Palomäen NHL-kolumni: Tuulahdus menneisyydestä – alkukauden NHL-sensaatio tulee yllättävästä suunnasta!

Anže Kopitar.
Anže Kopitar elää uutta kevättä surkean viime kauden jälkeen. Kuva: All Over Press / Chris Williams

NHL:n alkukausi on totutusti yllätysten aikaa. Esimerkiksi pari kautta sitten Arizona Coyotes pääsi lokakuussa sellaiseen liitoon, että se oli vielä tähdistöottelutauolla kiinni pudotuspelipaikassa – kunnes koitti vääjäämätön romahdus.

Tämän syksyn alkukiihdytyksessäkin on nähty yllätyksiä. Tuskin kukaan povasi New Jersey Devilsiä, Colorado Avalanchea tai etenkään Vegas Golden Knightsia pudotuspeleihin, mutta tällä hetkellä kaikki nämä joukkueet ovat kirkkaasti kaikkien mahdollisten viivojen yläpuolella.

Onko yksikään edellä mainituista joukkueista näyttänyt sellaista potentiaalia pelaamissaan otteluissa, että pitäisi uskoa menestyksen kestävän 82 ottelua? Ei. Alkukausi on aina iskunpaikka altavastaajille, koska isompien pakat ovat vielä sekaisin, ja voittoja tulee vastustajan antamien almujenkin kautta vielä loka-marraskuussa.

Vanhan totuuden mukaan johtopäätöksiä ei kannata vetää ennen Yhdysvaltain kiitospäivää. Tänä vuonna kiitospäivä osuu Yhdysvalloissa torstaille 23. marraskuuta. Vähän yli kuukausi pitäisi vielä malttaa mielensä ennen kuin vetää johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen, mikä lohduttanee ainakin kautensa surkeasti aloittaneiden New York Rangersin, Edmonton Oilersin ja Montréal Canadiensin kannattajia.

Joitain suuntaviivoja pystyy kuitenkin jo vetämään. Jos aiemmin hyvin pelannut joukkue on ollut hyvä tähän mennessä, todennäköisyydet ovat aika suuret sille, että meno jatkuu hyvänä. Nyt on nähty tavallaan ennakkonäytös tulevasta.

Jos puolestaan jokin joukkue on tottunut voittamaan isoja asioita lähimenneisyydessä, ja se on näyttänyt alkusyksystä paremmalta kuin vuosiin, voidaan puhua myrskyvaroituksesta. Sellaisen on kuuden ottelun alkukiihdytyksensä aikana antanut kaksi Stanley Cupia 2010-luvulla voittanut Los Angeles Kings.

***

Kings on voittanut kevään 2014 Stanley Cupinsa jälkeen vain yhden pudotuspeliottelun. Kaksi kertaa kolmesta joukkue on jäänyt kokonaan pudotuspelien ulkopuolelle, eikä menestysvuosien ydinrunko ole enää näyttänyt alkuunkaan kykenevältä palaamaan menestystasolleen.

Tänä syksynä Kingsin kamiinassa on kuitenkin palanut aivan uusi liekki. Viime kaudella rajusti alisuorittanut Anže Kopitar on mättänyt kuuteen peliin tehot 4+4=8/+6. Jopa vuosikausia varjojen mailla vaeltanut entinen kapteeni Dustin Brown on Kopitarin vierellä löytänyt aivan uuden kevään.

Kingsin orkesterista on löytynyt uusia vastuunkantajia, kuten Kopitarin vierelle istutettu Alex Iafallo, ruotsalaispuolustaja Oscar Fantenberg ja -hyökkääjä Adrian Kempe, joka säväytti viime yön Montréal-ottelussa hattutempullaan. On löytynyt neljä tasapainoista ketjua.

Kanadan World Cup -joukkueeseen kuuluneet puolustajat Drew Doughty ja Jake Muzzin ovat olleet totutun tukeva kivijalka pelaamiselle. Ja vielä vahvemman selkänojan on tarjonnut viime kauden lähes kokonaan loukkaantumisten takia sivusta seurannut maalivahti Jonathan Quick, joka on ollut lähes ohittamaton.

Kings on tehnyt keskimäärin 3,5 maalia ottelua kohden ja päästänyt vain vähän reilut 1,5. Ylivoima on toiminut 20-prosenttisesti ja alivoima peräti 95,8-prosenttisesti. Lyhyesti tiivistettynä kaikki on toiminut.

Kings on tehnyt keskimäärin 3,5 maalia ottelua kohden ja päästänyt vain vähän reilut 1,5. Ylivoima on toiminut 20-prosenttisesti ja alivoima peräti 95,8-prosenttisesti. Lyhyesti tiivistettynä kaikki on toiminut.

Kontrastiero kolmen viime vuoden ahdistukseen on ollut aivan valtava. Toki Kings pelasi vahvan syksyn myös kaksi vuotta sitten, mutta silloinkaan meno ei ollut näin lennokasta.

Kingsin joukkueessa on yhä riittävästi laatua vetää pitkä kevät. Ehkä jopa päätyyn asti. Otanta on vielä pieni, mutta merkit näyttävät vahvasti siihen, että huippuvuosien flow on löytymässä.

Mikä tällaisen uudelleensyntymisen selittää?

***

Los Angelesissa tehtiin viime kauden jälkeen kovia päätöksiä. Kolmannen perättäisen epäonnistuneen kauden jälkeen mestaruusvuosien pääarkkitehdit, GM Dean Lombardi ja päävalmentaja Darryl Sutter laitettiin vaihtoon.

John Stevens esitellään Staples Centerissä.
John Stevens on saanut Los Angeles Kingsin lentoon heti alkukiihdytyksessä. Kuva: All Over Press / Rob Curtis

Tilalle nostettiin näiden herrojen kakkosmiehet, GM:n paikalle Rob Blake ja päävalmentajaksi John Stevens. Kun muutos on vain nousua hierarkiassa, toimintatapoihin ei odotettu tulevan suuria muutoksia. Eikä suurista muutoksista – varsinkaan joukkueen rakentumisessa – nyt puhutakaan, mutta elintärkeistä painopisteviilauksista silti.

Joskus muutos on tarpeen jo pelkästään muutoksen takia. Huhupuheisiin pitää suhtautua aina suurella varauksella, mutta jos yksi ja sama aihe pulpahtelee jatkuvasti esiin median kautta, silloin kyse todennäköisesti ei ole sattumasta.

Kings-pelaajien kyllästymisestä päävalmentaja Darryl Sutteriin ja tämän valmennustyyliin on kuulunut niin paljon pulinaa viime vuosina, että savua ei kerta kaikkiaan voi olla ilman tulta. On aina arveluttavaa, jos miljoonia ansaitsevat ammattipelaajat tavalla tai toisella syövät valmentajansa, mutta pahoinvoiva pelaaja harvemmin on menestyvä pelaaja.

Ja sanaan pahoinvointi tiivistyy hirvittävän paljon Kingsin kolmesta edellisestä vuodesta. On ollut fyysistä ja henkistä väsymystä, kaukalon ulkopuolisia ongelmia ja muun muassa erittäin kyseenalaisessa valossa tehty kapteenin vaihto Dustin Brownista Anže Kopitariin. Ei ole voitu puhua Happy Familystä.

Tämän kauden alkukiihdytyksessä Kingsin pelaamista on leimannut raikkaus. Se voi olla puhdasta sattumaa – tai sitten ei. Suomesta käsin on vaikea osoittaa spirituaalisen puolen syy–seuraus-suhteita, mutta todennäköisyyksiä voi laskea.

Vähintään yhtä merkittäviä ovat kuitenkin olleet Stevensin tekemät pelilliset viilaukset. Kings ei varsinaisesti kulje jääkiekkoevoluution aallonharjalla olevien trendien mukana, mutta se salaisuus onkin juuri siinä.

***

Kings on rakennettu Dean Lombardin ihanteiden mukaisesti. Se tarkoittaa isokokoisia panssarivaunuja, jotka jakelevat raskaita taklauksia. Suunta on ehkä tällä hetkellä adriankempemäisen luisteluvoiman suuntaan, mutta raskasjalkaisuus on yhä leimallista Kingsille.

Sutter rakasti ja rakastaa taklauspeliä. Hän halusi, että kun Kings karvaa, se karvaa jatkuvasti sata lasissa ajellen vastustajan pienikokoisia pakkeja plekseille. Pelitapa kyllä toimi ajoittain pitkiäkin pätkiä, mutta se oli äärimmäisen kuluttavaa. Bensiini loppui kolmella viime kaudella kevättä kohti, kun muu NHL ympärillä meni koko ajan voimakkaammin mailerimaisen luistelukestävyyden suuntaan.

Luistelunopeus ja -kestävyys ja niistä kumpuava jatkuvan liikkeen ihannointi ovat edelleen hallitsevat pelilliset trendit NHL:ssä. Pittsburgh on voittanut kaksi Stanley Cupia sillä tavalla, että se on pakottanut vauhtikertoimet niin nopeaksi, että yksikään vastustaja ei ole pysynyt pelinopeudessa Pittsburghin kyydissä.

Stevens on ajatellut kuvion toisin. Edelleen Kings karvaa kovaa ja korkealta, jos viisikko on riittävän hyvin rytmissä. Ohjauspelaamisessa on kuitenkin painotettu paljon aiempaa voimakkaammin vetäytyvää trap-pelaamista. Kings pysyy kärsivällisesti pelin alla ja säästää sitä kautta rajallisia jalkojaan.

Kiekollisessa pelaamisessa Kings alkoi löytää rytmejä jo Sutterin aikana, ja Stevens on jatkanut sillä tiellä. Kings viljelee NHL-standardeilla runsaasti kiekkokontrollitekoja. Kun peli kutsuu sitä, Kingsin pelaajat osaavat tehdä tilaa.

Kiekollisessa pelaamisessa Kings alkoi löytää rytmejä jo Sutterin aikana, ja Stevens on jatkanut sillä tiellä. Kings viljelee NHL-standardeilla runsaasti kiekkokontrollitekoja. Kun peli kutsuu sitä, Kingsin pelaajat osaavat tehdä tilaa.

Kun pelitavallisina esimerkkeinä ovat Kopitarin ja Jeff Carterin tasoiset keskushyökkääjät, Kings pystyy ylittämään toistuvasti keskialueen viisikkona kiihtyvällä vauhdilla. Se on juuri sitä paljon puhuttua pelinopeutta, johon usein virheellisesti viitataan, kun tarkoitetaan liikenopeutta.

Stevensin Kingsiltä löytyy toki se nopean hyökkäämisen vaihdekin, jolla se myös murskasi Montréal Canadiensin päätöserässä. Erityisesti johtoasemassa Kingsiä on vaikea horjuttaa, kun se pitää kenttätasapainonsa kunnossa ja hyödyntää vastaiskun mahdollisuudet, joita aukeaa enemmän vastustajan nostaessa riskikertoimia.

Iso oivallus Kingsin tykkialun takana on kuitenkin se, että mitä raskasjalkaisempi joukkue on, sitä fiksummin voimia pitää jakaa. Kun kaasusta on otettu hallitusti tietty osa pois, viisikon ajoitukset ovat koko ajan paremmin kunnossa. Kings hidastaa peliä oikeissa kohdissa, jotta se voi nopeuttaa sitä oikeissa kohdissa.

Nyt on toki nähty vasta ennakkonäytös, ja edelleen Pittsburghin kaltaiset vauhtijoukkueet asettavat valtavan haasteen raskasjalkaiselle Kingsille. Kun pelin vaatimustaso on aivan tapissa, NHL-kaukalossa pelin hallittu hidastaminen on erittäin vaikeaa.

Alkukiihdytyksen perusteella on kuitenkin aivan liian varhaista kuitata Los Angeles Kings menneen talven lumiksi.