Palomäki: Kahden NHL-legendan reitti tarjolla – näin Patrik Laineesta voi tulla NHL:n paras laitahyökkääjä!

Patrik Laine.
Patrik Laine aloittaa NHL-kauden hurjien odotuksien keskellä. Kuva: Jukka Rautio / Europhoto

NHL-kausi käynnistyy vasta keskiviikon ja torstain välisenä yönä, mutta kiima alkaa jo nousta Suomessakin. Eikä vähiten Patrik Laineen harjoitusotteluiden hulppeiden maali- ja pistesaldojen takia. Laine iski neljässä harjoitusottelussa tehot 5+3.

Harjoitusottelut ovat harjoitusotteluita, mutta asetelma kauteen on kieltämättä herkullinen. Laineella on ensinnäkin alla kaikki odotukset ylittänyt tulokaskausi, jonka aikana Tappara-kasvatti pöllytti maaliverkkoa 36 kertaa.

Vielä merkittävämpää on se, että Laineen kesä oli pitkä ja ilmeisen onnistunut. Päätös MM-kisojen väliin jättämisestä oli pari vuotta kestäneen hullunmyllyn jälkeen paras mahdollinen. Pelit kehittävät nuorta pelaajaa, mutta vain jos niiden välissä löytyy riittävästi aikaa perustuksien kuntoon laittamiselle.

Kylmä fakta nimittäin on, että Laineen on oltava selvästi viime kautta parempi, jos hän aikoo edes päästä samoihin lukemiin kuin viime kaudella. Se erityishuomio, mitä Laine tällä kaudella vastustajilta saa illasta toiseen, on vielä paljon kovempaa kuin viime kaudella. Kun Winnipeg pelaa ylivoimaa, Laine saanee useilta vastustajilta jopa päällystakin. Tuloksen tekeminen vaikeutuu.

Siitä huolimatta Laine kuuluu siihen porukkaan, joka maalikuninkuudesta lähtökohtaisesti taistelee. Tämän on suomalaismedia tuonut aika näyttävästi esiin kauden alla. Niin toki pitääkin.

Kun puhutaan Patrik Laineesta, on kuitenkin sääli, että keskustelu pyörii vain maalimäärien ympärillä. 19-vuotiaassa hyökkääjässä on nimittäin aineksia paljon, paljon muuhunkin.

Kysymys on ennen kaikkea siitä, mihin suuntaan Patrik Laine alkaa suuntautua. Ja ehkä vielä enemmän siitä, mihin suuntaan Winnipeg Jets on häntä suuntaamassa.

***

Kun kyseessä on Laineen kaltainen talentti, vain taivas on rajana. Rakennuspalikat ovat niin laadukkaat, että rakennettavissa on puhdas maalintekijä, maailman paras yleislaitahyökkääjä tai kaikki siltä väliltä. Jos lähdetään piirtämään spektriä näistä ääripäistä, NHL:n lähihistoriasta löytyy kaksi verrokkia.

Kun kyseessä on Laineen kaltainen talentti, vain taivas on rajana. Rakennuspalikat ovat niin laadukkaat, että rakennettavissa on puhdas maalintekijä, maailman paras yleislaitahyökkääjä tai kaikki siltä väliltä.

Reitillä A verrokkina on Aleksandr Ovetškin, sukupolvensa merkittävin maalintekijä. Venäläinen pommittaja, joka on voittanut maalikuninkuuden peräti kuusi kertaa. Maalitahti on ollut sellainen, että teoriassa Ovetškin voisi jopa rikkoa Wayne Gretzkyn kaikkien aikojen NHL-maaliennätyksen, jos ura jatkuisi noin 40-vuotiaaksi, eikä tehoissa tapahtuisi merkittävää putoamista.

Aleksandr Ovetškin.
Aleksandr Ovetškin. Kuva: NHL

32-vuotias Ovetškin on ollut Washington Capitalsille oikea rahasampo, joka täyttää hallit myös vieraspaikkakunnilla. Ovetškin-fanit rakastavat häntä ja moni pitää häntä myös maailman parhaana pelaajana tai vähintään laitahyökkääjänä.

Kolikolla on kuitenkin myös ilmeinen kääntöpuolensa: Ovetškinin historia pudotuspeleistä. Siitä on venäläistä muistutettu liiankin kanssa, sillä hän ei todellakaan ole ollut ainoa syy sille, että Washington ei ole kertaakaan edennyt hänen aikanaan edes itäisen konferenssin finaaleihin saakka.

Mutta. Samaan aikaan kaikki Washingtonia viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana seuranneet tietävät, että Ovetškin kasvoi ja ennen kaikkea hänen annettiin kasvaa väärään suuntaan liian pitkään. Washingtonin omistaja Ted Leonsis on maailman suurin Ovetškin-fani, mikä on heijastunut kaikkeen organisaatiossa.

Liian pitkään Washingtonissa riitti se, että Ovetškin täytti hallin ylivoimaosumillaan ja päättömillä taklauksillaan, jotka olivat näyttäviä, mutta jotka harvoin tuottivat mitään muuta kuin sen, että viisikko hajosi. Ovetškin oli malliesimerkki siitä, miten pohjoisamerikkalaisen tähtikultin pönkittäminen menee joukkueen menestyksen edelle.

Vasta Barry Trotz on oikeasti alkanut vaatia venäläistähdeltä nöyrää sitoutumista joukkuepelaamiseen. Hyvä, että edes Trotz on sen tehnyt, mutta 30 ikävuoden nurkilla tämän aspektin omaksuminen on jo hankalampaa. Ovetškin on tänä päivänäkin korkeintaan keskinkertainen pelaaja kahteen suuntaan. Hänen pelaamisensa ei tuota jatkuvasti voittavaa toimintaa.

Vertailu Ovetškiniin on relevantti jo pelkästään siksi, että Laine on pitänyt häntä idolinaan nuoruudessa. Sieltä on kovalevylle jäänyt varmasti asioita pelkästään katsomalla häntä – hyviä ja huonoja.

Niin hyvä kuin tulokaskausi Laineelle olikin, mukaan mahtui myös lukuisia otteluita, jossa tätä tasapainoa haettiin. Laine voitti joukkueelleen monta ottelua, mutta monta ottelua Winnipeg myös hävisi välillisesti tai välittömästi siihen, että Laine ei osannut pelata riskikertoimilla. Varsinkin syksyllä Winnipeg pelasi otteluita, joissa Laine oli 50 minuutin ajan rasite, mutta se unohtui, kun viimeisellä kympillä reppu heilui.

Tulokkaana tällainen ailahtelu on vielä täysin ymmärrettävää. Oleellista on se, että tällaisista jutuista otetaan oppi. Tullaan myös valmennuksen merkitykseen.

Jos Paul Maurice haluaa tehdä Laineesta puhtaan sniperin, näitä voidaan katsoa läpi sormien. Jos hänestä halutaan jotain muuta, on täysin kriittistä, että niihin reagoidaan.

***

Sitten se reitti B, jossa verrokkina on Marián Hossa. 38-vuotias slovakki oli nuorempana noin 40 maalin ja lähemmäs sadan tehopisteen taituri. Menestys kuitenkin kiersi hänet kaukaa Ottawassa ja Atlantassa. Etenkin Ottawassa Hossan otsaan tuli leima pelaajana, jonka suoritustaso putoaa rajusti pudotuspeleissä.

Marián Hossa.
Marián Hossa. Kuva: NHL

Jos tuijottaa pelkästään numeroita, Hossan uran paras kausi oli 2006-2007 Atlantassa. 43 maalia ja sata tehopistettä ovat sellaisia lukemia, joihin harva nykypäivän NHL:ssä enää yltää.

Jos tuijotetaan lisää puhtaasti numeroita, näyttää siltä, että Hossan ura romahti Atlantasta lähdön jälkeen. Vielä Detroitissa kaudella 2008-2009 Hossa teki 40 maalia, mutta sen jälkeen hän on yltänyt vain kerran 30 maaliin. Chicagossa Hossa on huonoimmillaan jäänyt jopa 13 maaliin.

On täysin perusteltua sanoa, että viimeisen kymmenen vuoden otannalla Marián Hossa on NHL:n paras laitahyökkääjä.

Mutta entä se Hossan playoff-maine? Keväällä 2008 finaalisarjassa Pittsburghin kanssa. Keväällä 2009 finaalisarjassa Detroitin kanssa. Keväällä 2010 Stanley Cup Chicagossa. Sama homma taas keväällä 2013 ja 2015. Siinä välissä keväällä 2014 Chicago hävisi Los Angelesille seitsemännen konferenssifinaalin jatkoajalla.

Ei voida puhua romahduksesta – päinvastoin. On täysin perusteltua sanoa, että viimeisen kymmenen vuoden otannalla Marián Hossa on NHL:n paras laitahyökkääjä. Se ei toki selviä muista tilastoista kuin playoff-pelien määristä.

Hossa muuttui maaleista eläneestä supertähdestä nöyräksi joukkuepelaajaksi, jonka kymmenestä teosta kaukalossa vähintään yhdeksän oli peliä edistäviä. Toisin kuin Ovetškinilla, se aihio oli jossain määrin siellä taustalla aiemminkin uralla, mutta se ei puhjennut lopullisesti kukkaan kuin vasta 30 ikävuoden lähestyessä. Siinä vaiheessa Hossan kokemuspankki alkoi olla riittävän laaja erilaisista tilanteista.

Ja ennen kaikkea Hossaa alettiin ohjata siihen suuntaan. Hossa oli täysin sinut sen kanssa, että hän tekee Chicagon kakkos- tai jopa kolmosketjusta NHL:n parhaan kakkos- tai kolmosketjun, koska hän tiesi, että tällaisen panoksen ansiosta Chicago voittaa pelejä ja mestaruuksia.

Voi olla, että Senators- tai Thrashers-nuttuun pukeutuessaan Hossaa jäi harmittamaan, kun vyölle ei kertynyt maali- tai pistepörssien voittoja. Todennäköisesti kolme Stanley Cup -sormusta kompensoi tämän puolen ihan hyvin, kun Hossa jälkeenpäin miettii uraansa, joka on nyt päättymässä harvinaisen ihosairauden takia.

***

On tietysti täysin epäreilua verrata 19-vuotiasta Lainetta kaiken voittaneeseen Hossaan. Laineen kokemuspankki on vielä niin ohut, että hän ei mitenkään voisi pelata niin kokonaisvaltaisen voittavaa jääkiekkoa kuin Hossa on viime vuodet pelannut.

On kuitenkin huomattava, että Laineella on kaikki rakennuspalikat tulla joku päivä tällaiseksi koko ajan oikeita ratkaisuja tekeväksi dominoivaksi pelaajaksi – sekä kiekottomana että kiekollisena. Se on täysin pelaajan ja hänen seuransa omissa käsissä. Se vaatii vain tiettyjä valintoja kriittisissä kohdissa, ja mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.

Laine nähdään tällä hetkellä – varsinkin yleisön silmissä – puhtaana maalintekijänä. Ja olisi totta kai sinänsä mahtava juttu, jos Laine voittaisi tulevalla kaudella NHL:n maalikuninkuuden. Winnipegiä ajatellen se voisi lyhyellä tähtäimellä olla jopa seurankin etu.

Kun Laineelta itseltään kysyttiin kauden alla maalimäärätavoitetta, hänen vastauksensa kieli kypsyydestä. Mieluummin Laine ottaisi kymmenen maalia ja pudotuspelipaikan kuin 50 maalia ja karsiutumisen pudotuspeleistä.

Jos Laine haluaa joku päivä olla maailman paras laitahyökkääjä, sitä tavoitetta ei kuitenkaan voi tavoitella hinnalla millä hyvänsä. Tämä koskee ennen kaikkea seuran tekemiä valintoja. Maalipörssin voittaminen ei ole yhtä kuin jatkuva voittavien ratkaisujen tekeminen kaukalossa – usein jopa päinvastoin.

Kun Laineelta itseltään kysyttiin kauden alla maalimäärätavoitetta, hänen vastauksensa kieli kypsyydestä. Mieluummin Laine ottaisi kymmenen maalia ja pudotuspelipaikan kuin 50 maalia ja karsiutumisen pudotuspeleistä. Tämä on täsmälleen oikeansuuntainen ajatus, jos ja kun Laine haluaa maailman parhaaksi.

Totta kai Winnipeg tarvitsee nyt ja tulevaisuudessa Laineelta maaleja, jotta se voittaa useammin kuin häviää. On kuitenkin eri asia saada Laineelta 50 maalia kaudessa ja hävitä sen takia osa peleistä, kuin saada Laineelta 35 maalia kaudessa niin, että omissa ei kolise yhtään turhaa takaiskua.

Hommahan ei tietenkään mene niin, että nyt päätetään tehdä näin, ja naps – Laineesta tulee hetkessä aivan toisenlainen pelaaja. Yksittäiset ratkaisut vaikuttavat kuitenkin jo tänä päivänä siihen polkuun, jota Laine tallaa kymmenen vuoden päästä.

Tähän kohtaan Heikki Silvennoinen voisi tekoparrassaan sanoa, että tervetuloa valintojen maailmaan. Näitä valintoja aletaan tehdä nyt.