Pikkuleijonien pettymyksen jälkipyykki jatkuu – keskustelu nostettava uudelle tasolle

Suomen 20-vuotiaiden maajoukkueen turnaus päättyi puolivälieräotteluun Tshekkiä vastaan. Kuva: Anders Marshall/All Over Press

Ensin tulee pettymyksen tunne, sitten kisojen purku ja spekulointi siitä mitä Suomi-kiekossa tehdään väärin. Tätä tuttua kaavaa on noudatettu myös sen jälkeen, kun Suomen 20-vuotiaiden maajoukkueen MM-kisat päättyivät pettymykseen, tappioon puolivälieräottelussa Tshekille.

Hyvä, että keskustellaan. Ongelmana ei ole keskustelun määrä vaan taso.

Antoivatko Suomen pakit yhden pakki-pakki-syötön liikaa ennen avausta hyökkääjälle? Olisiko Jesperi Kotkaniemi pitänyt sittenkin valita kisoihin? Oliko Suomen maalivahtipeli liian heikkoa? Pitäisikö laukauksia harjoitella lisää?

Sinänsä kaikki ovat pohdiskelun arvoisia asioita, mutta sittenkin vain yksityiskohtia, pieniä palasia isossa kuvassa. Olisi aika päästä seuraavalle portaalle koko suomalaisessa kiekkokeskustelussa.

Pelaajan valmentamisesta olisi edettävä persoonan valmentamiseen. Urheilija keskiössä -häränkakkaa on jauhettu eri lajeissa jo pitkään. Ajattelutapa pitäisi vaihtaa muotoon ”ihminen keskiössä”.

Siinä on vissi ero.

***

Turun Seudun Urheiluakatemian jääkiekkovastaava Kalle Sahlstedt heitti Kiekkoareenan haastattelussa esille tärkeän pointin. Hän pohdiskeli, että onko nuorilla jääkiekkojunioreilla asiat jo liian hyvin.

Parhaat turkulaisnuoret saavat aamuisinkin ammattimaista valmennusta. Heillä on käytettävissä fysioterapeutti, fysiikkavalmentaja, ravintoterapeutti ja urheilupsykologi. On pelit ja vehkeet.

Itsekkyys on lisääntynyt. Moni ajattelee vain niin, että mitä minä saan tästä kaikesta.

– Itsekkyys on lisääntynyt. Moni ajattelee vain niin, että mitä minä saan tästä kaikesta. Pitäisi ajatella kuitenkin, että mitä minä pystyn antamaan joukkueelle, Lukon tuleva urheilujohtaja Sahlstedt sanoi haastattelussa.

Onko käynyt niin, että kaiken tämän yksityiskohtien viilaamisen keskellä pelaajat ovat unohtaneet, keitä he ovat ihmisinä?

Nuorta jääkiekkoilijaa ollaan repimässä koko ajan eri suuntiin. Seuravalmentajia voi olla kauden aikana useita, ja siihen päälle vielä erikoiskoutsit ja maajoukkuevalmentajat. Läheiset ihmiset voivat tiedostamattaankin repiä lahjakasta urheilijaa henkisesti riekaleiksi omilla toiveillaan ja haaveillaan. Opettajat vaativat koulussa täyttä panosta. Toimittajatkin luovat ulkoa omaa mielikuvaansa siitä, millainen pelaajan pitäisi olla.

Kaiken tämän hässäkän keskellä jää kysymättä se tärkein kysymys. Miten sinä voit?

***

Edesmennyt lääkäri ja hyvinvointivalmentaja Aki Hintsa esittelee Oskari Saaren kirjoittamassa Voittamisen anatomia -kirjassa core-menetelmäänsä, jota hän sovelsi menestyksekkäänsä muun muassa F1-kuskeihin.

Hintsan menetelmä koostuu kuudesta lohkosta, jonka hän on nimennyt menestyksen ympyräksi: yleinen terveys, biomekaniikka, palautuminen, ravinto, fyysinen aktiivisuus ja henkinen energia. Kaiken keskellä on core (ympyrä), joka viittaa minuuteen ja henkiseen profiiliin.

Jokaiselle jääkiekkoilijallekin pitäisi esittää säännöllisin väliajoin Hintsan kolme kysymystä. Tiedätkö, kuka olet? Tiedätkö, mitä haluat? Hallitsetko omaa elämääsi?

Suomalaisen jääkiekkonuoren kehitys ei ole kiinni tiedon, jääajan tai ihmisten määrästä. Jos lämäri lähtee pullaranteilla, hän saa siihen tarvittaessa apua. Jos kaksivaiheisen karvauspelin periaatteet ovat epäselvät, asia selvitetään hänelle tarvittaessa uudelleen ja uudelleen.

Kaiken sekasotkun keskellä pitäisi jokaisella pelaajalla olla ihminen, joka auttaa löytämään varustekuoren sisältä persoonan ja rohkaisee käyttämään sen ominaisuuksia.

***

Suomalaisella jääkiekkoperinteessä valmentajat ovat karsastaneet pelaajia, jotka osaavat ja uskaltavat ajatella omilla aivoillaan. Arvossaan ovat olleet pelaajat, joita valmentaja pystyy ohjaamaan kuin vasenta laituria Stiga-jääkiekkopelissä.

Taitavat kiekkoihmiset huomaavat parhaan potentiaalin siinä nuoressa, joka uskaltaa alkulämmittelyssä kääntää lippiksen eri suuntaan vinoon kuin joukkuetoverit. 

Yksityiskohdat ovat suomalaisessa jääkiekossa riittävän hyvässä kunnossa, mutta se tärkein osa-alue vaatisi kehittämistä.

Oma keskeneräinen minuus puskee päin kasvoja eniten silloin, kun pelaaja lähtee nuorena NHL-maailmaan. Kun oma persoona ei ole vielä kehittynyt, pelilliset muutokset voivat kasvattaa mielessä liian ison peikon.

Eniten kuitenkin minuuden löytymisestä on hyötyä pettymyksien keskellä ja silloin, kun ura loppuu.

Kiekko meni, mutta minä olen edelleen olemassa.