Sota

​

”Muuten hyvä kausi ja paikka, miinus sota…”
KHL-seura Donbass Donetskissa pelannut Petteri Wirtanen tiivisti jo puoli vuotta sitten sen, millaiset asiat kampittavat Ukrainan ainoaa KHL-seuraa. Wirtanen myös käytti sota-sanaa kuukausia ennen kuin Suomen valtiojohtajat, jotka kiemurtelevat yhä sanoissaan.

Wirtasen vuosi oli enemmän kuin värikäs. KHL-kausi näytti jo yhdessä vaiheessa katkeavan kuin seinään, mutta seura sai sittenkin pelattua playoffit päätökseen. Se toki vaati vähän soveltamista, eli kotipelien pelaamista vieraassa maassa. Wirtanen ja muut Donbassin pelaajat kohtasivat Lev Prahan Slovakian Bratislavassa.

Pääsin kuulemaan, miten politiikka ja urheilu kytkeytyvät yhteen, kun reissasin MM-leiri ykköselle samalla pikkubussilla muutaman maajoukkuepelaajan kanssa.

Leijonasentteri sai seurata aitiopaikalta, miten presidentti Viktor Janukovitshin syrjäyttämisestä alkaneet kipinät sytyttivät sellaisen roihun, että niissä liekeissä paloi lopulta Donbassin kotihalli, lähti Wirtasen ja muutaman muun pelaajan duunipaikka ja mustui koko KHL:n maine.

”Muuten hyvä kausi ja paikka, miinus sota…”
Idässä ammutaan nyt niin kovilla, että joustokaukalo, uusi kypärä ja tukevat hartiasuojat eivät anna minkäänlaista suojaa. KHL:n kymmenet suomalaispelaajat, heidän perheensä ja muu lähipiirinsä joutuvat elämään pelko puserossa. Kirjaimellisesti.

En ihmettele yhtään, että osa KHL:n suomalaispelaajista on etsinyt itselleen uuden seuran sarjoista, joissa arki on tasaisempaa. Petri Vehanen siirtyi Saksan DEL–liigan Eisbären Berliiniin, Mikko Mäenpää jäi kotikulmille Jyväskylään ja Tuomas Kiiskinen vaihtoi kriisi-Ukrainan Ruotsin SHL:n Växjö Lakersiin. Jopa värikkäästä poikamieselämästään tunnettu Veli-Matti Savinainen muutti mielellään ruotsalaiseen pikkukaupunkiin Leksandiin, kun Siperian Hanti-Mansijskissa ei enää ollut sijaa maalintekotaidolle ja värikkäille seuramiehille.

Ukrainan yli lentäneen matkustajakoneen alasampuminen oli murheellinen alkusoitto, jonka jälkeen on tapahtunut paljon. Täysimittaiset sotatoimet ja samaan aikaan starttaava kiekkoliiga ovat absurdi yhdistelmä. Ei ihme, että jopa jokeripomo Harry Harkimo myönsi, että päätös venäläisvetoiseen liigaan siirtymisestä olisi nyt paljon vaikeampi kuin se oli runsas vuosi sitten keväällä.

Hjalliksen sanoissa ei ole ihmettelemistä. Enemmän sopii ihmetellä sitä, miksi niin harva on seurannut Vehasen, Mäenpään, Kiiskisen tai Savinaisen esimerkkiä.