Palomäen NHL-kolumni: Unohtakaa hysteerinen paniikki – Sebastian Aho virittelee sensaatiomaista NHL-läpimurtoa

Sebastian Aho.
Kuva: Greg Thompson / All Over Press

Palataan ajassa reilu kuukausi taaksepäin, NHL:n runkosarjan avausviikolle. Carolina Hurricanes avasi kautensa kotiottelulla Minnesota Wildia vastaan. Ottelusta tuli 5–4-voitto rangaistuslaukauskilpailun jälkeen, mutta se on sinänsä vain sivujuonne.

NHL-jääkiekko enää harvoin hätkähdyttää. Kun seurasi Sebastian Ahon pelaamista kyseisessä ottelussa ja varsinkin sen kolmannessa erässä, joutui välillä hieromaan silmiään. Etenkin Carolinan tasoitus 3-3:een ja johtomaali 4-3:een säväyttivät.

Muistan vielä täsmällisesti ajatukseni tuolla hetkellä. Kun näki, miten uskomattomalla tavalla Aho pystyi murtavaan toimintaan ahtaassa tilassa, ainoa ajatus oli, että tästä tulee todella sensaatiomainen läpimurtokausi Aholle. Elias Lindholm näytti olevan vielä niin hyvin samalla pelikirjan sivulla, että tutkaparikin oli jo valmiina.

Kyseessä oli kuitenkin vasta kauden avausottelu, joten ajattelin, että ehkä on viisasta kerätä vähän lisäotantaa ennen kuin lähtee rinta kaarella ennustamaan Aholle pistepörssin kärkisijoja. Se osoittautui kokemuksen tuomaksi järkevyydeksi, sillä seuraavat neljä ottelua Aho veti kiikaritehoilla.

Entinen työkaverini Urheilulehden ajoilta, Ismo Lehkonen ei ottanut yhtä maltillista linjaa. Hän latasi seuraavalla viikolla Tuomas Nyholmin isännöimässä Total Hockey Forever -radio-ohjelmassa, että Aho sijoittuu viiden parhaan joukkoon tämän kauden NHL:n pistepörssissä.

Moni varmaan nauroi Lehkosen ennustukselle, jonka hän teki kahden ottelun perusteella. Minä en nauranut. Päinvastoin, huomasin ohjelmaa podcast-muodossa kuunnellessani nyökytteleväni ja toistelemalla kovaan ääneen sanaa ”Kyllä!” taittaessani matkaa lenkkipolulla Joensuussa. Great minds think alike, ajattelin.

Noh, koska herra Lehkonen oli tällaisen ennustuksen jo ehtinyt töräyttää ilmoille, sysäsin nämä ajatukset journalistisessa mielessä syrjään. Minut olisi leimattu vain kopioijaksi.

Sen jälkeen koko NHL-yhteisö – varsinkin Suomessa – on ehtinyt jo moneen kertaan ihmetellä Ahon tehottomuutta. Teksti-TV:n mukaan Aho on pelannut surkeaa kautta. Paniikkinappula on jäänyt pohjaan, vaikka pelillisesti Aho on pelannut jatkuvasti vahvasti (mikä ei ole itsestäänselvää, kun 20-vuotias pelaaja ei saa tulosta aikaan).

Tällä viikolla nuo ajatukset reilun kuukauden takaa ovat palanneet mieleeni. Aho on saanut vihdoin myös kovaa numerotulosta aikaan, kun otteluissa Dallas Starsia ja New York Islandersia vastaan syntyi yhteistehot 2+3=5.

Vaikka Ahon kauden avausmaalia jouduttiin odottamaan marraskuun puoleenväliin saakka, siemen on ollut koko ajan itämässä. Maaliryöppy oli vain ajan kysymys. Voi olla, että pari perättäistä onnistumista avasi sellaisen taikalaatikon, että nyt alkaa tosissaan tapahtua.

***

Lindholm on sarjan alun jälkeen vaihtunut Teuvo Teräväiseen, mutta keskushyökkääjänä Ahon ketjussa jatkaa yhä Jordan Staal. Ketju on ollut tässä muodossa kasassa jo parisen viikkoa. Ylivoimalla viisikon ovat täydentäneet Lindholm ja puolustajana joko Justin Faulk tai Noah Hanifin.

Jordan Staal.
Jordan Staal. Kuva: NHL

Staalin ketjussa on lähes kaikkea, mitä voi toivoa. On ensinnäkin kolme taitavaa pelaajaa, jotka pystyvät nopean give-and-go -pelaamiseen yhdessä.

Romuluisempi Staal ei ole samanlainen taitoniekka kuin suomalaislaiturit, mutta hänen kiekollinen suoritusvarmuutensa on kovaa luokkaa. Jos kiekkoa lainaa esimerkiksi päätypelissä Staalille, häneltä saa sen kovalla prosentilla takaisin. Usein Staalin roolina onkin suojata kiekkoa, ja täten ostaa kaksikolle aikaa – tai sitten toimia yksinkertaisesti syöttölautana.

Ennen kaikkea Staalin vahvuus on ajattelu kahteen suuntaan. Hänessä on paljon samaa kuin Steve Rucchinissa aikoinaan Teemu Selänteen ja Paul Kariyan sentterinä. Rucchin ei ollut varsinaisesti ykkössentterin prototyyppiä, mutta jos laiturit ovat niin taitavia, että he pystyvät kahdestaankin tekemään valtaosan peleistä, usein riittää, jos sentteri huolehtii kenttätasapainosta.

Eivätkä Staalin hyvät puolet tähänkään lopu. Hän on härkämäisen vahva vääntäjä maalin edessä, mistä on hyötyä paitsi päätypeleissä myös suorissa hyökkäyksissä. Staal pystyy kamppailemaan irtokiekkoja joukkueelleen.

Teräväinen ja Aho ovat löytäneet hyvän yhteyden keskenään. Kummallakin on taitoa pitää kiekkoa ahtaassakin tilassa. Ennen kaikkea oleellista on taito syöttää ja ottaa syöttö vastaan ruuhkabussissa. Kumpikin kuuluu siihen pieneen pelaajajoukkoon, joka osaa löytää sen raon vastustajan pakin luistimen ja mailan välistä, kun yli 90 prosenttia pelaajista syöttää toistuvasti jompaankumpaan.

Kaiken lisäksi molemmat ovat erinomaisen mailankäsittelytaitonsa lisäksi myös erittäin hyviä kiekonriistäjiä. Sillä taidolla on mahdollista tehdä kovaa tulosta nykypäivän NHL-kiekossa. Tästä saatiin hyvä osoitus ottelussa Starsia vastaan, kun Teräväinen viimeisteli hattutemppunsa.

Carolinan – ja etenkin sen ykkösketjun pelaaminen – perustuu kiekossa pysymiseen ja toisaalta nopeisiin riistoihin. Omalla alueella ei tarvitse paljon pyöriä, jos vastustajaa ei päästä oman hyökkäyssinisensä yli.

Yksi puute tällä ketjulla kuitenkin on, mikä on näkynyt myös tuloksenteossa: luontainen maalintekijä puuttuu. Teräväisen kuti on toki viime aikoina tehnyt kovaa jälkeä, mutta ei hän mikään patriklaine ole. Staal on enemmän mikkokoivumainen likaisten maalien vääntäjä, Aho puolestaan ovela luikertelija, jonka vedossa on kehitettävää.

Kun maalintekijä puuttuu, lukuisatkaan maalipaikat eivät aina muutu tulokseksi. Staalin ketjun – ja varsinkin Ahon – kärsivällisyyttä on koeteltu alkukauden aikana.

***

Carolinan kannalta ongelmallista on se, että Staalin ketju on ainoa, joka pystyy luomaan säännöllisesti maalipaikkoja. Jeff Skinner on viimeistelijänä omaa luokkaansa Hurricanesin pelaajista, mutta hän ei pääse viimeistelyolosuhteisiin yhtä usein kuin Staalin ketjun pelaajat. Muuten taustatuki on ollut vähäistä.

Teuvo Teräväinen.
Teuvo Teräväinen. Kuva: NHL

Sen takia Staal ja nuoret suomalaispelaajat ovat käänteentekevässä asemassa. Staalin ketjun tehot ovat useimpina iltoina suorassa korrelaatiossa sen kanssa, voittaako Carolina Hurricanes ottelun vai ei.

Välillä edes tehoilta ei riitä. Niin kävi viimeksi New York Islandersia vastaan yöllä, kun Staalin ketju teki yhden maalin tasakentällisin ja yhden ylivoimalla. Joukkue kuitenkin antoi voiton käsistään lahjoittamalla vastustajalle ylivoimahyökkäyksiä. Maalivahdillakaan (Scott Darling) ei ollut ihan vahvin ilta.

Carolinalla on eurooppalaishenkinen pelitapa. Päävalmentaja Bill Petersin ajatuksena on pitää kiekko poissa omista mahdollisimman hallitusti. Se tarkoittaa käytännössä vahvaa kiekkokontrollipelaamista, pitkiä hyökkäyksiä ja vastustajan väsyttämistä niin, että sen hyökkäysterä tylsyy Carolinan myllytyksessä. Riistoihin halutaan nopeasti, jotta omiin ei jouduta pyörimään.

Kun Hurricanesin pelaamisessa säilyy tasapaino (Islanders-ottelussa ei säilynyt), sillä on hyvät edellytykset pitää vastustaja yhdessä tai kahdessa maalissa. Tällöin voittoon riittää kaksi tai kolme tehtyä maalia.

Toisin kuin viime kaudella, tänä syksynä Hurricanes ei ole saanut merkittävää lisähappea tähän yhtälöön erikoistilanteista. 14,3 prosentin ylivoima- ja 78,9 prosentin alivoimatehokkuus eivät ole sitä luokkaa, mitä Carolina tarvitsisi.

Se on johtanut tilanteeseen, jossa (välillä pitkätkin) hallintajaksot täytyisi pystyä kääntämään maaleiksi tasakentällisin. Ja kuten sanottu, tässä suhteessa katseet kääntyvät tällä hetkellä ylikorostuneesti Sebastian Ahoon, Jordan Staaliin ja Teuvo Teräväiseen.

Aholla on ikää vasta 20 vuotta, ja viikonloppuna vyölle tulee vasta sadas NHL-ottelu. Tuollainen vastuu joukkueen menestyksestä on kova lasti kannettavaksi tässä vaiheessa uraa, mutta NHL-maailma ei tunne armoa. Carolinan voittoprosentin on hiljalleen noustava, jotta pudotuspeliviiva ei karkaa ainakaan nykyistä kolmea pistettä kauemmas.

Voi kuulostaa tylyltä, mutta sellaista se on maailman huipulla. Parhailta pitää vaatia parasta. Ja Aho on Carolinan paras pelaaja – lukipa passissa syntymävuoden kohdalla mitä tahansa.

Ja Aholla on kaikki edellytykset täyttää nämä vaatimukset. Ehkä jo tällä kaudella.