Palomäki: Tästä on kyse Jesse Puljujärven NHL-unelman viivästymisessä – ”Patrik Laineen varjo on Puljujärven pahin vihollinen”

Jesse Puljujärvi.
Jesse Puljujärvi aloittaa kauden AHL:ssä. Kuva: NHL

Sunnuntai-illan ja maanantain otsikot suomalaisessa jääkiekkomediassa ovat huutaneet kansallista hätätilaa. Meidän Jesse – Puljujärvi sukunimeltään – on lähetetty farmiin.

Nyt kehottaisin kaikkia vetämään ihan rauhassa happea ja miettimään hetken realiteetteja. Perspektiivi tuntuu kadonneen laajalti ja täysin.

Perspektiivin ohuuteen on tasan kaksi syytä: Patrik Laine ja Sebastian Aho. Etenkin Laineen käsittämätön tulokaskausi oli pahinta, mitä Puljujärvelle saattoi tapahtua. Vuonna 1998 syntyneet superlupaukset olivat näennäisesti samalla viivalla vielä alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa vuodenvaihteessa 2016, mikä sotkee nyt liian monien ajatuksia.

Sekä Aho että Laine ovat historiallisessakin perspektiivissä täysiä luonnonoikkuja. Niin poikkeuksellisista pelaajista puhutaan. Jos näiden kahden pelaajan peliäly on niin terävä, että se mahdollistaa kaikkien todennäköisyyksien vastaisen hypyn alle 20-vuotiaina pelaajina verkkaisesta SM-liigasta suoraan NHL:ään, se ei tarkoita, että kaikkien täytyy siihen pystyä.

Muistetaan nyt edelleen, että Jesse Puljujärvi on 19-vuotias. Kuinka moni suomalaispelaaja NHL:n historiassa on tuossa iässä kävellyt suoraan NHL-joukkueen kokoonpanoon? Koko maailmassakaan niitä pelaajia ei ole monta ikäluokkaa kohden.

Tämä on unohtunut liian monelta. Jesse Puljujärven pahin vihollinen on tällä hetkellä Patrik Laineen varjo.

***

Fakta on, että kotimainen SM-liiga ei ole viime vuosina valmistanut pelaajia NHL:ään parhaalla mahdollisella tavalla. Sen pitäisi olla järkyttävä kulttuurisokki ihan jokaiselle, kun jatkuvan trapissa seisomisen jälkeen pitääkin puolustaa koko ajan ja joka tilanteessa jalkavasti eteenpäin. Verkkainen kaartelu vaihtuu silmänräpäyksessä jatkuvaan saalistamiseen.

Minimivaatimus henkilökohtaisessa puolustuspelaamisessa NHL-lainalaisuuksissa on se, että saa pakotettua vastustajan huonoon siirtoon niin, että oma joukkue pääsee riistoon seuraavan vastustajan kustannuksella. Jos on vähänkin ongelmaa ajoituksen kanssa, niin että vastustaja pääsee sinun läpi, paikkasi ei lähtökohtaisesti ole NHL:ssä.

Tätä taustaa vasten hämmästyttävää on vain se, että Aho ja Laine omaksuivat nämä lainalaisuudet niin nopeasti. Hämmästyttävää ei ole se, että Puljujärvellä on näiden asioiden kanssa yhä tekemistä. Se on päinvastoin täysin luonnollista.

"Tätä taustaa vasten hämmästyttävää on vain se, että Aho ja Laine omaksuivat nämä lainalaisuudet niin nopeasti. Hämmästyttävää ei ole se, että Puljujärvellä on näiden asioiden kanssa yhä tekemistä."

Vasta kun nämä asiat ovat kunnossa, voidaan alkaa katsoa, mitä pelaaja pystyy tuomaan pöytään kiekollisessa pelaamisessa. Ei yhtään aiemmin.

Erityisen haastavaa tämä kaikki on ollut juuri Puljujärvelle, koska hän on osin jääpallotaustansakin takia tottunut isompien linjojen luisteluun. Pohjois-Amerikassa luistelu on jatkuvasti stop & start -tyyppistä pumppausta, johon Puljujärvellä on vielä iso totutteleminen.

Tätä taustaa vasten ei ole mikään ihme, että Puljujärvi joutuu edelleen hakemaan vauhtia AHL:stä. Ei yhden kesän aikana ihmeisiin pystytä – varsinkaan, kun kevään MM-kisojenkin perusteella Puljujärvi oli uudenlaisten identiteettivaatimusten keskellä kokolailla sotkussa oman pelinsä kanssa kesän alussa.

Tästä päästäänkin siihen aitoon ja oikeaan huolenaiheeseen.

***

Siitä ei tarvitse olla sinänsä huolissaan, että Puljujärvi joutuu hakemaan vauhtia AHL:stä. Siitä sen sijaan on syytä olla huolissaan, mitä Puljujärvelle tapahtuu Bakersfield Condorsissa.

AHL on sarja, jossa tekemisen laatu vaihtelee valtavasti organisaatiosta toiseen. Osa NHL-organisaatioista näkee AHL-seuransa oman toimintansa suorana jatkeena, jossa nuorien pelaajien kehittymisen eteen tehdään kaikki mahdollinen. On NHL-tason puitteet ja pääsy – joissain paikoissa jopa velvollisuus mennä – NHL-tason yksilölliseen valmennukseen päivittäisellä tasolla.

Osa NHL-organisaatioista puolestaan miettii yhä vanhakantaisesti, että AHL on paikka, jossa nuoria pelaajia koulitaan henkisesti. Tähän ajatusmaailmaan kuuluu se, että vain vahvimmat selviytyvät mankelista. Jos pelaajalla itsellään ei syty lamppu päässä, ei sitä kukaan muukaan sytytä. Valmennus rajoittuu joukkueharjoituksiin.

"Osa NHL-organisaatioista puolestaan miettii yhä vanhakantaisesti, että AHL on paikka, jossa nuoria pelaajia koulitaan henkisesti. Tähän ajatusmaailmaan kuuluu se, että vain vahvimmat selviytyvät mankelista."

Esimerkiksi Mikko Rantanen oli tarpeeksi kova ja fiksu pelaaja tulemaan läpi jälkimmäisen kaltaisesta mankelista Coloradon farmissa San Antoniossa. Päinvastaisia esimerkkejä löytyy lukuisia etenkin sellaisista organisaatioista, joissa on toimistolla vahva Detroit-leima. Tampa Bay Lightning on paras esimerkki farmiyhteistyön hyödyntämisestä viime vuosina.

Allekirjoittaneella ei ole faktatietoa siitä, mikä on tilanne Edmontonin ja Bakersfieldin symbioosissa. Kaikki merkit viittaavat kuitenkin siihen suuntaan, että Bakersfield on lähempänä vanhakantaista mallia. Tähän viittaa ennen kaikkea se, kuinka hukassa Puljujärvi pelinsä kanssa oli MM-kisoissa.

Tähän suuntaan viittaa myös Leijonien päävalmentajan Lauri Marjamäen keväinen hätähuuto siitä, että Puljujärvi tarvitsee nyt ennen kaikkea laadukasta valmennusta. Se oli jopa melkoinen sammakko, jolla saattaa olla jonkinlaista vaikutusta seuraavalla kerralla, kun Edmontonin johto miettii, päästääkö suomalaispelaajiaan maajoukkueen käyttöön.

Joka tapauksessa tätä taustaa vasten on erittäin perusteltua kysyä, onko Puljujärvi vajaan kielitaitonsa kanssa 19-vuotiaana sellainen pelaaja, joka ymmärtää sataprosenttisesti, mitä hänen täytyy kaukalossa ja etenkin sen ulkopuolella tehdä kehittyäkseen. Voiko Puljujärvellä edes olla sellaista tietotaitoa vielä kertyneenä?

Jos ei, toivoa sopii, että Oilers-johto on kesän aikana herännyt parantamaan farmiyhteistyötään. Jos Puljujärven farmikomennus kestää pidempään, sillä voi olla arvaamattomia vaikutuksia myös hänen pidempiaikaiseen kehitykseensä.

***

Puljujärven tilanne on sen tyyppinen, että uhkakuvia on turhankin helppo piirrellä. Olemassa on kuitenkin varsin iso todennäköisyys sille, että joukkueestaan Stanley Cup -voittajaa pala palalta rakentava Oilers-johto GM Peter Chiarellin johdolla ei olekaan niin tyhmä kuin näyttää.

Puljujärven AHL-komennukseen vaikutti nimittäin ennen kaikkea yhden yllättäjän esiinmarssi Oilersin harjoitusleirillä. Menneen kesän ykköskierroksen varaus Kailer Yamamoto oli harjoitusleirillä sensaatiomaisen hyvä. Viisi maalia viidessä ottelussa oli sellainen näyttö, että Edmonton olisi lähettänyt pelaajilleen erittäin kyseenalaisen signaalin, jos Yamamoto ei olisi mahtunut Opening Night Rosteriin.

Yamamoto on WHL-seura Spokane Chiefsistä varattu 19-vuotias pelaaja. Sopimusteknisesti se tarkoittaa sitä, että NHL:n ja Kanadan junioriliigojen välisen sopimuksen mukaisesti Yamamotoa ei voi lähettää tällä kaudella AHL:ään pelaamaan. Jos Oilers olisi Yamamoton johonkin lähettänyt, suunta olisi ollut Spokane, josta pelaajaa ei olisi voinut ennen WHL-kauden päättymistä kutsua takaisin.

Yamamoto elää kuitenkin käytännössä jatkuvalla tryout-pestillä. Seuraava iso mittari koittaa yhdeksän runkosarjaottelun jälkeen. Jos Yamamoto ei saa kymmentä NHL-ottelua täyteen, hänen tulokassopimuksensa ei astu vielä voimaan. Jos Yamamoto on yhdeksän pelin jälkeen kiikun kaakun -pelaaja, Edmonton lähettää hänet suurella varmuudella siinä vaiheessa Spokaneen.

Kun tarkastelee Yamamoton harjoitusleirin edesottamuksia tarkemmin, huomaa, että hänen laukausprosenttinsa viidessä ottelussa oli käsittämätön, 62,5. On siis selvää, että kiekko myös pomppi pienikokoiselle amerikkalaiselle todella suotuisasti harjoitusotteluissa.

"Jos ja todennäköisesti kun Yamamoto Spokaneen lähetetään, Oilersin NHL-kokoonpanon kolmesta ensimmäisestä ketjusta vapautuu yksi paikka. Saattaa olla, että Oilersin johdolla on jo mielessä tälle paikalle joku esimerkiksi sunnuntaina farmiin lähetetty pelaaja, jolla on selässään numero 98."

Jos laukausprosentti olisikin ollut tavanomaisempi, edes sellaista 10-20 prosentin luokkaa, maaleja olisikin syntynyt enää yhdestä kahteen. On aika todennäköistä, että tässä tapauksessa Edmonton olisi lähettänyt pelaajan jo hyvissä ajoin takaisin junioriliigaan.

Voi toki olla, että Yamamotosta tulee NHL-historian tehokkain pelaaja, joka mättää maaleja koko uransa laukausprosentilla 62,5. Kaikki tilastotieteilijät lienevät kuitenkin kanssani samaa mieltä, että paljon todennäköisempää on tehojen tyrehtyminen jo seuraavan noin yhdeksän ottelun aikana. Moni varmaan jo arvaa, mihin tässä ollaan pyrkimässä.

Jos ja todennäköisesti kun Yamamoto Spokaneen lähetetään, Oilersin NHL-kokoonpanon kolmesta ensimmäisestä ketjusta vapautuu yksi paikka. Saattaa olla, että Oilersin johdolla on jo mielessä tälle paikalle joku esimerkiksi sunnuntaina farmiin lähetetty pelaaja, jolla on selässään numero 98.

Kyseinen pelaaja saanee AHL:n alkukauden aikana isoja peliminuutteja. Jopa niin isoja, että mahdollisen NHL-kutsun koittaessa tilillä saattaa olla itseluottamuksen kattoon nostaneet AHL-tehot.