Paras kahdesta –systeemi ei kuulu edes sääleihin

Lukko ja Tappara vääntävät parina paras kahdesta -kamppailua. Lukon Lassi Lehtinen hoiteli avausvoiton raumalaisille. Kuva: Mika Kylmäniemi

Viime keväänä nousi iso itku, kun jääkiekon juniori-ikäluokkien perinteinen playoff-huipennus oli näivetetty kuukauden mittaisesta jännitysnäytelmästä muutaman päivän ja pelin tyngäksi.

Pleijarien "light-versio" herätti hämmennystä ja kiukkua. Ihan syystä. Hommassa oli hölmöilyn maku. Minimissään Nuorten SM-liigan mestaruuden olisi voinut voittaa kuudella playoff-pelillä.

Hyvä, että kritiikki on kuultu. Tänä vuonna kurssia on reivattu parempaan suuntaan. Puolivälieristä ja semifinaaleista pääsee jatkoon kolmella voitolla, finaaleissa riittää kaksi kiinnitystä. Enää mestariksi ei voi kivuta kuudella voitolla, tarvitaan minimissään kahdeksan.

Silti playoff-pakettiin on jäänyt yksi valuvirhe: Villi kortti -kierros.

A-nuorissa voittajat seulotaan vielä ensimmäisessä vaiheessa viime kauden tapaan kevyemmällä kaavalla. Villi kortti -kierroksen ensimmäiset ottelut pelattiin torstaina, toiset perjantaina. Jos ottelupari oli kahden ottelun jälkeen tasan, perään kiskotaan mahdollinen jatkoerä, ja hups... kesälomalle lähtijät ovat vuorokauden pleijariväännön jälkeen tiedossa.

Eihän siinä ajassa ehdi edes playoff-parta kasvaa kuin luontaisesti karvaisimmilla. Mottipäinen systeemi, niin kuin lauantain lehdistä saadaan ympäri maata lukea – ainakin neljän häviäjiä edustavan leirin kommenteista.

Pudotuspelien pitäisi olla jääkiekkokauden huipennus. Sitä ne tietysti ovatkin, mutta sarjajärjestelmien uudistamisen jälkeen pelaajien juhla-aika ja playoffien kutkuttavan jännittävä maailma on kutistunut ja näivettynyt aikamoiseksi puuhasteluksi.

Lukioikäiset pelaajat valmistautuvat keväästä asti ajatuksella A niin kuin ammattimaisesti, treenaavat monta kertaa viikossa kahdesti päivässä, ja vetävät koulunkäynnin ohessa 48 ottelun sarjakierroksen. Ja sitten koko leikki (joka ei asianosaisista tunnu vähääkään leikiltä, sillä pelihommat otetaan tosissaan) on ohi kahdessa päivässä.

Kovat ja painepitoiset playoff-pelit ovat nimenomaan niitä juttuja, jotka kasvattavat pelaajia. Ne eivät saa olla se juttu, josta supistetaan.

Siksi paras kahdesta –järjestelmä ei kuulu edes säälipleijareihin.