Palomäki: SM-liigalle tarjolla jättipotti – tässäkö ratkaisu suomalaisen NHL-superlupauksen pattitilanteeseen?

Kuva: London Knights

Moni suomalaispelaaja on elämänsä tärkeimmässä näyttöpaikassa ensi viikon lopulla, kun NHL-seurojen harjoitusleirit käynnistyvät. Kaikista mielenkiintoisimmassa tilanteessa on kesän 2016 viitosvaraus, Vancouver Canucksin organisaatioon jo reilun vuoden kuulunut Olli Juolevi.

Kun Juolevi lähtee Canucksin leirille, hän ei tiedä vielä yhtään, missä tuleva kausi vierähtää. Varmaa on ainoastaan se, että farmisarja AHL:ssä IHK:n ja Jokerien kasvatti ei voi pelata. NHL:n ja Kanadan junioriliigojen välinen sopimus estää alle 20-vuotiaiden pelaajien pelaamisen AHL:ssä.

Jos Vancouverissa päädytään pitämään Juolevi Atlantin sillä puolen, vaihtoehtoja on siis kaksi: NHL tai paluu London Knightsin riveihin. OHL-seurassa Juolevi on pelannut kaksi viimeisintä kautta menestyksekkäästi. Kanadalaismediassa yhdeksi vaihtoehdoksi nostettiin jo kuukausi sitten se, että Canucks vuokraa Juolevin Eurooppaan.

Tällaisesta pallomerestä vuonna 1998 syntynyt puolustaja uuteen kauteen ponnistaa. Miten tällaiseen tilanteeseen on päädytty? Tilanne on monisäikeinen.

***

Kun Vancouver huusi Juolevin nimen numerolla viisi kesällä 2016, optimistisimmat odottivat hänen yltävän Canucksin kokoonpanoon jo seuraavana syksynä. Olihan alla kausi, jonka aikana Juolevi oli voittanut isossa roolissa sekä alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuden että Kanadan juniorisarjojen lopputurnauksen Memorial Cupin.

NHL-puheet osoittautuivat haihatteluksi. Kausi NHL-tehtaana tunnetussa Londonissa oli kyllä nostanut Juolevin uudelle tasolle kiekollisessa pelaamisessa, mutta puolustajan päätehtävässä – puolustamisessa – oli vielä suuria puutteita.

Miten tällaisessa tilanteessa tulisi toimia? Parantaa tietenkin puolustuspelaamista. Se oli kuitenkin lievästi sanottuna ongelmallista Londonin kaltaisessa OHL-kestomenestyjässä, jolla on vuodesta toiseen niin hyvä joukkue, että siellä ei liiemmin tarvitse puolustaa.

On ehkä liian raflaavaa sanoa, että viime kausi meni Juolevilla hukkaan. On kuitenkin selvää, että puolustuspelilliset toistomäärät jäivät liian vähäisiksi tilanteessa, jossa Juolevi olisi kehityksensä turvaamiseksi tarvinnut niitä valtavan määrän. Ne harvatkin tilanteet tulivat poikia vastaan tilanteessa, jossa pitäisi saada toistoja miehiä vastaan.

Kaiken lisäksi paluu Londoniin tarkoitti sitä, että Juolevin kolmivuotisen tulokassopimuksen alkaminen siirtyi vuodella eteenpäin. Se oli varmasti tässä tilanteessa pienin murhe, mutta sopimusteknisestikin toinen London-kausi meni hukkaan.

"Tämän dilemman takia Juolevin todennäköisyydet NHL-paikan valtaamiseen ovat myös tänä syksynä pienet."

London on osoittanut, että se on yksi maailman parhaista paikoista valmistautua NHL-uraan. Organisaatiossa on valtava määrä tietotaitoa siitä, kuinka pelaajia koulitaan ammattilaisiksi. Tässä kohtaa ylikorostuneen offensiivinen puolustaja olisi kuitenkin tarvinnut paremman paikan harjoittaa defensiivisiä taitojaan.

Tämän dilemman takia Juolevin todennäköisyydet NHL-paikan valtaamiseen ovat myös tänä syksynä pienet. Hän lähtee altavastaajana hurmaamaan uutta päävalmentajaa Travis Greeniä, jolle moni muu Juolevin ”kilpakumppaneista” on vieläpä ennestään tuttuja, koska hän on valmentanut viimeiset neljä vuotta Canucksin farmiseuraa Utica Cometsia AHL:ssä.

***

Alexander Edler, Christopher Tanev ja Erik Gudbranson edustavat kokenutta NHL-kaartia, joiden paikka Canucks-nipussa on kiveen hakattu. Samaa voi sanoa siirtomarkkinoilta haalitusta Michael del Zottosta.

Nuoremmista Ben Hutton ja vahvan sisääntulon NHL-maailmaan viime kaudella tehnyt Troy Stecher kasvoivat 20 minuutin luottomiehiksi viime kaudella. Molemmat – etenkin Stecher – ovat vieläpä Juolevin kanssa samankaltaisia puolustajia, jotka pitäisi pystyä nokkimaan edeltä pois.

Edellä mainitun kuusikon lisäksi nokkimisjärjestyksessä edellä ovat lähtökohtaisesti Alex Biega ja peruspuolustajan laariin sujahtava Patrick Wiercioch. Ja sitten ovat vielä ne uudelle päävalmentajalle Uticasta tutut puolustajat, Jordan Subban ja Andrey Pedan etunenässä.

23 pelaajan rosteriin saattaa mahtua kahdeksan puolustajaa, mutta Juolevin tasoista supertalenttia on turha ottaa istumaan katsomoon. Hänen pitäisi siis mahtua kuuden joukkoon. Lyhyemmälläkin matematiikalla on helppo ynnätä, että NHL-paikka vaatii Juolevilta superonnistumista harjoitusleirillä.

Sen takia oleellisin kysymys kuuluukin, mitä Canucks-johto Juoleville keksii. Harjoitusleiri antaa taas uutta osviittaa, mutta se, mitä Juolevi ennen kaikkea tässä tilanteessa tarvitsee, on iso määrä puolustuspelillisiä toistoja ammatikseen pelaavia miehiä vastaan.

AHL olisi varmasti – ainakin pohjoisamerikkalaisessa ajattelussa – ihanteellinen paikka tähän, mutta sopimuskiemurat tekevät tästä vielä tällä kaudella mahdottoman haaveen. Ja Canucks-johdossakin on pakko olla ymmärrystä, että Londonilla ei enää tässä tilanteessa ole Juoleville mitään annettavaa. Ei, vaikka urheilullisesti ja muutenkin puhutaan erinomaisesta kasvuympäristöstä.

"Lyhyemmälläkin matematiikalla on helppo ynnätä, että NHL-paikka vaatii Juolevilta superonnistumista harjoitusleirillä."

Sen takia Vancouverin GM Jim Benning väläytteli jo kuukausi sitten Eurooppa-kortin mahdollisuutta. Jos Eurooppaan päädytään, NHL-seurojen ajattelumallissa tärkeää on jonkinlainen aiempi kontakti. Kun esimerkiksi Columbus päätti lähettää Alexandre Texierin KalPaan, ratkaisevin tekijä oli GM Jarmo Kekäläisen yhteys seuraan ja Sami Kapaseen.

Samasta syystä TPS on varteenotettavin vaihtoehto Juoleville. TPS:ssä vaikuttaa pitkäaikainen Canucks-pelaaja Sami Salo, joka on vieläpä aiemmin työskennellyt vierailevana valmentajana Canucksin nuorten pelaajien leirillä. Eikä haitaksi varmasti ole sekään, että samassa organisaatiossa on tarjolla NHL-konkari Henrik Tallinderin jokapäiväinen esimerkki – ja kaiken lisäksi myös huoltaja Aki Bergillä on pitkä kokemus NHL-puolustamisesta.

Tällaiseen kuvioon tuskin olisi vastaansanomista TPS:llä tai koko suomalaisella jääkiekkoyhteisöllä. Juolevin kaltaisen talentin saaminen edes kaudeksi olisi koko SM-liigalle jättipotti.

KOLME MUUTA KUUMAA SUOMALAISPUOLUSTAJAA HARJOITUSLEIRILLÄ

  1. Julius Honka, Dallas:
    Kevään MM-kisoissa vahvasti esiintynyt puolustaja on tilanteessa, jossa NHL-paikka täytyy ottaa tässä ja nyt. Tehtävää ei tosiaankaan helpota se, että Dallasin uusvanhaksi päävalmentajaksi pestattiin Ken Hitchcock. Hitchcock on wanhan liiton körmy, jonka maailmassa puolustaja on yhä mieluummin 200-senttinen lihavasara kuin 180-senttinen virtuoosi.

    Hongan ykköshaaste on näyttää, että puolustuspelaaminen onnistuu virheittä. Muuten on aivan sama, mitä Honka tuo hyökkäyssuuntaan. Hitchcock on usein sallinut yhden poikkeuksen kuusikkoon – mutta Dallasilla on jo John Klingberg.
     
  2. Ville Pokka, Chicago:
    Nyt tai ei koskaan.
    Pokka on yrittänyt NHL-läpimurtoa jo kolme vuotta. Vaikka ensimmäiset kaksi vuotta olivat nousujohteisia, näyttöpaikat ovat jääneet nollaan.

    Nyt harjoitusleirille pitää mennä karmit kaulassa ottamaan se paikka ilman minkäänlaista selittelyä. Muuten saa alkaa katsella Eurooppaan päin. Tehtävää helpottaa aavistuksen se, että Chicago joutui luopumaan Johnny Oduyasta, Niklas Hjalmarssonista ja Trevor van Riemsdyksista. Nyt olisi huipulla tilaa, mutta paikka on silti otettava.
     
  3. Jyrki Jokipakka, Washington:
    Jos Pokan kohdalla puhutaan viimeisestä mahdollisuudesta, sama koskee vielä aavistuksen konkreettisemmin tryout-kutsun hyväksynyttä Jokipakkaa.

    Pelannut NHL:ssä jo kolme vuotta, mutta menettänyt hankkimansa pelipaikan niin Dallasissa kuin Calgaryssä. Ottawassa ei päässyt kunnolla edes näyttämään tasoaan. Klassinen seiskapakki; perusvarma oman pään luutija, joka ei kuitenkaan pysty tuomaan pöytään mitään ylimääräistä. Ei vikise tai valita, minkä takia valmentajan on äärimmäisen helppo sysätä katsomoon.

    Kun saa mahdollisuutensa katsomokomennusten jälkeen, jatkaa perusmukavalla perustasollaan. Nyt pitäisi lopettaa kissanpentujen silittely ja näyttää vähän särmää.