Palomäen NHL-kolumni: Vihdoin historiallinen mestaruus – tässä ovat Washington Capitalsin Stanley Cupin suurimmat opetukset

Braden Holtby torjuu Alex Tuchin yrityksen.
Tämä torjunta oli käänteentekevä Stanley Cup -finaalisarjassa. Kuva: John Crouch / All Over Press

Vihdoinkin. Se lienee sana, johon Washington Capitalsin Stanley Cup -mestaruus tiivistyy. Capitals voitti runkosarjan jo keväällä 2010, minkä jälkeen sillä on ollut käytännössä joka vuosi mahdollisuus voittaa, mutta tähän kevääseen saakka paras saavutus oli toinen pudotuspelikierros.

Capitals on kasvanut pitkän matkan jääkiekkomaailman parhaaksi seurajoukkueeksi. Kiekkoareenan NHL-toimittaja Ilkka Palomäki listaa Capitalsin mestaruuden kahdeksan tärkeintä opetusta pelille nimeltä jääkiekko.

1. Maalivahdin runkosarjakuormaa täytyy säädellä

Braden Holtby pelasi omilla standardeillaan suorastaan surkean runkosarjan. Pudotuspelien alussa Capitalsin tolppien välissä seisoi Philipp Grubauer, mutta puolentoista ottelun jälkeen palattiin Holtbyyn.

Braden Holtby.
Braden Holtby kasvoi voittajaksi. Kuva: NHL

Takaisin ei tarvinnut enää vaihtaa. Pudotuspeleissä NHL:n viime vuosien parhaisiin maalivahteihin lukeutuva Holtby oli rautainen oma itsensä. Aiempina vuosina suuntaus on ollut toisenlainen, vaikka Holtby on aina hyvällä tasolla torjunutkin pudotuspeleissä.

Syykin on selvä: tällä kaudella Holtbya ei peluutettu puhki runkosarjassa. 28-vuotias kanadalainen pelasi runkosarjassa vain 54 ottelua, ja etenkin kevätkaudella hän sai latailla akkuja rauhassa. Aiempina vuosina kuorma on ollut kymmenestä jopa 20 peliin enemmän runkosarjassa.

Sama homma oli finaalisarjassa toisessa kenttäpäädyssä. Vegas Golden Knightsin Marc-André Fleury pelasi loukkaantumisten takia runkosarjassa vain 46 ottelua. Jokainen Vegasin pudotuspelitaivalta seurannut huomasi, millä tasolla Fleury koko kevään pelasi.

Suuntaus on NHL:ssä selvä: mitä lähemmäs 41 ottelua kakkosmaalivahti pystyy pelaamaan runkosarjassa, sitä parempi joukkueen playoff-menestyshaaveille. Maalivahtipeli on nykyisellä pelin nopeudella niin kuluttavaa hommaa henkisesti ja fyysisesti, että yhden veskarin varaan ei voi enää määräänsä enempää laskea.

2. NHL on yhä taktisempi sarja

Capitalsin kasvu mestariksi tiivistyy viime kädessä siihen, että se oppi vihdoin tänä vuonna voittamaan erilaisin tavoin. Etenkin Tampa Bay Lightningia ja Vegas Golden Knightsia vastaan Capitals otti niskalenkin vahvalla kiekkokontrollijääkiekolla, joka ei ole ollut tunnetuinta Capitalsia Barry Trotzin(kaan) aikakaudella.

Kiekkokontrollin pelaaminen oli ennen kaikkea väylä parempaan puolustuspelaamiseen. Siinä Capitals on ollut NHL:n eliittiä jo pitkään. Sen kaksivaiheista ohjauspeliä on äärimmäisen vaikea murtaa silloin, kun viisikko on niin hyvin rytmissä, kuin se (kohentuneen kiekollisen pelaamisen seurauksena) on viime aikoina ollut.

Finaalisarjan aikana Trotz pystyi muokkaamaan koko ajan pelisuunnitelmaa. Mestarinäyte oli ratkaiseva viides finaali, kun Capitals aisti Vegasin pakiston väsymystilan ja alkoi paineistaa hurjalla vimmalla. Se käänsi maalin tappioaseman maalin voitoksi.

Mestaruustaipaleella tarvitaan kuitenkin aina myös kykyä kestää vaikeat hetket. Se Capitalsilta on ennen tätä kevättä puuttunut lähes systemaattisesti etenkin Pittsburgh Penguinsia vastaan. Ei puuttunut enää – muun muassa neljännessä finaalissa Capitals otti Vegasin myrskyalun kontrolloidusti vastaan, ja otti sen jälkeen pelin haltuunsa.

Trotz vei taktisesti Vegasin päävalmentajaa Gerard Gallantia. Samoin hän vei konferenssifinaaleissa Lightningin Jon Cooperia. Capitals olisi hävinnyt luistelukilpailun molempia joukkueita vastaan, mutta Trotz löysi keinot hidastaa peliä omalle joukkueelleen sopivaksi.

Trotz vei taktisesti Vegasin päävalmentajaa Gerard Gallantia. Samoin hän vei konferenssifinaaleissa Lightningin Jon Cooperia. Capitals olisi hävinnyt luistelukilpailun molempia joukkueita vastaan, mutta Trotz löysi keinot hidastaa peliä omalle joukkueelleen sopivaksi. Taktisuus on yhä tärkeämmässä roolissa NHL-kaukaloissa.

Washington Capitals on kasvanut pitkän matkan jääkiekkomaailman parhaaksi seurajoukkueeksi. Kuva: Chris Williams/Icon Sportswire/All Over Press

3. NHL ei ole pelkästään tuhatjalkaisten temmellyskenttä

Vahvasti sukua kohdalle kaksi. Kun Vegas Golden Knights eteni sensaatiomaisesti Stanley Cup -finaaliin avauskaudellaan, sen ihmeen keskiöstä löytyi luisteluvoima. Kun Pittsburgh Penguins oli voittanut kaksi edellistä mestaruutta jalka- ja pelinopeutensa ansiosta, jalkavuus oli nähtävissä jopa edellytyksenä mestaruuksien voittamiselle.

Capitals osoitti, että näin ei suinkaan ole. Barry Trotzin valmentama joukkue on kuin hybridimalli 2010-luvun alun pihvikiekosta ja Penguinsin aloittamasta vauhtikiekon trendistä. Capitals ei ole jalalla hidas joukkue, mutta ei se erityisen kevytjalkainenkaan ole.

Kuten kaikissa pallopeleissä, nopeus on tappavaa. Ennen kaikkea kyse on kuitenkin pelinopeudesta. Capitals osasi oikeissa kohdissa hidastaa peliä, jotta se pystyi itse määrittelemään paikat, joissa peliä voi nopeuttaa. Jälleen palataan taktisuuteen.

Edelleen on viisasta viedä joukkuetta jalkavampaan suuntaan. Ainoa mahdollisuus se ei kuitenkaan menestymiselle ole.

4. Keskiössä neljän kentän rotaatio

Ei tarvitse lyödä kuin Vegas Golden Knightsin ketjut todisteeksi tästä. Sama koskee terävästä kärjestä huolimatta myös Washington Capitalsia. Molemmat finaalijoukkueet olivat laadukkaasti rakennettuja neljän kentän joukkueita.

Devante Smith-Pelly.
Devante Smith-Pelly oli finaalisarjan hahmoja. Kuva: NHL

Vegasin nelosketju pystyi ratkomaan pelejä kevään mittaan – ja vielä finaalissakin yhden! Capitalsin nelosketjun laituri Devante Smith-Pelly oli puolestaan finaalisarjan paras pelaaja Jevgeni Kuznetsovin ohella.

NHL-jääkiekko on fyysisesti, teknis-taidollisesti ja henkisesti niin raakaa peliä, että valtavalla kuormalla ei voi enää vetää kautta läpi. Mitä lähemmäs joukkue pääsee tilannetta, jossa jokainen neljästä ketjusta pelaa 15 minuuttia ja jokainen pakki 20 minuuttia ottelussa, sitä vahvemmalta pohjalta joukkue ponnistaa.

Aivan erityisesti tämä korostuu keskushyökkääjien kohdalla. Jevgeni Kuznetsov, Nicklas Bäckstöm, Lars Eller ja Jay Beagle muodostivat kevään parhaan sentterinelikon, mitä tulee kokonaisvaltaiseen kahden suunnan pelaamiseen. Toiseksi tasapainoisin sentterinelikko oli Vegasilla (William Karlsson, Erik Haula, Cody Eakin ja Pierre-Edouard Bellemare).

5. Käänteentekevää yksilötaitoa ei voi ylikorostaa

Vegas Golden Knights ravisteli tätä uskomusta tällä kaudella, mutta päätyyn asti se ei lopulta riittänyt. Suurin ero finaalijoukkueiden välillä oli lopulta se, että Capitalsilta löytyi Jevgeni Kuznetsovin, Aleksandr Ovetškinin ja Nicklas Bäckströmin kaltaisia artisteja eturivistä.

Kuvaava oli nelosottelu, jossa Golden Knights yritti tyrmätä Capitalsin avauskympillä. Maali jäi tekemättä, minkä jälkeen Capitals latoi kylmästi kuusi maalia taululle ohittamattomana ennen finaalisarjaa pidetyn Marc-André Fleuryn selän taakse. Kuznetsov syötti neljä maalia ottelussa, joka katkaisi Vegasin siivet.

Suuntaus on NHL:ssä tähtikultista poispäin. Jos pitää valita, tärkeämpää on neljän kentän taktisesti valveutunut rotaatio kuin muutama tähti, mutta päätyyn asti meneminen on kaikesta huolimatta erittäin vaikeaa, jos eturivistä ei löydy maailman parhaita pelaajia.

6. Vaikeudet kasvattavat

Kun Jukka Jalonen sanoi MM-kisojen aikaan C Moren studiossa, että voittavaksi joukkueeksi on vaikea kasvaa ilman vastoinkäymisiä, osa jääkiekkoihmisistä piti ainakin sosiaalisen median perusteella Jalosen puheita vanhanaikaisina. Joskus vähän jotain voittanut Jalonen oli kuitenkin ikiaikaisen totuuden ytimessä.

Aleksandr Ovetškin.
Aleksandr Ovetškin palkittiin pudotuspelien arvokkaimpana pelaajana. Kuva: NHL

Jos joku joukkue on kasvanut voittajaksi – niin isossa kuin pienemmässä kuvassa – vastoinkäymisten kautta, se on Washington Capitals. Joukkueen menestyshistoriaa (tai siis menestymättömyyshistoriaa) tuskin tarvitsee enää kerrata.

Tänä keväänä Capitals oli heti alussa syvässä kuopassa. Kun se oli pelannut ensimmäisen playoff-kierroksen kaksi ensimmäistä kotiotteluaan, Columbus Blue Jackets johti ottelusarjaa voitoin 2-0. Kolmas ottelu meni vielä jatkoeriin. Jos Blue Jackets olisi voittanut kotiottelunsa, Capitals olisi pudonnut heti kättelyssä.

Finaalisarjan käänne tapahtui toisessa ottelussa. Kun Jevgeni Kuznetsov loukkaantui, Capitals otti joukkueena ryhtiliikkeen, käänsi tappioaseman voitoksi, eikä hävinnyt sen jälkeen otteluakaan. Kuznetsov palasi kehiin, mutta kollektiivisesti kasvanut joukkue ei taantunut. Kävi päinvastoin.

Vegas Golden Knightsilla puolestaan kauden ensimmäiset vaikeudet osuivat finaalisarjaan. Kun tilannetta ei ollut tarvinnut käsitellä, ei löytynyt enää työkaluja nousta kuopasta. Kasvattavat vaikeudet oli jäänyt kokematta.

7. Pitkäjänteisyys on avainsana

Pikakelaus Capitalsin tilanteeseen vuosi sitten. GM Brian MacLellan oli rakentanut yhden kaikkien aikojen NHL-joukkueista. Kaikki tiesivät, että se on nyt tai ei koskaan. Kun toisen perättäisen runkosarjansa voittanut Capitals putosi Pittsburgh Penguinsille toisella playoff-kierroksella, kaikki olivat valmiita luovuttamaan joukkueen suhteen.

Capitals oli niin pahassa jumissa palkkakattotilanteensa kanssa, että se joutui luopumaan melkein parista kentällisestä avainpelaajia. Kun joukkue oli yhä Aleksandr Ovetškinin käsissä, ja se heikentyi paperilla selvästi, uudelleenrakentaminen vaikutti fiksuimmalta vedolta.

Capitals-johdossa tehtiin kuitenkin toisenlaisia johtopäätöksiä. Siellä analysoitiin tarkasti, ketä organisaatiossa pystytään pitämään ja kenestä voidaan luopua. Runkoa ei räjäytetty atomeiksi, vaan sitä hienosäädettiin kapeiden mahdollisuuksien sallimalla tavalla.

Tulos on kaikkien nähtävissä. Peräti 13 Capitalsin nykypelaajaa on perintöä edellisen GM:n George McPheen aikakaudelta. Washingtonissa ei ole ylireagoitu, vaikka tätä hetkeä on odotettu jo kymmenisen vuotta.

Maltti on valttia.

8. Kokemus päihittää nuoruuden

Kuten edellisen finaalin jälkeen kirjoitin, NHL ei ole junnutähtien temmellyskenttä, vaikka maailma meille niin yrittää uskotella. NHL on karvaperseliiga.