Leppäsen NHL-kolumni: Täydellisyyden tavoittelun tuska – Määtän tärkeä päätös käänsi suunnan

Olli Määttä tekee kaiken menestyksen eteen. Joskus liikaakin. Kuva: Jeanine Leech/All Over Press

Onko teillä töissä sellainen tyyppi, joka ottaa aanelosen kopioimisenkin niin tosissaan, että vähän normaalia himmeämpi muste tulosteessa pysäyttää kaikkien muidenkin työnteon loppupäiväksi?

Tunnetko sen taloyhtiön hallituksen puheenjohtajan, joka on niin pedantti kaveri, että päätös pienestä aidanmaalausprojektistakin kestää kuukausikaupalla. Pitää vielä miettiä vähän sitä maalin laatua ja hintaa.

Kenties samassa taloudessa elävä puoliso ei saa sielunrauhaa ennen kuin siivouspäivänä jokainen villakoira on poistettu sohvannurkasta.

Niin sanottu tavallinen perfektionisti saa mielihyvää tunnollisesta ponnistelusta. Joskus ominaisuus lipsahtaa sairauden puolelle. Silloin ihminen on kyvytön tuntemaan täydellistä tyytyväisyyttä.

Perfektionismi voi antaa voimia ja viedä eteenpäin elämässä, mutta samalla se voi jarruttaa ja lannistaa. Se voi johtaa huippusuoritukseen, mutta yhtä nopeasti tiputtaa alas.

Huippu-urheiluun on pesiytynyt paljon pedantteja persoonia, joilla on perfektionistisia ominaisuuksia.

Jääkiekossa ne ovat niitä tyyppejä, jotka nysväävät mailateippiä kopinnurkassa puoli tuntia. Pitäisikö leikata lavan päästä teipinkulma sittenkin saksilla?

Pää pyörii koko ajan ylikierroksilla. Ovatko jalat tuoreet nyt, kun vastassa on hyvin luisteleva joukkue? Osaanko ratkaista tilanteen oikein, jos jäänkin kiekon kanssa kuolleeseen kulmaan laidan ja vastustajan väliin? Arvostaako valmentaja minua? Mitä media ja fanit odottavat?

Pitää vielä verrytellä muutama kierros hallin ympäri, ettei jää ainakaan siitä kiinni.

Jokainen NHL-kiekkoilija on kovan paineen alla. Tulokkaiden pitää näyttää taitonsa kokeneempien kinkereissä. Nelosketjun jätkien pitää onnistua joka pelissä, ettei kopissa odota lentolippua farmiin. Keskitason pelimiehet yrittävät kohti tähtistatusta. Kun se on hommattu, iskee paine, että takaa tulee parempia pelaajia ja vievät tähtiaseman.

NHL-maailma näyttää ulospäin arvoantiikilla kalustetulta marmorilinnalta, mutta elämä osoittautuukin usein sinnittelyksi hometalossa, joka on täynnä vähän väärin koottuja Ikean tavaroita.

NHL-maailma näyttää ulospäin arvoantiikilla kalustetulta marmorilinnalta, mutta elämä osoittautuukin usein sinnittelyksi hometalossa, joka on täynnä vähän väärin koottuja Ikean tavaroita.

Siinä arjessa perfektionistiset ominaisuudet voivat satuttaa kuin nivusiin iskeytyvä siniviivakuti.

Olli Määttä on tehnyt 23 vuoden mittaisessa elämässään aivan älyttömän työn.

Isää ja äitiä tuli varmasti monta kertaa ikävä, kun Määttä muutti 16-vuotiaana Kanadan Londoniin pelaamaan OHL-kiekkoa. Hän puri hammasta, kehittyi ja teki eurooppalaiselle puolustajalle harvinaisen tempun – nousi junnuliigasta suoraan NHL-kehiin.

Urheilukielessä käytetään termiä ”vuoristorata” melko heppoisasti, mutta Määtän kohdalla se sopii. Eikä Määtän ura ole ollut mikään söpö Linnamäen vuoristorata, vaan Jacksonin kaupungissa sijaitseva 139 metrin korkuinen Kindgda Ka -hirviö.

Tulokaskausi oli loistava, mutta sitten alkoivat vaikeudet: kilpirauhasen syöpä, paha olkapäävamma ja sikotauti. Takaiskujen keskellä Määttä on onnistunut säilyttämään asemansa Penguinsin puolustuksessa. Ja voittanut siinä sivussa kaksi Stanley Cupia.

Tämä kaikki on vielä sattunut ihmiselle, jolla on perfektionistisia ominaisuuksia.

Määtän omat lausunnot haastatteluissa ovat olleet hillityn asiallisia. Hänen päänsä sisään ei ole ilmiselvästi helppo mennä.

Seesteistä keskiluokkaista elämää elävän sukankuluttajan on vaikea kuvitella, millainen myllerrys Määtän sisällä on käynyt viime vuosina.

Ilta-Sanomien ja Urheilulehden NHL-analyytikko Ismo Lehkonen pani merkille, miten Määttä harjoitteli jopa Stanley Cupin finaalien aikana. Hän oli viimeisten joukossa jäällä hiomassa vielä kuvioita pakkivalmentajan kanssa.

NHL-maailma näyttää ulospäin arvoantiikilla kalustetulta marmorilinnalta, mutta elämä osoittautuukin usein sinnittelyksi hometalossa, joka on täynnä vähän väärin koottuja Ikean tavaroita.

Määttä ei ole ainoastaan kääntänyt kaikkia kiviä, vaan hän on kaiken lisäksi lyönyt lapion multaan ja katsonut mitä maa sisältää.

Kaikki NHL-pelaajat ovat perusluonteeltaan kilpailullisia, sillä muuten he eivät olisi nousseet urheilijana niin korkealle tasolla. Osalla on vielä se yksi napsu lisää.

Ammattiurheilun huipputekijät kamppailevat jatkuvasti nerouden ja hulluuden välimaastossa. Connor McDavid kertoi The Hockey Newsin jutussa, että hän joutuu tekemään tosissaan töitä, että pystyy yksin ollessaan jättämään jääkiekon edes hetkeksi ajatuksista.

Määtällä täydellisyyden tavoittelu oli jo mennä yli, kunnes hän pysähtyi ja alkoi ajatella asioita uudelleen.

Puolustaja kertoi Viasatin ja Viaplayn Leijonat Inside -dokumentissä, että hän alkoi lähestyä otteluita uudella tavalla. Hän lähti vain pelaamaan peliä ajattelematta liikaa.

Peliä voidaan jakaa loppumattomiin teknisiin tai taktisiin yksityiskohtiin, mutta se on iso oivallus, joka saattoi nostaa Määtän uran aivan uuteen nousuun.

Määtällä on ollut aina tarvittavat ominaisuudet hyvän tason NHL-pakiksi, mutta pelistä on paistanut liian usein yliyrittäminen. Hän yrittää olla joka paikassa, tehdä kaikki asiat täydellisesti. Hoitaa oman ruutunsa ja korjata siinä sivussa pakkiparin mokat.

Ketuiksihan sellainen menee.

NHL:ssä pelataan niin kovassa tahdissa, että jokaisen runkosarjapelin ylistressaaminen polttaa väkisin loppuun jossain vaiheessa.

Määttä on tehnyt tällä kaudella kymmenessä ottelussa hienot tehot ja pelannut muutenkin iloista ja varmaa peliä. Ulospäin näyttää siltä, että Penguinsin puolustaja on saanut kanavoitua perfektionisminsa oikeaan muottiin.

NHL-jääkiekko on niin nopeaa, että liiallinen pään sisällä myllertävä informaatio pilaa pelin. Turha ajattelu hidastuttaa.

NHL-jääkiekko on niin nopeaa, että liiallinen pään sisällä myllertävä informaatio pilaa pelin. Turha ajattelu hidastuttaa.

”Minun on pakko onnistua tässä pelissä” on paljon tukahduttavampi lähestymistapa kuin ”haluan onnistua tässä pelissä”.