Palomäen NHL-kolumni: Unelma romahti tylysti – suomalainen NHL-tähti ei ole kuitenkaan sanonut viimeistä sanaansa

Tuukka Rask.
Tuukka Rask palasi huipputasolleen tällä kaudella. Kuva: Roy K. Miller / All Over Press

Tuukka Rask on saavuttanut Pohjois-Amerikassa käytännössä kaiken merkittävän, mitä maalivahti voi voittaa. On Vezina Trophy, on Stanley Cup ja on runkosarjan voittajalle jaettava President’s Trophy.

Yksi unelma on kuitenkin saavuttamatta: Stanley Cup pelaavana maalivahtina. Kesällä 2011 Rask pääsi nostelemaan kannua, mutta sen mestaruuden takuumiehenä oli Tim Thomas. Kesällä 2013 Rask pääsi pelaavana maalivahtina kahden voiton päähän mestaruudesta, mutta Chicago Blackhawks oli juuri sen verran parempi.

Tänäkään keväänä Raskin unelma ei toteudu. Kovin odotuksin pudotuspeleihin lähtenyt Bruins oli lopulta voimaton Tampa Bay Lightningin käsittelyssä. Bruins joutui maksamaan hintaa turhan pitkäksi venyneestä ensimmäisen kierroksen ottelusarjastaan Toronto Maple Leafsia vastaan. Se ei vaikuttanut välttämättä paljoa, mutta ratkaisevasti.

Vaikka pettymys on kova, isossa kuvassa tämä kausi kääntyy valtavan positiiviseksi Bruinsin historiassa. Kolmen heikon kauden jälkeen Bruins palasi isojen joukkoon, ja näkymä lähitulevaisuuteen on erittäin kirkas.

Raskilla on ikää 31 vuotta, ja hänen rahakasta sopimustaan on jäljellä vielä kolme vuotta. Näiden kolmen vuoden aikana Raskilla on vielä loistava mahdollisuus toteuttaa unelmansa.

Bostonissa on nimittäin tehty viime vuosina erittäin johdonmukaista työtä. Koko joukkueen pelillinen identiteetti on saatu päivitettyä 2010-luvun loppupuolen NHL:ään.

***

Bostonissa puhalsivat muutoksen tuulet keväällä 2015. Organisaation 2010-luvun taitteen kukoistukseensa rakentanut GM Peter Chiarelli sai kenkää, ja tilalle ylennettiin entinen pelaaja Don Sweeney.

Sweeney osoitti heti ensimmäisinä viikkoinaan, että hän on valmis tekemään koviakin ratkaisuja. Dougie Hamiltonin hän kauppasi ensitöikseen Calgary Flamesiin korkeita varausvuoroja vastaan.

Milan Lucic.
Milan Lucic edustaa nykyään Edmonton Oilersia. Kuva: NHL

Varsinainen pommi oli edessä pian sen jälkeen, kun Sweeney kauppasi Los Angeles Kingsiin Milan Lucicin. Rajusta, Bruins-henkisestä pelityylistään tunnettu Lucic oli ollut vuosikaudet kannattajien suosikki, ja Sweeney saikin paljon kritiikkiä peliliikkeistään.

Kritiikkiä ei ainakaan vaimentanut se, että keväällä 2016 Bruins jäi toisen kerran peräjälkeen pudotuspelien ulkopuolelle. Sweeneyllä oli kuitenkin visio, ja viimeistään mennyt kausi osoittaa vision olleen tätä päivää.

Hamilton- ja Lucic-kaupat eivät itse asiassa olleet mitenkään erityisen onnistuneita jälkikäteen arvioituna. Se on kuitenkin sivuseikka. Pääasia on se, mitä etenkin Lucic-kauppa edustaa.

Bruins oli nimittäin rakennettu 2010-luvun alun NHL:ään. Vuosien 2011 ja 2014 välillä hallitseva trendi oli vielä isokokoinen muskelikiekko, jossa voima oli tärkeämpää kuin muskeli. Bruinsin yksi ja Los Angeles Kingsin kaksi Stanley Cupia olivat väkeviä todisteita trendin toimivuudesta.

Sen jälkeen NHL on kuitenkin astunut täysin toiseen suuntaan. Etenkin Pittsburgh Penguins on kahdella edellisellä kaudella ollut täysin pysäyttämätön nopeutensa (sekä peli- että luistelunopeus) kautta. Silmänräpäyksessä isot korstot ovat korvautuneet vauhtikoneilla, joiden koolla on yhä pienempi merkitys.

Sweeney havaitsi tämän jo pestissä aloittaessaan. Lucicin kaltaiset möröt siirrettiin tylysti syrjään, ja tilalle on ajettu Jake DeBruskin ja Danton Heinenin kaltaisia polkukoneita.

Chiarelli sai potkujensa jälkeen työpaikan Edmontonista. Alku näyttikin hyvältä, ja keväällä 2017 Oilers meni toiselle playoff-kierrokselle asti. Tällä kaudella Oilers kuitenkin romahti takaisin ”omalle paikalleen” NHL:n kellarikerrokseen, ja tulevaisuus näyttää taas isolta kysymysmerkiltä.

Chiarellin ongelma on ollut se, että hän on – jälleen kerran – rakentanut joukkuetta 2010-luvun taitteen NHL:ään. Symbolisesti sopivasti ongelmat tiivistyvät Luciciin, johon Chiarelli Oilersin sitoi seitsemän vuoden ja 42 miljoonan dollarin megasopimuksella kesällä 2016.

***

Vaikka kolmen vuoden perspektiivillä on vielä mahdoton arvioida GM:n onnistumisia varaustilaisuuksissa, Sweeneyn alku on ollut väkevä. Bruinsin vakiopelaajista Sweeneyn ajan varauksia ovat olleet mainittu DeBrusk sekä puolustajat Charlie McAvoy ja Brandon Carlo, joka joutui toisena vuonna peräjälkeen seuraamaan pudotuspelit loukkaantuneena sivusta.

Jake DeBrusk.
Jake DeBrusk edustaa Bruinsin nuorisokaartia. Kuva: NHL

Kun Chiarelli jätti vielä läksiäislahjaksi David Pastrňákin, Ryan Donaton ja Danton Heinenin kaltaisia lupauksia, Bruins on pakattu täyteen nuorta potentiaalia. Bruins saikin eniten maaleja tulokkailta tämän kauden NHL:ssä, ja jatkuvuutta on tulossa myös AHL-puolelta.

Sopimusrakenne on tätä myöten välitöntä menestystä tukeva. Vielä ensi kaudellakin tulokassopimuksilla pelaavat McAvoy, Carlo, DeBrusk, Heinen ja Anders Bjork. Kun palkkakatto vielä nousee, Bruinsilla on erinomainen mahdollisuus vahvistaa joukkuettaan lyhyellä tähtäimellä.

Bruinsin vahvuus on se, että sillä on jopa viisi kentällistä hyökkääjiä ja neljä paria puolustajia, jotka pystyvät pelaamaan modernia jääkiekkoa. Bruinsilla riittää luisteluvoimaa ja taitoa pelata jouhevaa kiekollista peliä, minkä ansiosta Bruinsin riistopelaaminen on myös vaarallista. Lightning-sarjassa jalkavuus ei aivan riittänyt, mutta sen voi katsoa johtuneen pitkälti väsyttävästä Maple Leafs -sarjasta.

Bruinsilla löytyy myös tarvittavaa erikoisosaamista. Se keikkui koko kauden NHL:n kärkipäässä sekä yli- että alivoimalla, eikä menestys jäänyt siitä kiinni pudotuspeleissäkään. Palikat menestymiseen alkavat olla kasassa.

Vaikka Bruinsin nuori runko on vasta matkalla kukoistukseensa, aikailla ei silti voi. Joukkueen kaksi tärkeintä pelaajaa ovat nimittäin jo uransa jälkimmäisellä puoliskolla; jatkosopimuksen hiljattain solminut ykköspakki Zdeno Chára on jo 41-vuotias ja ykkössentteri Patrice Bergeron täyttää kesällä 33 vuotta. Rask on ylittänyt 30 ikävuoden rajapyykin, perjantaina myös Brad Marchand.

***

Bruinsin lennosta tekemää uudelleenrakennusta on katseltu varmasti tarkasti Chicago Blackhawksin toimistolla. 2010-luvun menestynein organisaatio romahti pudotuspelien ulkopuolelle tällä kaudella, mutta Bruinsin esimerkki antaa myös Blackhawksille toivoa.

David Krejčí.
David Krejčí ei onnistunut pudotuspeleissä, mutta muuten kausi oli vahva. Kuva: NHL

Bruins näytti olevan vääjäämättömän ja pohjalta lähtevän uudelleenrakennuksen edessä, kun Sweeney pestissään aloitti. Cháran parhaat päivät näyttivät olevan jo takana, David Krejčín käyrä näytti alaspäin, Raskin taso oli kysymysmerkki, eikä Bergeron jaksanut Marchandin kanssa yksin hinata joukkuetta pudotuspeleihin asti.

Bruins otti kuitenkin pienen hapen, muokkasi menestyssuunnitelmaansa ajan standardien mukaiseksi – ja palasi kolmessa vuodessa varteenotettavaksi Stanley Cup -ehdokkaaksi. Yhtäkkiä Chára, Rask, Krejčí ja kumppanit näyttävät taas laatupelaajilta, kun tuki ympärillä on parempaa.

Blackhawksin tilanne on hyvin samankaltainen nyt, kuin Bruinsilla kesällä 2015. Brent Seabrook näyttää surkealta, Duncan Keith on kuin varjo entisestään, Jonathan Toewsin taso on laskenut, eikä Patrick Kane yksin jaksa hinata joukkuetta pudotuspeleihin. Synkkiä pilviä näkyy joka puolella.

Todellisuudessa ongelma ei – ehkä Seabrookia lukuun ottamatta – ole tässä ydinporukassa. Ongelma on siinä, että kaikki tuki tämän ytimen ympäriltä on kadonnut jatkuvien kompromissien seurauksena. Chicagon menestysvuosien ydinrunko ei ole sanonut vielä viimeistä sanaansa.

Ainoa kysymys kuuluu, onko GM Stan Bowmanista tekemään niitä kovia päätöksiä, joita Sweeney teki heti ensitöikseen kesällä 2015. Kun on itse runkoa muokannut kymmenisen vuotta, tietyille asioille sokeutuu.

Joka tapauksessa Bruins on malliesimerkki siitä, että aina ei tarvitse koko työmaata räjäyttää. Pienellä pintaremontillakin voi tulla yllättävän kaunista jälkeä.