu olevan tietoa, kuinka lähellä pelikuntoa Sharksin ykkössentteri on. Kylmä fakta on se, että varsinkin tässä ottelusarjassa – siis varsinkin Anaheim Ducksia vastaan – Sharks kaipaa kipeästi Thorntonia, sillä loistava pakisto ei pysty kaikkea kompensoimaan.

Ducksilla on nimittäin yksi NHL:n parhaista sentteriporukoista. Ryan Getzlaf, Ryan Kesler ja Adam Henrique muodostavat sellaisen kolmipäisen hirviön, että ilman Thorntonia Sharks on vaarassa jäädä jalkoihin. Taistelu keskikaistasta ratkaisee käytännössä pitkälti sen, kumpi ottaa otteen pelillisesti – ja sitä kautta, kumpi menee todennäköisemmin jatkoon.

Ducksin kausi on ollut yhtä tervanjuontia, koska Getzlaf ja Kesler olivat käytännössä koko syksyn sivussa. Siinä on myös hopeareunus – ei pitäisi kaksikolta ainakaan virran loppua keväällä. Kesler ei tosin ilmeisesti ole ollut koko kauden aikana sataprosenttisessa pelikunnossa, koska häntä piti kiiruhtaa kokoonpanoon.

ARVIO: Ducks jatkoon voitoin 4-3.

Central-divisioona

Nathan MacKinnon.
Nathan MacKinnonia odottaa hurja haaste. Kuva: NHL

Nashville Predators – Colorado Avalanche

ASETELMA: Harvinaisen selvä. Predators voitti runkosarjan ja keräsi peräti 22 pistettä Avalanchea enemmän. Vaikka Predators iski viime vuonna Avalanchen asemasta saman suuntaisesta tilanteesta lännen ykkössijoitetun Chicago Blackhawksin kanveesiin voitoin 4-0, asetelma ei lupaa Avalanchelle paljon.

Coloradolle jo pudotuspelipaikka oli mestaruus, Predatorsin tähtäimessä on koko ajan ollut vain ja ainoastaan pudotuspelit. Vaikka runkosarjasta tuli President’s Trophy, pelillisesti Predatorsilla on vielä ruuvissa varaa kiristää.

KRIITTINEN PISTE: Predatorsilla on viisi ketjullista hyökkääjiä, jotka pystyvät pelaamaan Peter Lavioletten haluamaa hyökkäysvoittoista vauhtijääkiekkoa. Runkosarjassa Predatorsilla on ollut välillä taipumusta leikkiä vähän turhankin paljon riskikertoimilla, mutta todennäköisesti peli tiivistyy pudotuspeleihin.

Odotusarvo on kuitenkin se, että Predators myllyttää jatkuvalla neljän kentän rotaatiolla, josta löytyy toinen toistaan nälkäisempiä ja luisteluvoimaisempia pelaajia. Predatorsilla on kykyä painaa vastustaja poteroihin ja vyöryä jatkuvalla syötöllä syvään. Mitä väsyneempi vastustaja on, sitä ylempää Predators pääsee kiekkoihin kiinni. Ja mitä ylempää Predators pääsee kiekkoihin kiinni, sitä todennäköisemmin riistopeli tuottaa suoria maalipaikkoja.

Kaiken lisäksi Predatorsilla on NHL:n parhaan pakiston ja Pekka Rinteen tarjoaman timanttisen selkänojan myötä vielä kykyä kestää vaikeitakin hetkiä omissa. Coloradon mahdollisuudet piilevät siinä, että se saa Predatorsin myllyt ajoissa katki ja pidettyä itse paineen vastustajan päädyssä. Jos se ei onnistu, Avalanchen puolustuspelaaminen joutuu liian kovaan paineeseen. Predatorsin ei tarvitse hätkähtää tappioasemaakaan, sillä hyökkäysmylly jauhaa maaleja erilaisilla tavoilla.

Vaikka asetelmaa kääntelisi kuinka päin tahansa, Avalanchelle on erittäin vaikea luvata yhtä kotivoittoa enempää. Asetelma toki muuttuu, jos Predatorsin pelaamisessa esiintyy samanlaisia vaikeuksia säädellä riskikertoimia kuin ajoittain runkosarjassa. Tällöin Avalanchella on hyvä mahdollisuus puolustamalla laadukkaasti ja iskemällä vastaan. Käytännössä tämän skenaarion toteutuminen vaatii kuitenkin Predatorsilta jonkinlaista asennevammaa.

AVAINHAHMO: On itsestäänselvää, että Coloradon täytyy voittaa maalivahtipeli, jos se aikoo unelmoida jatkopaikasta. Ei ihan helppo rasti – varsinkin, kun Semjon Varlamov on kärsinyt loukkaantumisesta. Sama homma erikoistilanteissa – Coloradolla ei ole varaa ottaa ainakaan takkiin. Molempien joukkueiden alivoimapelaaminen on laadukasta, joten maalien tekeminen ei ole helppoa.

Varsinainen avainhahmo on kuitenkin Nathan MacKinnon ketjuineen (laidoilla Gabriel Landeskog ja Mikko Rantanen). Jo runkosarjassa tilanne oli käytännössä se, että MacKinnonin ketjun täytyy tuoda plusmerkkistä tulosta pöytään, jotta Coloradolla on edes mahdollisuus voittaa. Jos MacKinnonin ketju on miinuksella, voiton todennäköisyys on nolla prosenttia.

Vaikka Predatorsilla on suorastaan ylivoimainen materiaalietu, MacKinnon ja Rantanen ovat tämän ottelusarjan parhaat pelaajat hyökkäyssuuntaan. Etenkin kotiotteluissa, kun Avs pääsee peluuttamaan MacKinnonin ketjua Predatorsin kolmospakkiparia vastaan, tällä ketjulla on mahdollisuus järkyttää valtavaa ennakkosuosikkia.

Ongelma Avsin kannalta on se, että MacKinnonin ketju ei ole tasapainoisin kahteen suuntaan. Vaikka ketju tekisi kaksi maalia, riski on, että Predatorsin tasoista vastustajaa vastaan omissa soi vähintään yhtä monta kertaa. Tässä ketjussa se mahdollisuus kuitenkin piilee.

ARVIO: Predators jatkoon voitoin 4-1.

Mikael Granlund.
Mikael Granlundin täytyy onnistua molemmissa päädyissä, jos Minnesota Wild aikoo haastaa Winnipeg Jetsin. Kuva: Julian Avram / All Over Press

Winnipeg Jets – Minnesota Wild

ASETELMA: Winnipeg Jets (tai sen edeltäjä Atlanta Thrashers) ei ole koskaan voittanut ainuttakaan pudotuspeliottelua. Pudotuspelipaikkakin oli organisaatiolle vasta kolmas laatuaan. Minnesota Wild puolestaan pelaa playoff-jääkiekkoa jo kuudentena keväänä peräjälkeen.

Historiasta huolimatta Jets on vastaansanomattomasti suosikki ottelusarjaan. Jo monta vuotta laadukkaasti varanneelta organisaatiolta on odotettu hyppyä mestarisuosikkien joukkoon jo pari vuotta, ja tällä kaudella odotuksiin on vihdoin vastattu. Runkosarjassa Jets lasketteli kevyesti 114 pisteeseen Minnesotan kerätessä 101.

KRIITTINEN PISTE: Vuosi sitten Minnesota Wild pelasi tässä samassa vaiheessa laadukasta jääkiekkoa St. Louis Bluesia vastaan. Wild piti enemmän kiekkoa ja hallitsi pitkiä pätkiä, mutta hävisi ottelusarjan voitoin 1-4. Ero tuli puhtaasti maalinteon tehokkuudesta ja ennen kaikkea vastustajan maalinteon tappamisesta.

Wild ei ole NHL:n sitkein joukkue kestämään vaikeita hetkiä. Ei varsinkaan tällä hetkellä, kun joukkueen ylivoimainen ykköspuolustaja Ryan Suter on loukkaantuneena. Wildin pakisto on hyvin liikkuva ja kiekollisesti ihan hyvä, mutta vääntövoima oman maalin edessä jää vajaaksi. Sen takia Wild on haavoittuvainen puolustusalueen puolustuspelaamisessaan.

Minnesotan kannalta se tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että painetta täytyy pystyä pitämään vastustajan päädyssä. Kiekollisen pelaamisen täytyy olla riittävän jouhevaa ja etenkin suoritusvarmaa. Ja kiekottomana riistot täytyy saada mahdollisimman ylhäällä. Jetsin tämän kauden pelitavassa riskittömyys on korostunut, joten winnipegiläisiä on mahdollista painaa poteroihin pitkäksikin aikaa.

Jos pelin virtaus alkaa kääntyä Winnipegille suotuisaksi, Minnesotalla tulee nopeasti vilu. Jetsin hyökkäysalueen hyökkäyspelaamista on erittäin vaikea pysäyttää, jos neljä tasapainoista ketjua pääsee vyörymään yli. Jetsiltä löytyy nimittäin melkein joka ketjusta myös käänteentekevää yksilötaitoa.

AVAINHAHMO: Mikko Koivu ja Mikael Granlund ovat Minnesotalle kaikki kaikessa: he pelaavat ylivoimat, alivoimat, tärkeimmät hyökkäyspäädyn aloitukset ja varsinkin tärkeimmät puolustuspäädyn aloitukset. Tässä kohti kevättä plus/miinus-tilastolla on suora korrelaatio ottelujen lopputuloksiin: jos Koivu ja Granlund ovat miinuksella, Wildilla on hyvin pienet mahdollisuudet voittoon.

Koivun ja Granlundin tehtävän haastavuutta lisää se, että erikoistilanteissakaan ei saisi jäädä jalkoihin. Kun vastassa on NHL:n runkosarjan viidenneksi paras ylivoima- ja yhdeksänneksi paras alivoimajoukkue, vaatimustaso on käsittämättömän korkealla.

Minnesotan kannalta haastetta lisää vielä sekin, että Jetsillä on kahdesta kolmeen huippuketjua. Jos Koivun ketju nollaa Mark Scheifelen ketjun, jonkun pitää vielä hoitaa Paul Stastnyn ja Bryan Littlen ketjut. Ja sen lisäksi jonkun pitäisi vielä ratkoa pelit toiseen suuntaan!

Granlund on harvoja Wild-pelaajia, jotka pystyvät taikomaan käänteentekevää tulosta hyökkäyssuuntaan. Tämäkin on Wildin penkin takana otettava huomioon; jos energia menee vastustajan nollaamiseen, onko tuloksen tekeminen vastapäätyyn realismia? Suomalaiskaksikolta vaaditaan uransa parasta jääkiekkoa.

ARVIO: Jets jatkoon voitoin 4-2.