Palomäen NHL-kolumni: Vertailu käy jo suomalaisiin NHL-legendoihin – Mikael Granlund nousemassa harvalukuiseen joukkoon

Mikael Granlund.
Mikael Granlund. Kuva: Nick Wosika / All Over Press

Aloitetaan historiatrivialla, koska se tuo perspektiiviä. Kuinka moni suomalaispelaaja on NHL-uransa aikana pystynyt pelaamaan vähintään kaksi perättäistä 60 tehopisteen kautta?

Teemu Selänne ja Jari Kurri, tietysti. Esa Tikkanenkin jopa viidellä perättäisellä kaudella, Christian Ruuttu ja Petri Skriko neljällä. Olli Jokinen ja Mikko Koivu kolmella. Ilkka Sinisalo ja tietenkin tuoreimpana Patrik Laine. Niin ja Saku Koivu, mutta hänkin vain kerran kahdella perättäisellä kaudella 2005-2006 ja 2006-2007.

Heitä on vain kymmenen. Suurella todennäköisyydellä kohta 11, sillä viime kaudella 69 tehopistettä kirjauttanut Mikael Granlund on tällä kaudella saalistanut 57 täkyä, ja Minnesotalla on vielä 12 ottelua jäljellä.

Laine on jo nyt supertähti, jonka uniikkiudesta ei tarvinne tässä kolumnissa sen enempää puhua. Granlund on sen sijaan nousemassa erittäin kovaan, jatkuvasti tehokasta ja voittavaa jääkiekkoa pelaavaan ryhmään huomattavasti vähemmällä kohinalla.

Kun otetaan huomioon vielä lieventävät asianhaarat, Granlundin saavutuksen arvo nousee entisestään. Kurrin lukemat 1980-luvulta ovat niin kovia, että häneen tätä tarkastelua ei voi ulottaa, mutta fakta on, että Tikkanen, Skriko, Sinisalo ja Ruuttu pelasivat parhaita pelivuosiaan aikakaudella, jolloin maalimäärät olivat kollektiivisesti täysin toista tasoa kuin tänä päivänä.

Samalla logiikalla Selänteeseen ei tarvitse tätä tarkastelua ulottaa, mutta etenkin Jokinen ja viimeisimpänä Laine ovat takoneet pisteensä merkittävästi hyökkäysorientoituneemmassa roolissa kuin Granlund. Kovin monen 60 tehopisteen rajapyykin rikkoneen pelaajaan Zone Start Ratio (hyökkäyspäädyssä aloitetut vaihdot suhteessa hyökkäys- ja puolustuspäädyssä aloitettujen vaihtojen summaan) ei ylipäätään ole niin alhainen kuin Granlundin tämän kauden 42,33 tai varsinkaan viime kauden 37,75.

Tarkoitus ei ole väheksyä yhtäkään 60 tehopisteen kauteen yltänyttä suomalaista NHL-pelaajaa. Se on aina kova juttu – varsinkin, jos taso säilyy vielä seuraavalla kaudellakin. On kuitenkin syytä huomioida, miten poikkeuksellisissa olosuhteissa Mikael Granlund on temppuaan tekemässä.

***

Kun laitetaan Granlundin kahden viime kauden suoritustasoa perspektiiviin, vertailu on hedelmällisintä (edellä mainitun listan pelaajista) Mikko Koivuun. Sekään ei kuitenkaan kerro koko kuvaa, koska Koivu on sentteri ja Granlund on kotiutunut lopullisesti laidalle. Samoin tällä kaudella ensimmäistä kertaa urallaan 60 tehopisteeseen yltänyt Aleksander Barkov on sentteri.

Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, Granlundin lähin verrokki suomalaisista laitahyökkääjistä on Jere Lehtinen. Toki Lehtinen oli täysin erityyppinen pelaaja kuin Granlund, mutta viitekehys on samanlainen – rooli on joukkueen ykkösketjussa, jossa tehopisteiden tekemisen rinnalla kulkee koko ajan vastustajan parhaiden pelaajien pimentäminen.

Jere Lehtinen.
Jere Lehtinen toimii nykyään Leijonien GM:nä. Kuva: Jukka Rautio / Europhoto

Eli ensisijaisesti rooli on puolustava, vaikka joukkueen voittaminen vaatiikin käytännössä joka ilta myös tuloksen tekemistä. On ylivoimavastuuta, mutta on myös valtava alivoimavastuu. Kirjoitin jo aiemmin kaudella siitä, kuinka Granlundin kynttilää poltetaan Minnesotassa molemmista päistä.

Lehtinen oli oman aikansa paras kahden suunnan hyökkääjä maailmassa. Kuvaavaa on, että hänen plus/miinus-tilastonsa oli pakkasen puolella ensimmäisen kerran vasta uran viimeisellä NHL-kaudella 2009-2010.

Lehtinen teki työnsä niin timanttisesti joka ilta, että hänen numeronsa jäädytettiin Dallasissa tällä kaudella. Kenelläkään ei ole minkäänlaista nokan koputtamista Lehtisen suorittamista kohtaan. Hän pelasi läpi uransa voittavaa jääkiekkoa korkeimmalla mahdollisella suoritusvarmuudella. Ja silti, Lehtinenkin pystyi parhaimmillaan NHL:ssä ”vain” 52 tehopisteen kauteen.

Se, jos mikä, alleviivaa Granlundin viimeisen parin kauden suoritustasoa. Hän on pelannut jatkuvasti roolissa, jossa puolustuspelaaminen korostuu, ja siitä huolimatta tehnyt viime kaudella 69 ja tällä kaudella tähän päivämäärään mennessä jo 57 tehopistettä. Eivätkä tehot ole tulleet puolustuspelaamisen kustannuksella.

Päinvastoin, kaikki edistyneemmät tilastotkin huutavat, että Granlund pelaa plusmerkkistä jääkiekkoa. Siihen ei moni tästä lähtökohdasta pysty.

***

Tietyllä tavalla Granlund on lyönyt tällä kaudella vielä kovempaa statementiä pöytään kuin viime kaudella. Viime kaudella Minnesota Wildilla lähti pyörä rullaamaan oikeaan suuntaan heti syksyllä, ja Koivun ja Granlundin piti lähinnä säädellä kuskin paikalta vauhtia runkosarjan ajan. Maaliskuussa realismi iski kasvoille, mutta se ei enää riittänyt (runkosarja)kauden tuhoamiseen.

Mikael Granlund.
Syksy oli tuskainen Mikael Granlundille. Kuva: Julian Avram / All Over Press

Tällä kaudella Wildin on täytynyt pinnistää koko ajan. Joukkue on paininut lähes koko kauden loukkaantumisten kanssa, ja pelaaminen on ollut jatkuvaa pudotuspeliviivaa vastaan painimista. Se on kuluttavaa paitsi fyysisesti myös ja ennen kaikkea henkisesti.

Granlundin lähtöä kauteen vaikeutti entisestään loukkaantuminen lokakuussa. 26-vuotias suomalaishyökkääjä joutui seuraamaan sivusta viisi ottelua, ja ennen kaikkea vamma tuli niin pahaan paikkaan, että rytmiin oli vaikea päästä syksyllä. Marraskuun puolessavälissä kasassa oli vasta yksi maali.

Jo aiemmilta kausilta oli tiedossa, että Wild ottaa voittonsa tyypillisesti noin maalein 2-1. Koska joukkueen hyökkäyspelaaminen ei ole ollut järin tuottavaa, kärkiketjujen pelaajat ovat hyökätessään tienneet, että virhemarginaali omiin on minimaalinen.

Granlund tiesi, että hänen täytyy tehdä hyökkäyspäädyssä tulosta, jotta joukkue voi voittaa pelejä. Samaan aikaan oli pelattava vastustajan ykkösketjuja tehottomaksi ja raadettava alivoimalla. Ei aivan helppo yhtälö, kun koko ajan piti tehdä töitä päästäkseen rytmiin.

Granlund on kuitenkin vastannut huutoon. Tästä lähtökohdasta positiivinen corsi-lukema, Jason Zuckerin ohella joukkueen hyökkääjien positiivisin maaliodottama ja lähes piste per peli -tahti hyökkäyspäätyyn ovat sensaatiomaisia suorituksia.

***

Granlund on totuttu Minnesotassa näkemään Mikko Koivun oikealla laidalla, mutta viime aikoina suomalaiskaksikko on pelannut eri ketjuissa. Granlundin pistetahti onkin ollut viime viikkoina kovassa nousussa, kun sijoituspaikka on löytynyt Zuckerin ja Eric Staalin rinnalta.

Eric Staal.
Mikael Granlund on löytänyt viime aikoina paikkansa Eric Staalin rinnalta. Kuva: NHL

Sinänsä mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut. Granlundin ZSR-lukema on ollut nousussa, mutta niin marginaalisesti, että ei voi puhua roolin radikaalista muuttumisesta. Edelleen vaihdot alkavat voittopuolisesti omasta päädystä.

Yhteistyö etenkin Staalin kanssa on kuitenkin alkanut erittäin tuottavasti. Staal on maailmanluokan pelaaja kolmen metrin säteellä maalista, ja Granlundilla on poikkeuksellinen kyky pelata kiekkoa sinne oikea-aikaisesti.

Granlund osaa löytää kiekon mentävän raon vaikkapa nyt vastustajan mailan ja luistimen välistä silloin, kun 99 prosenttia pelaajista laittaa syöttönsä jompaankumpaan näistä. Kun tällainen pelaaja pystyy ruokkimaan pelaajaa, jolla on poikkeuksellinen kyky laittaa kiekkoa lähietäisyydeltä maaliin, jälki voi olla tuhoisaa.

Zuckerin kanssa Granlund on pelannut jo pidempään. Hänen vahvuutensa on puolestaan nopeus, jota Granlund pystyy ruokkimaan rytmittämällä peliä ja antamalla oikea-aikaisia syöttöjä toista laitaa kiitävälle Zuckerille vauhtiin. Kun Zucker saa kiekkoa vauhtiin, hän on yksi vastaan yksi -pelaamisessa Wildin vaarallisin pelaaja.

Ketjun kemiat ovat loksahtaneet nopeasti kohdilleen. Ketjussa on paljon samaa kuin Philadelphia Flyersin ykkösketjussa, jossa Granlundin roolissa häärää Claude Giroux. Hänen tehtävänään on ruokkia maalin lähistöllä väkivahvaa Sean Couturieria sekä nopeaa Travis Konecnya.

Ei siis ihme, että Granlund on ollut viime aikoina vaihdosta toiseen vaarallinen. Niin vaarallinen, että 60 tehopisteen rajapyykin rikkominen toisella kaudella peräjälkeen on vain ajan kysymys.