Palomäen NHL-ennakko: Patrik Laineen arkkivihollinen uransa kovimmassa paikassa – miten ihmeessä nuijia NHL:n paras ketju?

Auston Matthews.
Auston Matthews on paljonvartijana ottelusarjassa Boston Bruinsia vastaan. Kuva: Jeff Chevrier / All Over Press

NHL:n pudotuspelit käynnistyvät yöllä. Kiekkoareenan NHL-toimittaja Ilkka Palomäki käy läpi asetelmat itäisen konferenssin ensimmäisen kierroksen ottelusarjoihin.

Atlantic-divisioona

Boston Bruins – Toronto Maple Leafs

ASETELMA: Pari, joka kärsii tänä keväänä eniten NHL:n epäoikeudenmukaisesta pudotuspelijärjestelmästä. Vain viisi joukkuetta keräsi runkosarjassa enemmän pisteitä kuin 105 pisteeseen päätynyt Maple Leafs, mutta kaksi niistä sattui olemaan samassa divisioonassa, minkä takia Toronto ei saanut edes kotietua ensimmäiselle kierrokselle.

Asetelma on äärimmäisen kiehtova, koska vastakkain on kaksi nuorta joukkuetta, joiden parhaat päivät ovat vasta edessäpäin. Samaan aikaan kummallakin on kuitenkin tiedossa, että lähitulevaisuudessa on edessä palkkakatto-ongelmia, joten paras Stanley Cup -mahdollisuus saattaa hyvinkin olla tässä ja nyt. Toinen joukkueista pettyy pahasti – ja toinen joutuu todennäköisesti murjottuna Tampa Bayn kynsiin.

KRIITTINEN PISTE: Vastakkain on kaksi niin laadukkaasti rakennettua joukkuetta, että eroja on paperilla todella vaikea löytää. Molemmat pelaavat modernia, luisteluvoimaan perustuvaa vauhtijääkiekkoa, jota pystyvät toteuttamaan kaikki neljä ketjua. Reserviäkin molemmilta löytyy.

Erikoistilanteissakin molemmat ovat NHL:n ehdotonta eliittiä. Maple Leafs oli runkosarjassa marginaalisesti parempi ylivoimalla (prosentit 25,0 – 23,5) ja Bruins alivoimalla (83,7 – 81,4). Maalivahtipelissäkin Toronton Frederik Andersen ja Bostonin Tuukka Rask ovat suurin piirtein samalla viivalla, joskin Raskin loppukausi oli aavistuksen parempi.

Molemmat joukkueet osaavat tehdä maaleja niin suorahyökkäämällä, päätypelistä kuin riisto- ja suunnanmuutospelaamisenkin kautta. Molemmat joukkueet ovat kauden aikana oppineet myös ottamaan iskuja vastaan ja puolustamaan sitkeästi, kun peli sitä vaatii.

Jos joskus klisee ”pienet marginaalit” on pitänyt paikkansa, se on tässä ottelusarjassa. Ei olisi ihme, jos ratkaisu haettaisiin seitsemännen ottelun jatkoeristä. Tullaan siihen, kumpi löytää esimerkiksi peluutuksen kautta ne pienet edut – ja myös siihen, kumpi on oikeilla hetkillä onnekkaampi.

AVAINHAHMO: Kultapoika Auston Matthews on nuoren, mutta menestyksekkään uransa kovimman haasteen edessä. Jotta Toronto voi edetä jatkoon, hänen täytyy pystyä nuijimaan – ainakin Bostonissa pelattavissa otteluissa – yksi NHL:n kaikkien aikojen parhaista kahden suunnan keskushyökkääjistä, Patrice Bergeron. Torontossa Mike Babcock hakenee peluutuksellaan Nazem Kadrin Bergeronia vastaan.

Matthews on näyttänyt runkosarjassa, että hän on nuoresta iästään huolimatta jo nyt NHL:n eliittisentteri. Samoja viitteitä saatiin viime kevään pudotuspeleissä ottelusarjassa Washington Capitalsia vastaan, vaikka Maple Leafs ottelusarjan niukasti hävisikin. Nyt on kuitenkin vastassa Bergeron, jonka ympärille on rakennettu vieläpä NHL:n paras ketju (laidoilla Brad Marchand ja David Pastrňák).

Koko NHL-uransa ajan Patrik Laineen kanssa kuvainnollisesti ja konkreettisesti kilvoitelleella kesän 2016 ykkösvarauksella ei ole varaa ainakaan hävitä omaa matchupiaan. Todennäköisesti Toronton jatkaminen vaatii jopa sen, että amerikkalainen voittaa sen. Tälle nuorelle supertähdelle ei ole mikään ollut vielä uran aikana liikaa, mutta haastekaan ei ole tähän päivään mennessä ollut vielä näin kova.

Näyttö päälle.

ARVIO: Bruins jatkoon voitoin 4-3.

Taylor Hall.
Taylor Hall kantoi New Jersey Devilsin jo pudotuspeleihin. Haaste kasvaa. Kuva: NHL

Tampa Bay Lightning – New Jersey Devils

ASETELMA: Hyvin perinteinen ensimmäisen kierroksen matchup. Lightning tavoittelee tosissaan Stanley Cupia, ja sillä on ainoastaan hävittävää ensimmäisellä kierroksella. Runkosarjassa 16 pistettä vähemmän keränneelle Devilsille jo pudotuspelipaikka kuuden vuoden tauon jälkeen oli kuin mestaruus. Devilsillä on vain voitettavaa, ja se tekee kaikkensa järkyttääkseen massiivista ennakkosuosikkia.

KRIITTINEN PISTE: Tampa Bay teki runkosarjassa keskimäärin 3,54 maalia ottelua kohden. Sen hyökkäysvoima on niin terävää ja laajaa, että Devilsin täytyy vain hyväksyä se. Vaikka Devils tekisi mitä, Tampa todennäköisesti löytää keinot tehdä vähintään sen kolmesta neljään maalia ottelua kohden. Kysymys kuuluu, kuinka Devils pystyy vastaamaan tähän?

Vastaus kuuluu paradoksaalisesti: mahdollisuus on Tampan hyökkäyspelaamisessa. Jon Cooperin joukkue on viisikkohyökkäämisen tasolla NHL:n laadukkain joukkue, mutta yhtälössä on myös riskinsä. Tampalla oli varsinkin runkosarjassa taipumusta tehdä ylioptimistisia ratkaisuja väärissä kohdissa.

Näin selkeä ennakkosuosikkiasema ei ainakaan vähennä houkutusta riskikertoimien lipsahtamiseen vaarallisen puolelle. Devilsin hyökkäystehokkuus taas kumpuaa lähes täysin suunnanmuutospelaamisesta, eli Devils puolustaa sitkeästi viisikkona ja odottelee vastustajalta almuja. Jos niitä tulee, Devils on vaarallinen.

Mahdollisuus kumpuaa myös erikoistilanteista. Jos Devils pystyy jollain konstilla hiljentämään Tampan hurjat ylivoimatykit Nikita Kutšerovin ja Steven Stamkosin johdolla, Tampan alivoimapelaaminen on haavoittuvaa. Se on kuitenkin iso jos.

AVAINHAHMO: Päivänselvästi Taylor Hall. Tampa voi realistisesti odottaa tehoja kolmelta tai jopa neljältä ketjulta sekä koko pakistoltaan, mutta Devils on riippuvainen ykköstykistään. Hall keräsi runkosarjassa 93 tehopistettä, mikä tarkoitti, että hän oli mukana peräti 37,5 prosentissa joukkueensa maaleista.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Jos Nikita Kutšerov ja Steven Stamkos jäävät tehopisteittä, Tampa todennäköisesti löytää silti keinot tehdä vähintään kolme maalia ottelua kohti. Jos Hall jää tehopisteittä, Devils jää hyvin todennäköisesti yhteen tai kahteen maaliin.

Ja Tampa tietenkin tietää tämän. Erityisen vaikeaa Hallin on takoa tulosta vierasotteluissa, joissa Jon Cooper voi hakea mieleistään peluutusta. Todennäköisesti se tarkoittaa sitä, että kovaa vauhti Selke-kategoriaan matkalla oleva Brayden Point ketjuineen sekä shutdown-puolustajien eliittiin lukeutuva Anton Strålman (joko Victor Hedmanin tai Ryan McDonaghin kanssa) ovat usein samaan aikaan kaukalossa.

ARVIO: Lightning jatkoon voitoin 4-2.

Metropolitan-divisioona

Seth Jones.
Columbus Blue Jacketsin Seth Jonesilla on hieno mahdollisuus jättää jälkensä myös pudotuspelimaailmassa.

Washington Capitals – Columbus Blue Jackets

ASETELMA: Washington Capitalsin pudotuspelipettymyksistä saisi kirjoitettua jo tuhdin kirjan. Täksi kaudeksi joukkue heikentyi niin paljon, että paineita ei pitäisi edellisvuosien tapaan olla. Kevään korvalla on kuitenkin kohonnut ”Entä jos tämä onkin se vuosi?” -puheita. Kun ottaa vielä huomioon, että päävalmentaja Barry Trotzin jakkara heiluu jo valmiiksi, paineet ovat aivan entisenlaiset.

Blue Jackets lähtee pudotuspeleihin aivan toisenlaisesta tilanteesta. Kun tieltä pitäisi raivata Capitals ja sen jälkeen Pittsburgh Penguins, kovin moni ulkopuolinen ei joukkueelta paljoa odota. Joukkue on ollut siirtotakarajan jälkeen nousukiidossa, joten vire on optimaalinen. Kun playoff-oppirahatkin alkavat olla jo maksettu, John Tortorellan terrieriryhmä on vaarallinen haastaja.

KRIITTINEN PISTE: Ottelusarjasta tulee henkisesti raastava Washington Capitalsille. Sillä ei ole mitään muuta kuin hävittävää, ja vastassa on vielä mahdollisimman huonosti sille sopiva vastustaja. Blue Jacketsin nälkäinen ja jalkava karvauspelaaminen on myrkkyä Capitalsille, jolla on taipumusta rähmäillä kiekkoja kovan paineen alla omissa – tai vähintään ruokkia vastustajan vyöryä syvään roiskimalla riskittömästi.

Todennäköisyydet ovat sen puolella, että ottelut päättyvät ennemminkin 2-1 kuin 5-4. Kun molemmat joukkueet puolustavat lähtökohtaisesti erittäin hyvin, virhemarginaali on olematon. Tullaan hyökkäyspelaamisen tuottavuuteen, sitkeyteen ottaa iskuja vastaan omissa, maalivahtipelaamiseen ja erikoistilanteisiin.

Capitalsilla on hyökkäyssuuntaan kahden kerroksen väkeä, joten paikkojen luominen on harvojen harteilla. Barry Trotz ei osannut sanoa vielä pari päivää ennen ottelusarjan alkua, toimiiko ykkösmaalivahtina Braden Holtby vai Philipp Grubauer. Erikoistilannepelaaminenkaan ei ole ollut tällä kaudella totuttua, joskin ylivoimatehot ovat olleet löytymään päin runkosarjan loppua kohden.

Moni näistä kysymyksistä pätee myös Blue Jacketsiin – lähtien jopa ykkösmaalivahti Sergei Bobrovskista, joka kyykkäsi viime vuoden pudotuspeleissä. Silti, Capitalsilla ei ole lähtökohdat huomioiden pitkä matka ahdistukseen. Ottelusarjan alku on ylikorostuneen tärkeässä roolissa, joten tässä tilanteessa kotietu ei välttämättä ole Capitalsille edes etu. Matka Columbukseen tilanteessa 0-2 tai edes 1-1 vain lisäisi painetta.

AVAINHAHMO: Ottelusarja nimenomaan Washington Capitalsia vastaan nimenomaan tässä vaiheessa uraa on Blue Jacketsin puolustajalle Seth Jonesille hieno mahdollisuus lyödä itsensä lopullisesti läpi NHL:n eliittiin. Jones nosti runkosarjassa itsensä jo Norris-keskusteluun mukaan, mutta lopullisesti kannukset luodaan pudotuspeleissä. Vuonna 1994 syntynyt Jones alkaa olla valmis tehtävään.

Jonesiin tiivistyy erittäin paljon. Hän on avainhahmo sekä yli- että alivoimalla. Erikoistilanteet ovat olleet Blue Jacketsin akilleenkantapää koko kauden, mutta kevättä kohti prosentit ovat olleet orastavassa nousussa. Blue Jackets on todennäköisesti viisikkopelin laadussa Capitalsin edellä, joten erikoistilanteissa plus/miinus nollakin on jo hyvä alku.

Kun nielee peliaikaa sen 25 minuuttia ottelua kohden, työhön kuuluu yhtä lailla maalinteon ja maalinestämisen tehostaminen. Jones ei ole (vielä) perinteinen shutdown-puolustaja, mutta siinäkin hän on erittäin hyvä yksinkertaisesta syystä: kun hän on (yleensä Zach Werenskin kanssa) kaukalossa, paine on pääsääntöisesti vastustajan päädyssä.

ARVIO: Blue Jackets jatkoon voitoin 4-2.

Nolan Patrick.
Nolan Patrickilla on edessään hurja haaste Philadelphia Flyersin kakkossentterinä. Kuva: NHL

Pittsburgh Penguins – Philadelphia Flyers

ASETELMA: 2010-luvun taitteessa Battle of Pennsylvania oli käsite, jonka jokainen NHL:ää seuraava tunsi. Yksi NHL:n kiihkeimmistä taistelupareista on viime vuosina aavistuksen taantunut, koska Penguins on ollut niin selvästi Flyersia edellä, mutta nyt kattilassa porisee taas. Penguins keräsi runkosarjassa vain kaksi pistettä enemmän, ja Flyers janoaa päästä päättämään arkkivihollisensa dynastian.

KRIITTINEN PISTE: Molempien joukkueiden heikkous on täsmälleen sama: puolustuspelaaminen. Ja etenkin pakkikalustot. Molemmat joukkueet elävät pitkistä hyökkäyksistä ja nopeista riistoista siitä yksinkertaisesta syystä, että puolustusalueen puolustuspelaamisessa aukkoja syntyy vastustajan kasatessa painetta syvään.

Penguins voitti Stanley Cupin keväällä 2016 pakottamalla pelin niin nopeaksi, että kaikki muut putosivat kyydistä. Keväällä 2017 hyökkäyspelaaminen ei enää ollut niin raikasta, mutta joukkue osasi ottaa sitkeästi iskuja vastaan. Viime kevääseen verrattuna pakisto ei kuitenkaan ole enää likimainkaan samaa tasoa nimenomaan puolustamisessa, joten puolustuspelaaminen tarvitsee happea.

Flyersin puolustus on potentiaalinen ja hyökkäyssuuntaan jo hyvinkin etevä, mutta kokemus on vähissä. Samoin kilot oman maalin edessä jäävät vajaaksi. Flyersin kannalta painetta lisää vielä se, että loukkaantumisista kärsinyt maalivahtiosasto kalpenee Penguinsin Matt Murrayn edessä.

Flyersin virhemarginaalia pienentää entisestään se, että Penguinsilla on NHL:n paras ylivoima – ja Flyersin alivoima on NHL:n pohjasakkaa. Flyersin ylivoimallakin on kova potentiaali, ja Penguinsin alivoimapelaaminen on tökkinyt alkuvuodesta, mutta erikoistilanteissa jo nollatulos olisi Flyersilta valtava onnistuminen.

AVAINHAHMO: Oleellista on siis se, kumpi saa pelin virtauksen haltuunsa. Tässä taistelussa täysin käänteentekevää on taistelu keskikaistasta. Penguinsilla se on viimeisen päälle kunnossa; tuskin kukaan kieltäytyisi, jos vaihtoehtona olisi nykyisen tilanteen sijaan tilkitä keskikaista nelikolla Sidney Crosby, Jevgeni Malkin, Derick Brassard ja Riley Sheahan.

Flyersin ykkössentteri, Selke-tason kauden pelannut Sean Couturier on valmis haasteeseen. Päävalmentaja Dave Hakstolin ei tarvitse olla huolissaan liioin jo yli 150 pudotuspeliottelua pelanneesta Valtteri Filppulasta kolmosketjun tai Scott Laughtonista nelosketjun keskellä. He kestävät vertailun Brassardiin ja Sheahaniin.

Kysymys kuuluu, miten tulokashyökkääjä Nolan Patrick pystyy vastaamaan haasteeseen? Penguins tietää, että kokemattomassa Patrickissä sillä on iskunpaikka, jota hyödynnetään varmasti ainakin kotiotteluissa. Vaatimustaso Patrickille on uran ensimmäisessä playoff-sarjassa mahdottoman kova.

ARVIO: Penguins jatkoon voitoin 4-3.