Pohjoinen puhuri puhaltaa olympiajäälle täyden kympin

Lasse Kukkonen puolustaa Pyeongchangissa tutussa leijonaunivormussa numero 5.

Ei tarvitse tehdä aikamatka menneisyyteen kuin viiden vuoden päähän Tukholman MM-jäälle 2013 lendaariseen Johanneshovin jäähalliin, tilastollista ihmetystä herätti muuan Lasse Kukkonen.

Kukkonen kellotti koko joukkueen toiseksi pienimman jääajan (9.03) Marko Anttilan jälkeen (8.18) ja kuului Leijonien 0+0=0 -osastoon – muuten ainoana koko Jukka Jalosen ryhmästä.

Silti hän oli joukkueen kapteeni.

Mistä se kertoo?

Siitä, että hänen poikkeukselliset ominaisuutensa jääkiekkoilijana eivät näy aina kaukalossa tuhansien ihmisten silmien edessä, ja jos kotisohvat lasketaan mukaan, tarkkalijoita voi olla miljoonia.

Kukkosella on tukijansa. Kärpissäkin pelannut Atte Pentikäinen loihti lausumaan maanantaina omalla twitter-tilillään, että ”Se on varmaa, että yksikään Kukkosen arvostelijoista ei ole ollut samassa kopissa hänen kanssaan”.

                                                                    * * *

Lasse Kukkosen pelistä ovat monesti puuttuneet tietty näyttävyys ja loistokkuus mailataitureihin verrattuna. Näin ollen lähes kaikilla kiekkotoimittajilla loksahtivat suut apposen auki, kun kärpän kuva ilmestyi screenille pelaajaesittelyssä.

Mutta Kukkonen komennetaan jäälle aina silloin, kun tilanne on herkullisin tai kriittisen – joko ykkösylivoimaan vastustajan maalin eteen tai alivoimalla taistelemaan tutussa matalassa polviasennossa puolustamaan älykkäästi.

Päävalmentaja Lauri Marjamäki tietää taatusti, mitä hän Kukkosen kokonaispeketissa saa. Tiivistettynä: Leijonien ehdottomasti parhaan pukukoppipelaajan ja joukkueen parhaan alivoimapakin. Miksei myös pelaajan keskellä kiihkeintä ylivoimaa...

Ei Kukkonen muuten lähtisi uransa neljännelle olympiakokemukselle. Ja kriittiselle kohinalle hänen ympärillään mies ei korvaansa lotkauta.

– Ei se minua haittaa. Pelaajana olen siinä roolissa, jonka valmentaja päättää, ja menen jäälle silloin, kun komennus käy, Kukkonen tiivisti erikoista tilannettaan Tukholmassa viisi vuotta sitten.

Ties vaikka hänet nähdään vielä Pekingin olympialaisissa 2020, jolloin mies on 40-vuotias.

Heh.

                                                                * * *

Marjamäen kaikessa toiminnassa näkyy tietynlaisen tuttuuden haaliminen. Joukkueessa on peräti seitsemän kärppätaustaista pelaajaa – ja niin – kakkosvalmentaja Mikko Manner ja maalivahtivalmentaja Ari Hilli. Tämä kombinaatio tietää Kärppien kotiin jäävälle valmennustiimille, lähinnä Lauri Mikkolalle ja Toni Sihvoselle mukavasti lisähommia.

Hyökkäyksestä voi heti poimia monipuolisuusihme Mika Pyörälän, jonka pystyy sijoittamaan aivan hyvin joko nelosen keskelle tai ykkösen laitaan. Hänet muistetaan hyvin Bratislavan kultaisestä keväästä 2011, jolloin hän nosti Leijonien ykkösketjun aivaan uuteen liitoon, kun Juhamatti Aaltosesta ei alkupeleissä siihen ollut. Mikko Koivu ja Mikael Granlund pelasivat lopulta huikeat kisat – kiitos Mika Pyörälän.

Seuraavana sormi osuu Julius Junttilaan ja Joonas Kemppaiseen, jotka muodostivat nykyään San Josessa kiekkoilevan Joonas Donskoin kanssa kultakauden 2014–2015 parhaan ns. JJJ-ketjun.

Ufan Teemu Hartikainen olisi Kemppaisen rinnalle luonteva valinta. Jospa tässä on Leijonien ykkösketju?

Joukkueeseen kuuluu myös kolmella edellisellä kaudella huikeasti kehittynyt Sakari Manninen – nykyään Örebrossa viilettävä hyökkääjä.

Pakistossa varmana valintana voitiin pitää ensimmäistä kauttaan Kärpissä pelaavaa vaasalaislähtöistä Miika Koivistoa, joka on tähän mennessä ollut Liigan tehokkain ja paras pakki.

Atte Ohtamaasta tulee Nivalan jääkiekkohistorian ensimmäinen olympiakiekkoilija. Ohtamaa siirtyi 15-vuotiaana Ouluun ja Kärppien juniorimyllyyn. Edustusjoukkueeseen hän nousi Kari Jalosen valmennuspestin aikana kaudella 2007 – 2008.

                                                               * * *

Kun MM-kisat pelataan toukokuun alussa debytanttimaa Tanskassa, kuinka moni näistä kärppäläisistä pukeutuu uudestaan Leijonien univormuun?

Uusiakin tulee varmasti rapakon takaa, mutta valmennuksesta kaikki kolme, pelaajista yleismies Mika Pyörälä, kahden suunnan kookas sentteri Joonas Kemppainen, pyörivä väkkärä Julius Junttila ja Liigan paras pakki Miika Koivisto.

Niin ja tietysti Lasse Kukkonen.

Silloin suut loksahtavat jälleen auki.

Niinpä.