Palomäen NHL-kolumni: Tulikuuma Aleksander Barkov ja järkyttävä taakka

Aleksander Barkov.
Aleksander Barkov kantaa Florida Panthersia harteillaan. Kuva: David Kirouac / All Over Press

Eihän tämän pitäisi olla mahdollista. Jos ykkössentterisi takoo yksittäisessä NHL-ottelussa tehot 1+3 ja on plus/miinus-tilastossa kaksi maalia plussalla (ketjun laitahyökkääjät jopa kolme maalia), kaikkien matemaattisten yhtälöiden mukaan joukkueesi pitäisi voittaa ottelu.

Plus/miinus-tilastosta voi olla monta mieltä, mutta yksittäisen ottelun lopputulokseen sillä on yleensä suora korrelaatio. Jos ykkösketjusi on miinuksella, alempien ketjujen taakkana on korvata nämä maalit jollain tavalla. Yleensä tekemätön paikka, joten tappio häämöttää.

Sama toimii toiseen suuntaan. Jos ykkösketjusi tuo voittamisen yhtälöön jopa kolme maalia plussaa, jokainen ketju saa lähtökohtaisesti ottaa yhden miinusmerkinnän – ja silti joukkueesi on vielä voittotaistelussa, jos erikoistilanteissa ei tapahdu mitään mullistavaa. Matematiikka on lopulta aika yksinkertaista.

Tai siis pitäisi olla. Florida Panthersin kohdalla yhtälö ei näköjään toimi ihan yhtä aukottomasti. Aleksander Barkov vietti hulppeaa neljän tehopisteen iltaa kotiottelussa Tampa Bay Lightningia vastaan, ja hänen ketjunsa toi joukkueelleen kolme plusmaalia. Silti Panthers onnistui häviämään ottelun peräti kolmella maalilla. Loppulukemat kirjattiin 5-8.

Kyseessä on vain yksittäinen ottelu, mutta se on suoraa jatkumoa Panthersin alkukaudesta. Jokaisen ottelun jälkeen päätelmä on sama: Barkovin ketju, laidoilla Jonathan Huberdeau ja Jevgeni Dadonov, on aivan liian korostuneessa roolissa tämän hetken Panthersissa.

***

Panthers vaihtoi kesällä valmentajaa. Surkuhupaisan viime kauden jälkeen puikkoihin asteli merkittävän valmennusuran Kanadan junioriliigoissa tehnyt Bob Boughner. Entinen NHL-pelaaja on pitänyt Floridan kuitenkin pelillisesti saman suuntaisella jatkumolla kuin Tom Rowe surkuhupaisalla viime kaudella.

Floridan joukkuetta on muokattu viimeisen reilun vuoden aikana voimakkaasti liikkuvampaan suuntaan. Pois on lähetetty kaikki vähänkään raskasjalkaisemmat pelaajat, viimeisimpinä kesällä konkarihyökkääjät Jaromír Jágr ja Jussi Jokinen.

Floridan joukkuetta on muokattu viimeisen reilun vuoden aikana voimakkaasti liikkuvampaan suuntaan. Pois on lähetetty kaikki vähänkään raskasjalkaisemmat pelaajat, viimeisimpinä kesällä konkarihyökkääjät Jaromír Jágr ja Jussi Jokinen.

Myös Boughnerin alaisuudessa Florida on pyrkinyt käyttämään luisteluvoimaansa hyödykseen ja pakottamaan pelin nopeaksi. Kiekottomana joukkuetta leimaa jatkuva tarve prässäämiseen, minkä tarkoituksena on ajaa vastustaja virheisiin. Kiekollisena oleellista on ollut nopea pystysuunnan hyökkääminen, jotta vastustaja ei saa hetkenkään rauhaa.

Ajatus on kaunis, mutta yhtälössä on yksi iso ongelma: Florida ei pysy itse mukana siinä tempossa, johon he haluavat peliä viedä. Kiekko ei pysy hallitusti mukana kovassa nopeudessa, minkä takia Floridan viisikko on liian usein epärytmissä. Vaikka kuinka sähisisi, peli ei nopeudu – päinvastoin.

Panthersin havittelemassa tempokiekossa sentterin rooli on täysin ratkaiseva. Hänen pitää pystyä usein ostamaan kiekon kanssa ne ratkaisevat sekunnit tai sekunnin sadasosat, jotta viisikko ehtii samalle sivulle. Se tarkoittaa esimerkiksi pieniä tilaa tekeviä ratkaisuja, joilla laitahyökkääjille saadaan kiekkoa vauhtiin.

Koko ajan pitäisi olla oikein sijoittuneena sekä kiekottomana että kiekollisena. Kiekollisena suoritusvarmuus täytyisi olla niin kovalla tasolla, että suunta ei käänny omiin väärissä paikoissa. Tämänkaltainen peli vaatii keskushyökkääjältä valtavaa arsenaalia erilaisia pelitaitoja lähtien syöttötaidosta ja päättyen luistelukestävyyteen.

Vuonna 1997 syntynyt Denis Malgin on potentiaalinen sentteri, mutta ei hän tällaiseen peliin näillä maileilla vielä kykene. Kapteeni Derek MacKenzie on hyvä tasapainottava keskushyökkääjä, mutta hänen ominaisuutensa eivät riitä tällaiseen kiekkoon kuin korkeintaan puolustussuuntaan. Loukkaantumisista kärsinyt Nick Bjugstad on puolestaan siirretty laitahyökkääjäksi.

Liukas Vincent Trocheck voisi tällaiseen jääkiekkoon pystyä, mutta hänen ketjukaverinsa eivät ole olleet samalla tasolla. Toissakaudella Trocheck muodosti erinomaisen ketjun Reilly Smithin ja Jussi Jokisen kanssa, mutta Trocheckin ”apusentterinä” toiminut Jokinen alkoi pudota vankkureilta, kun vaatimukset tempojääkiekosta kasvoivat.

Eli: ei jää kuin Barkov.

***

Barkovin, Huberdeau’n ja Dadonovin ketjusta kohistiin jo kauden alla. Alkukiihdytys oli iso pettymys, kun kolmikko etsi vielä keskinäisiä kemioitaan. Viiteen ensimmäiseen otteluun Barkov kirjautti vain kolme syöttöpistettä ja oli neljä täppää pakkasen puolella.

Jevgeni Dadonov.
NHL:ään palannut Jevgeni Dadonov on löytänyt nopeasti yhteyden Aleksander Barkovin kanssa. Kuva: NHL

Sen jälkeen alkoi tapahtua. Pittsburghia vastaan 20. lokakuuta Panthers taipui 3-4, mutta Barkovin ketju otti jo pari plussaa. Siitä ottelusta lähtien Barkov on takonut kuudessa ottelussa tehot 4+7 ja plus/miinus-tilasto on komeasti kuusi maalia plussalla.

Huberdeau ja Dadonov ovat päässeet samalle aaltopituudelle ketjun maestron kanssa. Se, mikä ei muulta joukkueelta onnistu, tulee Barkovin ketjulta jo lähes automaationa. Barkov pystyy pienessäkin tilassa antamaan murtavia syöttöjä niin oikea-aikaisesti, että peli kiihtyy yhteistyöllä keskialueen yli.

Kiekollinen suoritusvarmuus on koko kolmikolla sitä luokkaa, että nopea give-and-go-pelaaminen luonnistuu syvällä, keskialueen ylityksissä ja jopa paineen purkamisessa omalta alueelta. Tämä kolmikko pystyy jalostamaan luistelunopeuden myös pelinopeudeksi.

Ja vielä merkittävämpää on koko kolmikon kyky riistää kiekkoja. Laitahyökkääjät pystyvät nopeudellaan ottamaan suoria riistoja syvällä tai pakottamaan vastustajan puolustajan niin huonoon ratkaisuun kiekon kanssa, että pelivälineeseen päästään käsiksi heti siirron jälkeen. Barkov on yleensä varmistavampana pelaajana, joka osaa lukea näitä siirtoja mestarillisesti.

Jonathan Huberdeau.
Jonathan Huberdeau on Barkoville tuttu tutkapari jo aiemmilta vuosilta. Kuva: NHL

Kun katsoo Barkovin ketjun peliä, näkee sen pelin, johon Panthers joukkueena pyrkii. Pelitavallinen esimerkki ei ole vain valunut vielä alaspäin kovinkaan säännölliseksi tekemiseksi, koska toteutus ei todellakaan ole helppoa.

Riistopelaamisessa muutkin ketjut ovat edes lähelle samantasoisia, mutta jotta riistopeliin pääsee syvällä riittävän hyvästä rytmistä, kiekollisen pelin laadun täytyy parantua. Jos kiekkoja menetellään jo keskialueella, vastustajan pakkeihin on erittäin vaikea päästä kiinni.

Tai voihan niihin päästä, mutta kiekko meni jo, jos on vähänkin myöhässä. Ja silloin koko viisikko repeää.

***

Florida on kasannut 11 ensimmäisestä ottelustaan yhdeksän pistettä. Välähdyksiä on nähty, mutta matka säännöllisesti voittavaa jääkiekkoa pelaavaksi joukkueeksi on vielä pitkä.

Yön ottelu Lightningia vastaan oli kuvaava tässäkin mielessä. Barkovin ketju hinasi joukkueensa hienosti 1–3-tappioasemasta tasoihin, mutta kymmenen minuuttia myöhemmin Tampa oli karannut taas 6–3-johtoasemaan. Tasapaino etsitään vielä rajusti kantapään kautta.

Floridalla on periaatteessa jo nyt ihan hyvät palaset kasassa, mutta toistot ja rutiini kunnianhimoisesta jääkiekosta puuttuvat. Kun näin on, joukkueella ei olisi varaa antaa yhtään tasoitusta erikoistilanteissa tai maalivahtipelissä. Molemmissa on haasteita – varsinkin nyt, kun Roberto Luongo on sivussa.

Boughnerin kannalta on onni, että hänellä on Barkovin tasoinen pelitavallinen esimerkki prosessia johtamassa. Keinoja prosessin nopeuttamiseen joutuu silti miettimään kuumeisesti.

Barkov on pelannut kaikista NHL-hyökkääjistä toiseksi eniten tänä syksynä. Keskimääräisen peliajan (22.33) ylittää vain ja ainoastaan Edmonton Oilersin Connor McDavid – ja hänkin vain neljällä sekunnilla.

Vähempikin saattaisi riittää.