Sumutorvi olohuoneessa

Raumam Boja –aktiivi Juho Suoramaa kertoi twitterissä menevänsä ensi kertaa elämässään koriskatsomoon. Aistimaan tunnelmaa ja tärisemään SM-nousukarsinnan jännityksessä mukana. Kehotin pitämään silmät auki – ja korvat kiinni. Se kehotus kumpusi suoraan lähihistoriasta.

Käytin kiekkofinaalien sunnuntaisen välipäivän samaan tarkoitukseen. Menin Nokian palloiluhalliin seuraamaan BC Nokian ja UU Korihaiden toista finaalipeliä ja nousukarsintakamppailua. Halli oli viimeistä paikkaa myöten loppuunmyyty (952 katsojaa), ja osa joutui kääntymään ulko-ovelta takaisin parkkipaikalle.  "Pahoittelut, että kaikki halukkaat eivät mahtuneet katsomoon”, harmitteli ottelun kuuluttaja.

Kuuluttaja olisi voinut puuttua tai pahoitella myös ottelun desibelimääriä. Tai lyödä ylikovalle äänisaasteelle täys-stopin. Korispelin sumutorvet ovat kuulonhuoltoliiton painajainen. Hyvä tunnelma, kannustus ja kova ääni kuuluvat niin urheilutapahtumiin kuin rock-konsertteihin, mutta rajansa kaikella. Pesiskatsomoissa sumutorvet kiellettiin jo 1980-luvun lopulla (tiedän kokemuksesta). Ääni oli liian kova ja korvia särkevä – ja kyse oli sentään ulkokatsomoista.

Ahtaissa sisätiloissa sumutorvi on jo kutakuinkin eläinrääkkäystä. Penkkirivillinen sumutorvia – ja niiden yli-innokkaita, omat korvansa suojannetita tööttäilijöitä – nostaa ilmoille kakofonian, jonka seurauksena korvissa soi vielä neljä päivää myöhemmin.

Jos ette usko, jokainen voi tehdä halutessaan testin ja hakea veneilyliikkeestä yhden omaan olohuoneeseensa tämän illan Kärpät–Tappara-finaalin mausteeksi. Jos kolmen erän ja mahdollisten jatkoerien jälkeen ei ole tullut a) häätöä, b) avioeroa tai c) kuulovauriota, niin onnittelen.

Kiekkokatsomoiden paljon parjatuista läpsyttimistä lähtevä ääni on kuin pumpulipuikoilla taputtelua, jos sitä verrataan sumutorvista irtoaviin korkean desibelin taajuuksiin.

No, se koriksesta ja sen lieveilmiöstä. Mitä tekemistä sumutorvilla on jääkiekon kanssa? Eipä juuri mitään. Joku tosin voisi käydä töräyttämässä hätäsireeniä Lukon toimiston edustalla.

Siirtomarkkinoiden kahden viime päivän plus-miinustilasto näyttää nyt murheellisia lukemia. Pelaajarinki kävi jo tänä keväänä kovin ohueksi, ja tänä keväänä uutisia on tullut lähinnä lähtöpuolelta.

Jotain tarttis tehdä, etteivät miehet lopu kesken. Oskari Setäsen, Jerry Ahtolan, Jonne Virtasen (TPS), Joni Nikon (KalPa), Joonas Komulaisen (Sport), Henrik Forsbergin ja suoraan pikkutakkiin vaihtaneen Ville Niemisen tilalle tarvitaan sekä laatua ja määrää.

Trööööt! Muutama kova nimi nyt vaikka alkajaisiksi.